Tänään oli hurjan kuuma päivä, aurinko porotti ja lämpöä riitti, joten päädyin menemään ilman satulaa. Olisi hyppäämäänkin päässyt, mutta enpä suoraan sanottuna enää tässä vaiheessa viikkoa niin jaksanut panostaa. Lomakin alkoi nyt ja kaikkea, joten päädyin humputtelemaan ponin kanssa. Pitkästä aikaa tätä inkkarointiakin.
Kyytiin pääsin kaikesta epäuskostani huolimatta itse, jakkaraa vain apuna käyttäen. Ja sitten lähdettiin. Olo oli varsin hutera, mutta poni nyt oli oma löllökkä itsensä ja lämpöä riitti. Käynnissä koitin pysyä kyydissä ja hiukan taivutella keltuaista molempiin suuntiin. Vähän myös ratsastettiin eteenpäin, mutta kokonaisuus jäi aika veteläksi. Se oli toisaalta vähän tarkoituskin, mitä turhia nyt enää niin täysillä painamaan.
Ravailtiin siinä seuraavaksi, otin sitäkin ihan vaan rennon rauhallisesti. Koitettiin vaan etsiä ravi jossa poni etenee sen verran että kyydissä pystyy istumaan, muttei kuitenkaan mennä liian tosissaan. Pyöriteltiin hiukan voltteja, ravailtiin iloista ravia. Tein hiukan siirtymiä käyntiin, mutta lähinnä humputtelin ja kiehuin sisäisesti. Poni oli varsin iloinen ja kiva, lämmin oli kyllä silläkin.
Kyydissä pysyin ihan suhteellisen nätisti, varsinkin kun hetken ensin huojui ja etsi tasapainoa. Ihan kehittävää tämä joka tapauksessa oli.
Käveltiin hetkinen ja sen jälkeen sain sitten laukatakin ponilla. Laukka nyt oli selvästi päivän vaikein agenda. Yritin siinä pariin otteeseen ensin nostaa, mutta yksinkertaisesti poni oli löysä ja mua vähän jännitti että pysynkö kyydissä vain en. Siksi en saanut kunnolla pyydettyä, joten poni lähinnä vain otti reipasta ravia, joka taas aiheutti sen, että meitsi pomppi kyydissä kuin perunasäkki ja kolisin päin Elviksen luisevaa selkää. Monta kertaa yritettiin ja epäonnistuttiin, kunnes lopulta poni hiukan jaksoi innostua kun Pompeli laukkasi jossain meidän edessä ja sen ansiosta sain sen nostamaan laukan. Laukkaa se jatkoi oikein kivasti, joten laukattiin sellainen pitkä sivu ja siitä käyntiin ja suunnanvaihto.
Vähän oli hutera olo siinä laukassa, eikä oikeastaan niin vähänkään. Pysyin kuitenkin selässä, joten se oli nyt alkuun tärkeintä. Vasempaan kierrokseen kun laukattiin, oli alkuun taas samanlaista ongelmaa. Poni ei oikein nostanut laukkaa ja kun lopulta sain laukan ylös, niin sitä tuli about kaksi askelta ennen kuin tiputettiin takaisin raville. Se oli hiukan hankalaa, mutta onneksi poni sitten rupesi jyräämään ihan kunnolla sisäpohjetta vasten, jolloin jouduin ihan täräyttämään pohkeen läpi, jotta poni suoristuisi. Kun pari kertaa sain juntattua sisäpohjetta läpi, Elvis hiukan suoristui, ryhtyi kuuntelemaan sisäpohjetta ja laukkakin alkoi yllättäen nousemaan. Mitä enemmän siinä aloin ratsastamaan ja vaatimaan, niin lopulta päästiin jo hienosti suorana kulkemaan, siitä asetuttiin laukan suuntaan ja laukka nousi jopa aika aktiivisesti. En vaan uskaltanut vaatia kunnolla aluksi.
Ja kun alkoi tuntua että pysyn siellä laukassa selässä, niin uskaltauduin ratsastamaan laukkaakin runsaammin eteen, jottei poni vain tiputtaisi raville. Sen jälkeen menikin oikein hienosti. Saatiin hyviä laukkapätkiä, en tippunut kyydistä (vaikka se selässä istuminen hiukan epätasaista olikin) ja selvittiin hengissä.
Loppukäynnit lähdettiin kävelemään maastoon pikkuiselle lenkille. Toinen kerta kun olin maastossa ilman satulaa ja tällä kertaa otin jopa hiukan ravia (sillä löysä ukko jäi kaikista taas jälkeen). Otettiin pari rentoa ravipätkää ylämäkiin matkan varrella, minä roikuin tukassa kiinni ja Elvis hoiti loput. Lenkki sujui ongelmitta, poni oli rennon rauhallinen ja meillä oli oikein mukavaa :)
Nyt on sitten kaksi viikkoa lomaa ja sen jälkeen jatketaan taas astetta aktiivisemmin ja reippaammin töiden tekoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti