Aloitettiin tunti varsin reippailla lämmittelyillä. Käveltiin hetki, puskin Elvistä hiukan reippaammaksi. Siitä siirryttiin kevyt raviin ja hetkisen ravailun jälkeen otettiin vielä laukkaverkat. Se vasta olikin hauskaa, sain tehtyä pitkää pätkää laukkaa ja pujoteltiin siellä isompien välissä. Laukkailtiin muutamien puomien yli, kun niitä pitkin kenttää lojui ja kerrankin päästiin jopa puomien yli ilman sellaisia epämääräisiä pomppuja ja heilumisia, heh. Elvis kääntyi molempiin suuntiin laukassa ja oli varsin toimiva otus. Kun verkat oli suoritettu, aloitettiin avo- ja sulkutaivutus yritykset täydellä vauhdilla.
Ensin tehtiin käynnissä. Täyskaarto, jossa uralle tultiin sulkutaivutuksella ja välimatkat tehtiin harjoitusravia. Tämä oli alkuun ihan mahdottoman vaikeaa, sillä en ollenkaan hahmottanut kumpi on ulkopohje ja mitä mun pitää pyytää ja millä jalalla. Kun lopulta sain suunnilleen sisäistettyä mitä on tarkoitus tehdä, niin oli se silti hankalaa. Elvis oli nimittäin vallan jäykkä, eikä oikein halunnut tehdä taivutusta kunnolla. Varsinkin kun yritettiin taipua vasemmalle, niin poni vain jäkitti vastaan ja suunnilleen kaatui uralle lapa edellä. Sain sen kertaalleen suoristettua keskellä ja siitä sain pari onnistunutta askelta. Helpompikaan suunta ei ihan täydellisesti mennyt, sillä Elvis ei ihan tehnyt ja mulla meni niin paljon aikaa siihen pohtimiseen. Marianne tuli sitten näyttämään millä tavalla mun pitäisi pyytää pohkeella, että se menisi läpi, joka helpottikin hurjasti. Saatiin huomattavasti paremmin tehtyä kun minä oikeasti sain vähän käskettyä. Oli se silti hankalaa.
Raveissa Elvis meni ihan kauhean löysänä ja koitti lähinnä hidastella käyntiin. Kun oltiin hetki tätä tehty, niin otettiin pikkupätkä isompaa ravia molempiin suuntiin, jotta saataisiin hevosia vähän auki kaiken taivuttelun jälkeen. Tässä Elvis olikin aika loistava. Sain siis ekaa kertaa Elviksestä irti ihan kunnon isoa ravia, joka tuntui todella kivalta ja liikkuvalta. Tätä olen vähän etsinytkin ponin kanssa, mutta yleensä se ei vaan lähde ja jää siihen löllöttelyyn.
Seuraavaksi tehtiin samaa tehtävää, mutta ravissa. Joo-o, nämä sulkutaivutukset olivat tosi hankalia. Yleensä saan vähän parempaa taivutusta aikaan kun tehdään uraa pitkin, mutta tämä vinolinja oli mulle todella hankala. Kyllä poni parani, mutta ei se ihan täysillä kyllä tehnyt kun en osannut pyytää.
Seuraavaksi tehtiin sitten harjoitusravissa avotaivutuksia niin, että tehtiin valmisteluvoltti, josta jatkettiin taivutettuna käytännössä koko kentän poikki. Tämäkin oli alkuun ihan hitokseen hankalaa, en jotenkin sisäistänyt mitä pitäisi tapahtua ja vaikka tein mielestäni ihan oikein, niin ainoa mitä sain aikaan oli ravia taivutetulla ponilla suoraan eteenpäin. Yritin keksiä mikä tässä on vikana ja miksi kaikki muut pääsevät sivullekin poniensa kanssa, kun yhtäkkiä lamppu syttyi ja muistin millaiselta tämä on yleensä tuntunut kun ollaan aiemmin tehty. Suoraan sanottuna en edes tiedä mitä tein eri tavalla, muuta kuin tunsin mitä pitää tapahtua. Mutta sain suoritettua, päästiin kentän poikki ja poni tuntui välistä jopa aika hyvältä. Välillä tuntui että se vaan karkasi lapa edellä, mutta pätkittäin meni hyvin ja ainakin tämä tuntui tuhat kertaa paremmalta kuin ne sulkuversiot.
Lopuksi ravailtiin iloiset loppukeventelyt ja käveltiin. Siitä poni pääsi talliin ja huomenna taas jatketaan. Tänään oli superhankala tunti, mutta täytyy sanoa että oli kyllä tosi kivaa ja oli mukava puuhastella Elvis-ponin kanssa. On ollut tosi jees ratsastella sillä taas enemmän, kiva pieni keltainen se kuitenkin on
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti