Tallille siis tänään. Ja mun pienen pieni intuitio oli oikeassa, meikäläisen ratsuna toimi Pomo. Tunnilla myös Evita, Vinski, Kaisa ja Nikkis, Pomo vain minun kanssani.
Hmm hmm. Siis en kai voi sanoa että olisin ollut pettynyt (joojoo, meitsi itkeskeli jossain karsinan nurkassa ;) Tai ehken ihan), tietyllä tavalla olin varsin iloisena kokeilemassa kuinka maailman vaikeimmalla ponilla ratsastus tällä kertaa sujuu.
Niin, tietyllä tapaa iloisena. Tietyllä tapaa mua vallan kauhistutti ajatus siitä, kuinka karmea esitys Pomolla ratsastuksesta varmasti tulisikaan, menihän se viime kerrallakin niin hemaisevasti. Mutta ei kun sudensuuhun, eihän se yrittämättä parane.
Katselin tunteja, kuvailin hieman tarhailevia poneja. Pomonkin hain oikein ajoissa sieltä laitumen puolelta. Poni oli oikein söpö, käveli portille vastaan ja käppäili kanssani tallille. Ja söi tietenkin joka kadunkulmassa, vähät välittäen akasta, joka roikkui narun toisessa päässä kiskoen pientä ponia eteenpäin. Selvittiin me talliin kuitenkin ja sain herran harjattua oikein siistiksi. Tietenkään positiivisuuden multihuipentumana tunnettu Pomo ei asiaa kauheasti arvostanut, viimeistään siinä kohdassa kun erehdyin mahan alle, niin johan alkoi hampaat käydä ja jalatkin tanssivat ripaskaa. Keskustelimme pitkään ja hartaasti siitä, kuinka kilttien pienten tuntiponien kuuluu käyttäytyä, poni lähes ymmärsi jutun jujun ja iski hampaanjälkensä minuun kesken kavioiden puhdistuksen. Meikäläinen näytti herraponille taivahan talikynttilät ja sen jälkeen onnistuimme olemaan ilman jatkuvaa hammastelua ja muuta vastaavaa. Huh hei, niin mukava ja iloinen otus.
Rätätätäätää!
Heitin mafioson varusteisiin ja käpsyteltiin yhteistuumin kentälle. Minä hyppäsin kyytiin ja lähdimme kävelemään alkukäyntejä.
Mulla oli ideana se, että otetaan rauhallisesti. Tiedättekö, se viime tunti Pomon kanssa meni ihan pipariksi, koska minä yritin saada meille vauhtia. Kun silloin se vauhti muuttui turhan hurjaksi ja mua alkoi jännittää = pelkkää säätöä ja tahkomista. Tänään oli ajatellut että jätetään vauhti muille, köpsötellään vaikka, kunhan ei missään tapauksessa kävisi kuten viimeksi.
Se vaan kun Mariannella oli täysin vastakkainen idea mielessään. Me nimittäin aloitimme ihan peruspalikoista.
Heti alkuun me aloitimme pelkästään sillä, että otettiin hetkeksi jalustimet pois ja nosteltiin polvia irti satulasta. Istuinluut satulaan, lantio rennoksi, jalka rennoksi. Pyöritään liikkeen mukana, täysin rentona. Ei saanut tehdä muuta kuin istua kyydissä ja rentoutua. Kääntää sai vain jos oli pakko, vaikuttaminen hevoseen oli kielletty. (Yleensä sitä pikemminkin itketään verta jos edes yrittää kävellä pitkin ohjin uraa seuraten. Vaihtelua se tämäkin.)
Jalustimet sai ottaa takaisin jalkoihin kun tuntui, että lantio on rento. Sen jälkeen piti edelleen pysyä rentona, tuntuman piti olla kevyt ja pieni. Tarkoituksena oli hakea etenevä käynti ja reipas tahti. Muuta ei saanut tehdä, piti vain ratsastaa takajalkoja aktiivisemmaksi ja pysyä rentona. Ensin oli hiukan ongelmaa kun en uskaltanut käskeä. Mariannen valitettua tarpeeksi, sain hieman näpäytettyä pohjetta läpi, jonka jälkeen käynti lähti kulkemaan aika järjettömän hyvin. Pomon käynnista tuli suunnattoman tarmokasta ja mukavan etenevää. Herra oikeasti keikkui eteenpäin kunnolla kävellen ja tuntui selkään todella magealta. Olin hyvin tyytyväinen.
Tästä jatkettiin pieneen hevoseen vaikuttamiseen. Sai ottaa ohjan tuntumalle ja lyhyillä sivuilla tuli lyhentää, pitkillä pidentää käyntiä. Joo, eihän siitä mihinkään pääse. Pidennykset olivat alaamme, poni lähti etenemään tosi kivasti, vaikka joka kerta saikin apua hieman vahvistaa, mikään pelkkä istunnan keikuttelu tai pohkeella kutittelu ei riittänyt. Käynti kuitenkin löytyi jokaisella pitkällä sivulla, se oli reipasta ja suurta. Marianne kehui käsieni saranaa (heheh) ja Pompelin hyvää käyntiä. Oikein hienoa.
Pidennykset olivat upeita - lyhennykset eivät niinkään. Siis hidastaminen = mission impossible. Ja kun jälleen minä yritin. Lantio rentona, vatsalihakset pidättää, vähän ääniapua ja pientä pidätettä. Ja ei silti, ei niin millään. Jotain pieniä hidastamisen elkeitä olin tuntevinani, mutta epäilen vain hallusinoineeni. Ei ollut hyvää, ei ollenkaan.
Kun käyntiä oltiin tahkottu ja perusjutut näyttivät sujuvan, oli aika siirtyä kevyt raviin. Ja tuttuun tapaani voisin sanoa, että raviin poni lähti vielä ihan kohtuu kivasti ja sitten kaikki meni pieleen. Voihan tuskallisuus. Minä en parhaalla tahdollanikaan ymmärrä miten yksi pieni poni voi olla noin hankala ratsastaa. Mitä minä en osaa, ihan oikeasti nyt! Se oli täydellisen älyvapaata. Poni mennä puksutti milloin kentän keskellä, milloin uralle jämähtäneenä. Jos meikä halusi mennä suoraan, niin voitte olla varmoja että Pomo halusi juuri silloin vetäistä täysillä keskelle ja toisin päin. Yritin yrittämästä päästyäni, mutten vain saanut Pompelia hallintaan. Marianne mäkätti tahdista. Pah joku tahti.. Itseasiassa kun sekunnin ajan keskityin vain uran polkemiseen, niin kyllä se tahti tuli sieltä ihan itsekseen, poni kulki oikein nätisti. Mulle nyt vaan on ihan sama kuinka kivaa ravia se mökeltää siellä uralla, jollei sitä saa kääntymään halutessaan!
Ravi oli tuskallista. Ei siitä tullut yhtään mitään. Noin kaksi volttia saatiin koko kevyt ravien aikana väkerrettyä, Pomolle tuli joku mielenhäiriö ja se päätti tehdä kuten pyysin.
Istuttiin siitä sitten harjoitusraviin. Humputeltiin sitä, keskityttiin istuntaan ja tehtiin jokunen käyntiin siirtymäkin. Tai itsehän en tehnyt mitään edellä mainituista, oma aikani meni lähinnä toisten perässä nyhjäämiseen ja pään nollaamiseen, jotten olisi täysin vaipunut epätoivoon koko jutun takia. Miten vaikeaa se voi olla?
Ja entäpä sitten? Lopuksi otettiin laukkaa, parit nostot tiesivulle.
Joo-o, ei tullut mitään. Pomo ei mennyt minne olisin halunnut, ei vahingossakaan. Tämän takia ei kertaakaan päästy edes lähelle nostokohtaa, vaan lähinnä me vain pyörittiin keskellä kuin sokea tavaratalossa.
Ihan lopputunnista päästiin nostokohtaan ja sain nostettua noin kolme laukka-askelta, sillä Vinski tuli eteen. Olivatpa edes hyviä askelia.
Sitten vain loppukäynnit. Ne sujuivat ihan kohtuullisesti (ainakin kun käveltiin lähinnä uralla).
Marianne oli tyytyväinen. Käynti ja ravi oli hyvää.
Justiinsa juu. No, haluan nyt ensinnäkin sanoa, etten mä pettynyt ole. Ei mulle jäänyt huonoja fiiliksiä, ei ollut huono tunti. Ei mitenkään. Tosin kyllä mua turhauttaa se toivoton Pomolla ratsastus, voi jeesus.
No mutta, maailman vaikein poni. Itse olin tyytyväinen käynnissä etenemiseen. Mietinkin, että me käveltiin hyvin - siis eteenpäin, sivuttaissuunnassa ei ollenkaan. Muuten en oikeastaan ollutkaan tyytyväinen, ei se Pomo noin vaikea voi olla. No, ainakin edettiin.. Ja muuten hei, mä tunsin oikean kevennyksen! Pomolla! Siistii!
Taidonnäyte, upea kouluratsastajalle sopiva istunta
Siinä loppukäyntejä kävellessä totesin jo toistamiseen että Pomon satula on kamala. Hirveä. Järkyttävä. Siis se on kova, se on epätukeva, se on outo.. Kauhea. Loppukäynneissä sen vielä oikein huomasi, ilman jalustimia oli tuskallista istua niin kovassa penkissä. Tai ainakin mulla oli niin selkä kuin istuinluutkin tuhannen tuusannuuskana loppukäyntejä kävellessä. Niinpä päätin jalkautua ja taluttaa käynnit. Ette muuten usko miten pieni olo tuli, yllättäen tipahti maahan ja joutui katsomaan kentän aitojakin lähes tulkoon ylöspäin.
Pompelin kanssa leikittiin kukkahattutätejä. Meikäläinen roikkui ohjien toisessa päässä, sitten vähän käveltiin, kääntyiltiin. Ja tehtiin paljon pysähdyksiä - ei muuten ole ikänä Pomo pysähtynyt noin hyvin mun kanssani ;) Koitin tehdä ihan sellaisia, että poni pysähtyisi ja kävelisi samaan aikaan kuin minä. Valitettavasti vain kerran ponimus ymmärsi pysähtyä vain sillä että itse stoppasin. Muina kertoina jouduin huuteleemaan prrjaata. Kuitenkin poni ymmärsi tosi hyvin, heti se pysähtyi kun minä hiukan pirisin, liikkeelle lähdettiin sulavasti. Oli oikein kivaa.
Sitten vaan keskelle ja lähdettiin takaisin tallille. Ponin harjailin nopeasti siistiksi ja jätin hänet nauttimaan elämästään. Siitä vain kotiin ja nyt on todellakin aika mennä nukkumaan..
Ja reippaasti.
Lauantaihin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti