Mahtavin alku ikinä

Mageeta

Ylipäänsä ratsastamaan pääseminen oli hienoa, tämän pitkän tauon jälkeen. Mutta että pääsin vielä Pullaponin kyytiin - liian hyvää ollakseen totta.
Ja oli kyllä jännää. Huih, jännitti, innostutti. Hirmuisen vaihtelevat fiilikset kun odottelin tuntia alkavaksi, hih.

Minä menin siis Elviksellä, tunnilla myös Simo, Kitty, Nikkis, Pomo, Sakari ja Evita. Elvis oli toisella tunnilla. Katselin vain tunteja odotellessani. Ja ilma.. Siis ihan kamalaa :D Niin jäätävä tuuli ettei mitään rajaa. Kiitän kuitenkin onneani, että ainakaan minä en ole nähnyt lumen häivähdystäkään. Johan tässä olisi maailman kirjat sekaisin kun juhannusviikolla tupruttelisi lunta ja lumiukkoja.

Tunnin alkaessa kipsuttelin ponisen luo. Tänään otin raipan mukaan ja päätin loppujen lopuksi myös nyhtää sen martingaalin irti. Tiedän että sanoin etten ala sitä martingaalia riisumaan jos poni on valmiina tunnilla. Vaan kun asiaa mietin ja pohdin, niin totesin ettei sen irrottaminen hirveästi aikaa kyllä vie ja niin paljon mieluummin kuitenkin menen ilman sitä martingaalia. Kun se kuitenkin tietyllä tavalla tökkii ohjiin. Sitä voidaan sitten miettiä jos menen Elviksellä ja joku menee heti seuraavalla tunnilla sillä. En nimittäin tiedä viitsinkö silloin alkaa lykkäämään sitä martingaalia takaisin poniin.

Joo. Huomaa tämänkin kirjoittamistauon. Vaikeaa saada teksti kulkemaan oikein.
Poni remmittömäksi, keppi käteen ja kiipesin selkään väärältä puolelta. Tänään Marianne jopa huomasi "erheeni" ja kiirehti ihmettelemään. Tiedä häntä mitä ihmettelyä siinä oli - harrastaahan se välillä lastentunneillakin väärältä puolelta selkäänkiipeilyjä.

Nämä eivät ihan täysin nyt sovi, mutta ovat uusia ja näissä on paljonkin käyttämättömiä. 

Pieni poni. Taas Elviksen selässä. Mahtavaa.
Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Pulla oli vähän laiskanpuoleinen, ei hän alkuun meinannut edetä oikein millään. Minä koitin töniä pohkeella vauhtia ja saada sen vielä ylläpidettyäkin. Ei se kuitenkaan tuntunut toimivan ennen kuin näpäytin raipalla hieman moottoria käyntiin. Elvis lähti raahaamaan jalkojaan reippaammin, eikä vaatinut enää jatkuvaa eteenpäinpuskemista. Saatiin ihan mukava käynti, edettiin mun makuun ihan tarpeeksi ja tahti pysyi kohtuu hyvin yllä. Välillä poni ehkä meinasi taas hidastua, mutta nyt riitti jo pohjemuistutuskin.
Hieman meikä meinasi olla hukassa siellä. Ei siis muuten, mitä nyt hetkittäin meinasi jännittää kun oli niin hurjaa ratsastella taas tauon jälkeen ja kädet olivat ihan omissa maailmoissaan välillä. Vaikka koitin ajatella sitä miten käsien kuuluu olla ja mitä niillä tehdään, niin silti välillä tuntui kuin kädet olisivat olleet halvaantuneet - ne eivät yksinkertaisesti tehneet sitä mitä halusin, könkkäilivät vain jotain sinne päin. Oli siellä kyllä hyviäkin hetkiä käsien suhteen ja tuskin ne oikeasti niin huonot olivat kuin minusta tuntui. Mutta tunne on tärkeä.

Aloitettiin alkukäynneissä heti volttien ratsastuksella. Piti tehdä vähintään kaksi kymmenen metrin volttia per kierros, sen lisäksi tuli keskittyä kulmien ratsastukseen. Voltit lähtivät rullaamaan ihan nätisti. Minä koitin tehdä tarpeeksi isoja voltteja (se jos mikä oli hankalaa) ja sen lisäksi taistelin asetuksen kanssa. Voitte uskoa että asettaminen oli vielä normaalia hankalampaa hullujen käsieni takia, mutta päätin että pakko se on nyt saada tahkottua läpi, jottei mene ihan puksutteluksi tämä "hurjasta" tauosta palautuminen. Voltit olivat joka tapauksessa ihan kívoja. Reitti toimi hyvin, mitä nyt muutamaan otteeseen poni vajosi iloisesti sisäpohjetta vasten. Vauhtikin tuppasi hyytymään alkuun, mutta loppua kohden reippaus tuntui säilyvän kivasti volttienkin läpi.
Asetus oli asia erikseen. Siis olihan se varsin hankalaa, Elvis lähinnä vajosi sisäpohjetta vasten ja minä koitin etsiä käpälien käyttöohjetta. Aikansa se otti, mutta kyllä se sieltä alkoi löytyä. Ponin pää alkoi kääntyä oikeaan suuntaan, sisäpohje saatiin läpi. Löydettiin yllättäen poniin sitä samaa pyöreyden ajatusta kuin ennenkin, eli ei kai se homma nyt niin pahasti mennyt, vaikka välillä olikin vähän vaikeamman oloista. Siis en sano että olisin asetusta missään vaiheessa saanut oikeasti läpi, en todellakaan saanut. Mutta sanotaanko että varsinkin oikealle löytyi se kiva pään kääntö, asetus säilyi jopa välillä vaikka ohjaa löysäsikin. Kyllä se täältä taas löytyy kun vähän kaivelee, en mä nyt ole voinut näin lyhyessä ajassa hukata käsien käyttöä ihan totaalisesti ;)

Poni kulkee mallikkaasti. Meikä taas näyttää miten ponin selässä EI istuta

Yritin parhaani mukaan keskittyä myös istuntaan. Jalat paikoillaan, lähellä kylkeä. Ja ne kädet oikeaan paikkaan! Vähän aina unohdin tämän, eikä muutenkaan kaikki tuntunut toimivan ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt. Eipä tässä, täytyy vaan oikeasti alkaa taas keskittymään käsien asentoon, se on unohtunut nyt viime aikoina.
Voltit sujuivat mielestäni siis tosi kivasti. Kulmat nyt olivat vähän hankalia. Hahmotusongelmat ja ponin kurvien suoraksi vetäminen vaikeuttivat. Keskittymällä saatiin jokunen erittäin kivakin kulma, loput menivät vähän laakeiksi.

Alkukäynneissä tehtiin voltteja, joten teemaa jatkettiin tekemällä kevyt ravissa pääty-ympyröitä. Elvis lähti oikein railakkaasti raviin ja tänään keltuainen tuntui jopa oikeasti reippaalta. Tietenkin se saattoi olla vain sisäinen kukkahattutätini, jota jännitti ravailla pitkän tauon jälkeen, mutta.. No, sama kai tuo. Ainakin poni tuntui reippaalta, ei sitä juurikaan tarvinnut eteenpäin ratsastaa. Välillä ihan mielenkiinnosta koitin saada ponia suurentamaan sitä askellustaan, muttei oikein sen enempää. Ja sitä en toki tiedä tuliko meille yhtään sen suurempaa ravia, mutta aina kannattaa kokeilla.
Elvis oli reipas, sirpakka. Oikein mukava ja toimiva. Meikä sai kevenneltyä kuten normaalit ihmiset ja ympyröiden teko sujui kuin tanssi. Ei tullut mitään ongelmia kääntelyissä, ei ongelmaa vauhdissa. Me vain mennä puksuteltiin. Ympyröillä hain sitä kevyttä asetusta. Se löytyi oikein kivasti, varsinkin oikeaan kierrokseen. Vasen oli todellakin vaikea tänään..
Ravien ainoa vika oli oikeastaan se, että Elvis tykkäsi hörötellä täysin väärään suuntaan aina silloin tällöin. Ei siinä aina ollut ongelmaa, vaan sain ponin pään kääntymään ja huomion siirtymään minuun. Mutta sitten kun välillä en vain saanut sitä asetusta kunnolla läpi ja poni vain kyyläili ja minä vain säädin. Hankalat kädet, hankala asetus.

