Onni

Edelleen tämä Iinan kuva, josta edelleen pidän niin paljon ettei sen toistelu voi haitata ketään muutakaan (;

Onnellisuuskin on kauhean monimuotoista. Onni muodostuu niin monista pienistä asioista. Onnellisuus on kokonaisvaltaista.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaa mä olen onnellinen.
Pilvilinnoista toki romahdetaan tosi nopeasti ja sitä rataa, mutta ehkä pian alkaa se aika, kun ei enää tulisi mitään romahduksia. Ei tulisi enää mitään pilaamaan sitä onnellisuutta.

Olin tuossa keskiviikkona tallilla. Totesin että minkä takia mä nyt odottelisin syksyyn ja katsoisin vasta sitten pystynkö ratsastamaan vai en. Mitä järkeä siinä olisi? Paljon ideaalisempaa on ratsastaa nyt, elää hetkessä. Jos syksyn tullen/talven tullen/joskus täytyy lopettaa taas, niin onhan se paljon mukavampaa kun on saanut taas hetken ratsastaa. Hetken olla kokonaisvaltaisesti onnellinen. Sitä paitsi, voi olla että voin ratsastaa syksyn jälkeenkin.
Ja tiedättekö - kenties ensimmäistä kertaa elämässäni, mä aion lähteä positiivisesta. Minä aloitan nyt ratsastuksen. Minä aloitan sen loppuelämäkseni. Kaikkea voi tapahtua, mutta mä en aloita "nyt kesän ajaksi" tai "kunnes työt loppuvat" Ei. Minä aloitan loppuiäkseni. Lopetan jos on pakko, mutta en tuhlaa tätä aikaa siihen, että pohdin kuinka varmasti joudun ihan just kohta taas lopettamaan.

Vaan tosiaan. Keskiviikkona olin tallilla, sillä en jaksanut (heh) soittaa Mariannelle. Se oli hyvin innoissaan siellä, kyseli mun kämpästä ja onko nyt kivaa. On, toki on. (Nyt mulla on myös emäläskit täällä. Kumpikin makaa ja leikkii nälkäkuolemaa. Mä taas suuunnittelen suurinta pudottajaa..)
Katselin tunteja, tuntien jälkeen päätin kysäistä Mariannelta. Että jos on tilaa, niin meikä voisi tulla lähes mihin aikaan vain. Ja itseasiassa, päätin että saman tien voisin tulla vaikka kaksi kertaa viikossa, jos vain tilaa on.

Marianne oli kovin onnellinen minun puolestani. Meitsikin oli ihan liikuttunut, kheh.
Tilaakin oli. Marianne huoli minut yllättäen takaisin, jopa ihan ilomielin :D
Ensi viikosta alkaen mulla on siis tunti keskiviikkona 7-8 (ne olivat ikävöineet mua sinne. Hei ihanaa, mäkin olen ikävöinyt keskiviikon ihmisiä!) ja lauantaina 10-11. Eli vika ja eka tunti.
...Eli mä en ikuna kuunaan herää lauantaina noin aikaisin ;) Tai siis heräisin kyllä muuten, mähän herään aina lauantaisinkin kahdeksan maissa vaikka olisin kuinka kuoleman väsynyt. Vaan auta armias jos mun pitää laittaa kello soimaan. Enhän mä silloin voi herätä edes kymmeneltä jos on kello soimassa, kauhea ajatuskin. En ymmärrä sitä.

No, ehkä mulla on nyt apuvoimia. Voin kuvitella. Emäläskit ovat aikaisemmin saaneet ruokaa varmaan jo seitsemältä, elleivät aikaisemminkin. Ne repivät mut varmaan ylös viimeistään viiden maissa kun tekevät kauheaa nälkäkuolemaa täällä.


Hih, olen varsin innoissani. Keskiviikkona ratsastamaan, tämän hurjan tauon jälkeen :) Lauantaina ei tunteja sitten olekaan kun on juhannus. Se alkaa sitten viikon myöhemmin.
Vaan tärkeintä on että alkaa.


Mä ratsastan taas. Ikuisesti. Kunnes toisin todistetaan.
Ehkä minäkin voin pikkasen positiivisempia tekstejä nyt luoda, kun nyt ollaan päästy eroon siitä "viimeinen, toiseksi viimeinen, kolmanneksi viimeinen" -systeemistä.

Ei tässä muuta. Ajattelin nyt viimein kertoa tämänkin.
Tuli varmaan harvinaisen nerokasta tekstiä. Niin kuoleman väsynyt voi ihminen olla.
Olen silti tyytyväinen - mulla on kellot soineet viideltä, puoli seitsemältä olen lähtenyt (joo, kellot soineet viideltä -> minä olen herännyt ehkä 10 minuuttia ennen kuin pitää lähteä) ja aikaisesta lähdöstä huolimatta en vieläkään ole ajanut autoa ojaan tai muutakaan vastaavaa. Olin meinaan lähes varma etten ikimaailmassa kestä hereillä kun noin aikaisin pitää herätä. Sillä minähän en tietenkään mene yhtään aikaisemmin nukkumaan vaikka heräisin mihin aikaan. Aina menee vähintään yhteentoista, mikä on kyllä ihan liikaa kun viisi päivää pitäisi onnistua heräämäänkin.

Hyvää yötä. Me näemmekin siis keskiviikkona. Jes, minä pääsen taas ratsaille ja kirjoittamaan blogia. Mahtavaa! Vieroitusoireita.
..Enkä edes saanut tämän tauon aikana korjattua näitä blogitekstejä melkein yhtään.. Ei vain jaksanut. Ehkä se lähtee tästä taas.
Ajattelin muuten opetella vihdoin ja viimein soittamaan tuolla pianolla.

Mutta koska ajatus harhailee ja aihe karkaa, niin hyvää yötä nyt oikeasti :)