2010-2019

Ajatella mikä aika. Yhdeksän vuotta yhdellä tallilla. Melkein kymmenen vuotta. Tuntuu ettei siitä voi olla kuin ehkä viisi vuotta, mutta herranen aika. Blogi oli pystyssä ehkä yhteensä vuoden vähemmän kuin mitä Maskussa kävin, mutta nyt on sitten tämäkin jo tullut tiensä päähän. Kaikkea ei jaksa ja toisaalta sekin että jaksoin kirjoittaa ahkerasti nyt sen 8 vuoden ajan on aika hyvä suoritus.

Halusin joka tapauksessa tulla päättämään tämän blogin hyviin juttuihin ja positiiviseen nuottiin. Niin monta vuotta on tullut käytyä ja niin monta hevosta ratsastettua, että kuviakin on kertynyt melkoinen pino. Toki kaikki nämä ovat pyörineet täällä enemmän tai vähemmän, mutta ei se mitään. Vikan kerran vanhojen aikojen kunniaksi. Blogi pysyy täällä ja tässä, se ei muutu. Haluan itse kuitenkin aina palata tähän. Nyt se kuitenkin hiljenee viimeisen kerran. Kiitos kaikille tästä vuosikymmenestä, nyt minä siirryn puuhaamaan uusia juttuja ^^

Eka kerta isolla Artsilla! Oli siistiä ja meni hyvin. Voitin itseni kun uskalsin, eikä jännittänyt.

Ekat kuvat Elviksen kanssa. Tämä on aina ollut yksi mun lemppareita: poni tuijottaa kauhuissaan kuvaajaa ja ratsastaja on kankea kuin rautakanki

Pulliksen kanssa ilman satulaa ja kenkiä. Meillä oli niin hauskaa <3

Ekaa kertaa Elviksellä pitkän saikun jälkeen. Ihan itketti silloin, että olin jälleen päässyt ponin kyytiin

Alastomalla Elvis-ponilla

Pörröinen talvi-Elvis

Meidän suuri saavutus, 60cm esteet ja vieläpä puhtaasti läpi! Poni oli hieno

Täyttää kaasua kisatunnelmissa

Ekat koulukisat Elviksen kanssa. Aikuismerkki ja läpi meni.

C-merkin rataa ponilla. Kyllä laukkaympyrät sitten jännittikin!

Ja viimeisimmät kisat tuossa reilu kuukausi sitten. Poni oli hieno, vaikka väsyttikin jo.

Evitalla. Iinan ottama kuva ja tämä on yksi lempi Evitakuvistani.

Ainoa tippumiskuva musta! Pari videota on kun siltä Kaisalta liu'un alas, mutta kuvia on vain tämä. Edes tämä. Jackie oli villi ja meikä ei ollut kyllin nopea.

Hieno Jack-mies.

Jackin kanssa tuli näitä mielettömiä onnistumisia. Sen lisäksi toki hurjia epäonnistumisiakin, mutta..

Nämä kuvat ovat kaikki niin upeita. Kuuraponi pakkashuurteessa!

Ja Kaisalla, tässä meillä oli sijaisopettaja ja meikä oli niin loppu tuohon laukkaamiseen jo.

Tämä oli niin ihana tunti Kaisan kanssa! Poni oli niin reipas ja iloinen, meillä meni hyvin ja olin niin tyytyväinen.

Sitten vähän ilman satulaa suokkipullan kanssa.

Nikkisponi. Ekat kuvat sen kanssa. Olin niin pieni ja poni niin possu

Tämä oli parasta. Keväällä, täyttä laukkaa ympäri kenttää. Ohjat pitkiksi ja poni pötki tappijaloillaan niin kovaa kuin pääsi. Se ei kovin kovaa ollut, mutta sitäkin hauskempaa.

Tappikaula töppöjalkaponi. Niin söpö ja aivan ihana <3

Jääprinsessa.

Vielä hauskempaa kun vedetään sitä täyttä laukkaa ilman satulaa. Aina ei ihan meinaa pysyä kyydissä, mutta poni on pieni ja korkealta ei lennä.

Loisto keltuainen

Ja hurjia hyppyjä! Miten uskallettiinkaan. Onneksi poni oli taitava ja hyppykonkari.

Ekat kuvat Nipsusta. Kyllä jännitti, mutta ponilla oli kanssa tosi kiva mennä. Niin erilaista muihin tuntihevosiin verrattuna.

Lempikuva Nipsusta. Tällä tunnilla se oli niin villi, että saatiin näinkin näyttävää ravia aikaiseksi.

Ajoittain sitten mentiin hallitummin.

Pompelin kanssa ihka uudella kentällä! Ei tosin ihan eka kerta sentään, ekalla kerrallahan putosin Pomolta kun mentiin uudella kentällä. Tällä kerralla olin jo päässyt yli uuden kentän järkytyksestä, enkä jännittänyt niin kauheasti.

Pompelillakin hiukan ilman satulaa.

Ja syksyn väreissä.

Maastossa loistavan maastomopon kanssa.

Ja ne ekat koulukisat Pomon kanssa. Joista ei tosiaan päästy läpi, kun poni ei edes ravannut puolia ohjelmasta :D

Hassunhauska Roosa-poni.

Iinan kuva tämäkin. Tässä meni jo hiukan paremmin, mutta aina meillä meni vähän penkin alle.

Sallista on valitettavasti enää jäljellä vain tämä ja yksi toinen Iinan ottama kuva. Muut katosivat. Sentään on videoita. Salli oli kyllä mahtava. Ja se tunne kun opin istumaan siinä laukassa ekaa kertaa. Kuin taivaat olisivat auenneet.

Suloponin kanssa. Pikku-Milla ja pieni poni

Hiukan myöhemmin ja paljon totisempana.

Ja Vinski. Iinan kuva tämäkin. Tässä meikä ihan vaan roikkuu kyydissä ja toivoo parasta

Mutta vuosien treenin jälkeen saatiin jo ajoittain ihan hyvääkin pätkää

Tämä tunti oli hyvä. Ja hallittu. Tosi kiva. 

Rataharjoitukset Vinskin kanssa. Olisi ollut eka rata jonka oikeasti pääsen läpi, mutta olivat vain harjoitukset, joten niitä ei laskettu.

Se oli sitten siinä. Näitä muistoja on niin paljon. Paljon hyvää ja kaunista. Toisaalta surettaa ja tuntuu pahalta lopettaa, mutta toisaalta yhden loppu on uuden alku. Ja alku kuulostaa kuitenkin aika kivalta. Näin ainakin ajattelen. Nämä ponit ja hevoset olivat mahtavia persoonia, jotka opettivat paljon näiden vuosien aikana. Myös Mariannelta sain paljon ajatuksia, oppia ja luottoa siihen, että eiköhän tästä vielä eteenpäin mennä. 

Nyt on aika hiljaa kiittää ja siirtyä eteenpäin. Hei ja hyvästi nyt tältä erää. Tuntiratsastus on nyt takana päin, nautitaan lämmöstä ja yritetään uudestaan uusia juttuja. Olen innoissani, toisaalta jännittää. Tunneilla käyminen on kanssa tosi helppoa kuitenkin. On kuitenkin aika päästä eteenpäin, viimein. Niin kauan olen tätäkin miettinyt ja harkinnut, että nyt on aika. 

Long time, no see

Tammikuun alussa oli viimeinen julkaistu teksti. Niin se aika vaan rientää. En toki ole lopettanut kirjoittamista, en suinkaan. En vain ole julkaissut mitään ja olen aina vaan lyhentänyt tekstejä. Tällä hetkellä on luonnoksissa 24 tekstiä 24:ltä ratsastuskerralta. Jokainen näistä teksteistä on pituudeltaan kahdesta kolmeen lausetta, joten en ole kokenut järkeväksi niitä julkaista. En kuitenkaan osannut olla kokonaan kirjoittamatta, kyllähän se aina kiinnostaa itseäni mitä on tullut puuhailtua.

Koulukisat oli ja meni. Meni vallan hyvinkin jopa, päästiin läpi ja suoriuduttiin hyvin.