Mutta ei voi sanoa kuin että yhtä kaikki, ravi oli tosi kivaa. Mullekin tuli ihan kouluratsastajafiilis. Hassua sinäänsä, yleensähän mulle on niitä tullut lähinnä pienten karvaisten ponien kanssa kun jumputetaan harjoitusravia ;) Mutta tänään siinä oli jotain. Siinä kevyt ravissa. Se alkoi tuntua kivalta.
Tosin kannattaa muistaa, että mun tuntemukset ja kouluratsastajafiilikset eivät korreloi mitenkään sen kanssa miten ratsastus menee. Siis silloin kun mulla oli ihan mahtipontiset fiilikset asettelujen ja kevennyksen suhteen, niin se saattoi ulospäin näyttää sen sortin räpeltelyltä että oksat pois.
Vaan kuten sanoattua, tunne on tärkein. Vasta sen jälkeen tulee se, miltä se näyttää.
Ja mulla oli kyllä ihan pirun mageet fiilikset.

Käveltiin ihan hiukan, sitten otettiin jokunen laukannostokin. Jakaannuttiin ympyröille ja tehtiin taas sitä, että muut kävelevät ympyrällä, yksi laukkaa aina pitkän sivun ja jää toiselle ympyrälle kävelemään.
Ensimmäinen laukannosto tuli vielä ihan rauhassa. Elvis vyöryi laukkaa eteenpäin, meikä istui ihan täydellisesti ja kaikki meni mutkattomasti. Vaan annas olla kun jatkettiin. Ponilla tutisi pöksyt taas niin ettei mitään rajaa. Kun käveltiin laukannostokohtaan, oli poni ihan varuillaan. "Laukkaa, pääseekö laukkaan, nostanko laukan?!!?!" Vähänkin jos meikäläinen siinä kohdassa pläjäytti pohjetta kylkeen, niin poni oli ihan täpinöissään. Viuh, se nosti iloisesti laukan ja viuh meitsi koitti vaan kääntää ympyrää ja hidastaa keltaista käyntiin. Varsinkin alkuun tämä meni ihan säälittäväksi kun me laukataan ympyrä - saan Elviksen raviin, sitten se nostaa heti uuden laukan, taas ympyrä ja vielä kerran alusta. Heh, mutta kun en mitenkään viitsinyt nykäistä ponia täysillä käyntiinkään, kivahan se on että se liikkuu. Ja kun niin hallitustikin vielä mentiin ;)

Kyllä mä sitten myöhemmin aloin pitää ponia paremmin kurissa ja nuhteessa. Ei pienten Pullaponien kuulu omin päiten lähteä laukkailemaan. Vähän se koitti edelleen nostella ja joitain omia askeliakin tuli. Pysyttiin kuitenkin paljon sievemmin ruodussa kuin alkuun.
Otettiin vielä pari minun nostamaa laukkaa. Poni oli oikein hauska, hän eteni reippaasti, oli iloinen. Minä istuin ja sain siirrettyä raviin ja siitä käyntiin ihan ookoosti.

Jee, tänään mentiin vielä loppuravejakin! Niin kauan olen odottanut, olenko mä oikeasti viimeksi pimeän aikaan mennyt Elviksellä loppuraveja? No, oli kuinka oli, niin onhan siitä aikaa. Luvattoman kauan. Olin ihan innoissani kun pääsin pitkän pitkästä aikaa kokeilemaan miten käy, kun ohjaa päästää ravissa. (Silloin pimeällähän oli sitä ongelmaa että vasempaan kierrokseen kruisailtiin turhankin reteästi.)
Heitettiin raippa ensin pois ja sitten lähdettiin liitelemään. Ravailin jälleen jollain epämääräisellä ja paikkaa vaihtavalla keskiympyrällä. Ponihan oli edelleen varsin reippaan tuntuinen, mutta silti uskalsin käytännössä heti lähteä laskemaan sitä ohjaa. Elvis ei nimittäin tuntunut yhtään liian innokkaalta ja se selkeästi kuitenkin kuunteli, eikä vain höyrynnyt täysillä eteenpäin.

Oikeaan kierrokseen loppuravit menivät tosi nätisti. Tosin mun kädet ilmeisestikin seikkailevat liian alhaalla ja liian suorana - hei, se nyt on kyllä se ensimmäinen mielikuva "ponin pää alas = minun kädet alas". Yritin pitää kädet paremmin kulmassa ja vähän korkeammalla. Asettelin Pullaa rauhassa sisälle erittäin johtavalla sisäohjalla, yritin kevennellä mahdollisimman rauhassa, pari kertaa uskaltauduin jopa ratsastamaan ravia hieman eteenpäin, tavoitteena sellainen suuri ravi ja isompi askel. Tavoitteeksihan se taisi jäädä, mutta on tämäkin jo alku.
Ohjaa uskalsin päästää ihan löysäksi asti, reitti pysyi ilman ihme väkertelyjä. Ja mikä tärkeintä, saimme ihan sitä kivaa "eteen ja ehkä alaskin"-ajatusta. Olin supertyytyväinen.

Vasempaan oli hankalampaa. Asetusta ei vain tullut, ei yhtään. Ponikaan ei alastautunut oikeastaan yhtään ja tuijotteli vain ulos. Saatiin kuitenkin tähänkin suuntaan ennennäkemätön harppaus eteenpäin - ensimmäistä kertaa meitsi uskaltautui ravaamaan ohjat ponin polvissa roikkuen. Vähän taputtelin ponia ja annoin sen köpsötellä haluamaansa suuntaan. Ei, ei siitä mitään hyötyä ollut... Mutta minä uskalsin ravata täysin löysin ohjin ja vielä yhdellä kädellä. Se on mahtavaa. Aina vain luottamus ja uskallus kasvaa.
Ja joskus reilu vuosi sitten meitsi vielä kiikkui joinain tunteina Elviksen kyydissä kun poni oli hirmuisen villi - nyt uskallan ravailla pitkin ohjin hurjan tauon jälkeen. Kyllä se tästä vaan etenee. Ja toivottavasti etenee myös muiden hevosten kuin Elviksen kanssa.

Vielä loppukäynnit, jotka sujuivat yhteisymmärryksessä. Hih, hienoin poni.

Minä olin suunnattoman tyytyväinen. Ihan mahti fiilikset vähän kaikesta, meni tosi hyvin. Vaikka ehkä ajoittain meinasi alkaa jännittämään, niin silti sain taas tehtyä ja Pulla nyt on niin turvallinen muutenkin. Ja voi että. Kovin tyytyväinen. Jos nyt lähtisi taas tämä ratsastusajatus käyntiin ja kun vielä pääsisi kahdesti viikossa, niin eiköhän se tästä parane :) (Ja tietenkin toivotaan että meikä nyt ratsaille pääsee edes parin kuukauden ajan. Mutta kuten sanottua, en nyt ajattele sitä. Loppuu kun loppuu, ei lopu jos ei lopu. That's it.)

Heh, eikä. Niin onnellinen kun pääsin pienen keltablondin kyytiin. Olen hyvin kiitollinen tästä. Enkä muuten edes pyytänyt ponia, olisin tyytynyt myös johonkin muuhun. Mutta tämä oli mahtavaa. Mulla oli niin hauskaa. Ponilla oli niin mainio ravi (se jäi päällimmäisenä mieleen. Reipas, ehkä jopa ilmava, ravi).

Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja raahustettiin ponimuksen kanssa talliin. Harjailin keltaisen ja sitten kävin järjestelemässä suitset taas kuntoon. Sitten huristelemaan kotiin.

Ja nyt on tosiaan juhannus, joten keskiviikkoon taas :) Hyvää yötä.

P.S.
Otin ihan vaan mahdollisimman nopeasti siitä taulusta kuvan, ajattelin ettei sitä nyt voi mokata.
Tässä on se ensimmäinen versio taulusta:

Melko taitavasti sensuroitu etten sanoisi.