Se miksi lopetin kirjoittamisen oli hyvinkin yksinkertaista. Työt alkoivat, aikaa ei ollut, väsytti ja mitä näitä nyt on. Viimeiset kuukaudet julkaistuja tekstejä olivat jo suoranaisen lyhyitä niihin mun aiempiin teksteihin verrattuna. Lopulta alkoi tuntua etten jaksa edes kirjoittaa sitä kahta kappaletta, joten lopetin vaan. Hyvin yksinkertaista rakas Watson.

Toki tätä päätöstä on varmaan jouduttanut se, että ratsastuksen riemu on ollut vähän hukassa. Joka kerta tallille lähteminen on ollut hankalaa ja kolme neljästä kerrasta tuntui ettei vaan mene hyvin ja ei ole kivaa. Joko se johtui siitä että meni huonosti. Tai ettei mennyt hyvin. Tai sitten vaan tuntui ettei tehdä kivoja juttuja. Tai sitten masensi kun oli mahdollista ratsastaa vain kerran viikkoon. Monien juttujen summa.
24 tuntia ja näistä 21 ratsastin Elviksellä. Kaksi kertaa menin Evitalla, toisen ilman satulaa. Ja kerran menin Pomolla. Tähän hiljaiseloon mahtuu myös koulukisat ja yksi maasto, viimeinen maasto. Olen myös tägännyt suuren osan noista tunneista tunnisteella "onnistuu". Siitä huolimatta tuntui että lähes joka kerta tallilta tullessa masensi enemmän kuin sinne mennessä. Ehkä se oli jotain turnausväsymystä, ehkä sitä että halusin joko kehittyä tai tehdä kivoja juttuja. Ja kumpaakaan ei oikein tapahtunut, ei vaan millään. Tuntuu että kun on kymmenen vuotta ratsastanut ja edelleen ne samat virheet vaan jatkuvasti..

Olen viihtynyt Maskulla nämä kaikki vuodet tosi hyvin ja se on ollut mulle sellainen koti ja yhteisö jossa käydä. Ponit on tuttuja, ihmiset on tuttuja. On tuttua ja turvallista. Kuitenkin nyt tässä viime kuukausina on tuntunut ettei se riitä. Olen monta kertaa miettinyt että lopetan vaan kokonaan ratsastamisen. Tai etsin vuokrahevosen. Tai jotain.

Lopulta sitten koitti se tunti. Sen jälkeen en vaan enää voinut mennä takaisin. Tuntui että kaikki ne ajatukset lopettamisesta olivat liian vahvoja, tuntui että olin niin pettynyt ja surullinen, etten halunnut enää mennä, maksaa ja pettyä uudestaan ja uudestaan. Viimeinen kerta kun kävin tallilla oli ennen juhannusta. Menin Elviksellä, oltiin maastossa. Meillä oli niin mukavaa, eikä edes jännittänyt. Sitten se vaan kaikki romahti ja päätin etten enää mene.
Aloitin sillä että en mene, mutta oikeasti varmaan menen juhannuksen jälkeen. Pian kuitenkin päätin etten mene ollenkaan.

Päätös oli lopulta helppo ja on tuntunut hyvältä. Elvistä on ikävä. Kiva että sain lopettaa sen kanssa. Yhteisöä on ikävä. Ei ole kuitenkaan ollut suurta kaipuuta takaisin ja olen nauttinut tästä lomasta. Halu päästä takaisin ratsaille on kuitenkin kova. Vuokrahevosten löytäminenkin on ihan oma juttunsa. Mutta onneksi asioilla on tapana ennen pitkää järjestyä.

Elokuussa yli kuukauden tauko tulee viimein loppumaan. Mä saan uutta puuhaa, erilaista heppaharrastamista. Voin tehdä kivoja juttuja, ehkä kehittyä, ehkä en. Ken tietää. Jotain uutta, jotain erilaista. Jotain mustaa ja jotain pientä. Olen superinnoissani tästä mahdollisuudesta, enkä malta odottaa että pari viikkoa tästä vielä kuluu ^^

Tuulta päin

Uusi vuosi ei nyt alkanut kovinkaan maireasti. Menin Vinskillä, tunnilla oli myös Pomo ja Vinski jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Ilma oli hirmuisen kamala ja jännitti taas pitkän tauon jälkeen. Kenttäkin oli suorastaan karmaiseva, mutta eipä siinä muuta kuin säätä uhmaten hepan kyytiin ja matkaan.

Tunnin kiteytän suht nopeasti, sillä kokonaisuus oli niin jojoileva ja suoranaisen huono, ettei siinä ole juuri mitään sanottavaa. Alkukäynnit sujuivat tosi kivasti, hiukan Vinski kompuroi kun pohja oli astetta liukkaampi, mutta ihan hyvin se meni. Kuljettiin ympyrällä, tehtiin ympyrän sisälle neljä volttia. Heppa oli iloinen, homma meni mukavasti, otin itse rennosti ja jee.

Sitten piti lähteä raviin ja ravia saatiinkin jokunen metri väännettyä. Sitten punainen lanka katosi ja Vinski vain rallatteli väärässä päässä kenttää, samalla kun yritin keksiä mikä siinä taas muka mättää. En onnistunut, vaan jatkettiin käynnissä ja tehtiin hiukan etuosakäännöksiä. Joka sujui joko tosi täydellisesti, tai sitten ei ollenkaan. Ei mitään välimaastoa. Ajoittain me tehtiin keveitä pysähdyksiä, aktiiivisia takapään siirtoja ja hienoa käyntiä. Loppuaika sitten taas tinttaroitiin toisessa päässä kenttää, ei käännytty mihinkään suuntaan, mutta ei toisaalta kuljettu myöskään eteenpäin. Ei pysähdytty, ei tehty käännöksiä, ei tehty mitään. Kunnes taas katkaistiin tämä sekoilu hienolla suorituksella, ehkä jopa parilla peräkkäisellä onnistumisella.

Siinä se tunti sitten olikin ja tosiaan. En tiedä, oli vaan tosi vaikeaa ja vaikka mitä yritin, niin ei se vaan mennyt oikein läpi. Jatketaan näillä.

Joulun aikaa

Viime viikolla olin kipeänä, joten olin nyt vasta tänään ratsailla. Seuraavat kaksi viikkoa onkin sitten joululomaa tallilla. Kauheasti sanottavaa ei tästä tunnista nyt ole. Menin Elviksellä, tunnilla oli myös Vinski ja Evita.

Vähän oli sellainen epämääräinen tunti taas. Piti käynnissä tehdä pohkeenväistön ajatuksella väistätystä, jossa siirrettiin sisäosaa sisälle ja takaosaa ulos. Ei onnistunut pätkääkään, aina oli ulkolapa karussa ja homma ei toiminut. Elvis myös oli ihan irti ulko-ohjasta ja minä huomasin löysäileväni ulko-ohjaa vähän väliä, mikä ei varmaan auttanut.

Kevyt ravissa tehtiin samaa väistätysjuttua ja vasta-asetuksia. Vasta-asetuksista tuli sentään jotain kun tajusin mitä teen, väistöistä ei tullut mitään. Harjoitusravissa otettiin ajatuksesi sitten avotaivutus, joka onnistui oikeaan kierrokseen ihan superhyvin. Vasen kierros oli tässäkin hankalampi. Muuten poni sitten meni ihan kivasti. Jäi kyllä jokseenkin kaivelemaan kun tuntui että en saanut sitä menemään oikeasti kivasti, vain vähän sinnepäin.

Loppuraveissa poni hiukan säikähti ja multa sekosi pakka, mutta saatiin meidät rauhoittumaan ja tunti loppui ihan hyvissä merkeissä. Jäi silti vähän mitäänsanomaton fiilis, mutta toivottavasti se siitä taas joulutauon jälkeen iloksi muuttuu.

Hyvää joulua kuitenkin kaikille! Lunta ei täällä ainakaan vielä ole, joten tässä muutama iloinen joulukuva viime vuosilta ^^ Toivotaan että vuosi 2019 alkaa hyvin itse kullakin.