Poni löysi sisäisen dinosauruksensa

Tänään oli kyllä kiva päivä. Oli hiukkasen viileämpää, oli niin seesteistä. Tosiaan, nythän alkoi sitten tämä tallin loma, eli pari seuraavaa viikkoa blogikin on hiljaisempi. Eiköhän me taas selvitä.

Ja voi, minä olen jo aivan liian hyvä bloggaaja, arvatkaa vaan kun mulla on tänäänkin muutamia kuvia ja jopa pari videopätkää. Videoita tosin on oikeastikin vain pari, joten linkkailen niitä tekstin lomaan "reaaliaikaisesti".
Vielä yksi asia ennen kuin päästään asiaan. Mä halusin jo viimeksi linkata tämän, mutta unohdin. Ada teki siis musta ja Pullavasta videon. Kyllä mä olen ihan otettu tästä kunniasta :)

Tallille siis tänään, ensimmäistä kertaa jaksoin lähteä ajoissa vaikka tallilla lopulta aika myöhään olinkin. Hiukan mua jännitti minkä heppasen selkään pääsenkään, en kuitenkaan halunnut mitään epäonnistumistuntia nyt kun lomakin tulee. Siitä ei onneksi ollut huolta, taulu kertoi että sain jatkaa Elviksen kanssa, tunnillamme myös Vinski, Sakari, Nikkis ja Laki. Elvis oli vain minun kanssani. Menin harjaamaan Pullaponia, joka odottelikin jo karsinassaan lähes malttamattomana. Pistin ponin kuntoon ja iskin varusteisiin. Oli se varustaminen taas oma taiteenlajinsa, mutta kyllä me siitä lopulta selvittiin.
Lyllerrettiin ponin kanssa kentälle ja kiipesin kyytiin.

Selkään kiristämään vyötä. Pulla on selkeästi ottanut nimensä turhan tosissaan - se on paisunut ihan hulluna kun ei vyökään meinannut mennä kiinni! Kuvista kiitos sitten Tiialle, nämä ovat alkutunnin puolelta :)

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä koko kenttää käyttäen. Poni oli ihan okei, eteni varsin kivasti. Hieman pyysin liikettä lisää, muttei poni liian laiska ollut. Sen lisäksi tein voltteja ja yritin hakea asetusta nyt paremmin läpi. Musta tuntuu että tällä hetkellä on lievä suvantovaihe, en nimittäin tunne olevani yhtä hyvin mukana kuin jokin aika sitten. Sen takia asetuksen läpi saaminen jäi jälleen vajaaksi. Kyllä mä sain ponin pään välillä kääntymään oikein kauniisti ja hyvin, asetus säilyi välillä vaikka ohjaa päästikin. Mutta siltikään se asetus ei ollut samalla tavalla läpi kuin se on joskus ollut. Ei se huonosti kuitenkaan mennyt ja oikeaan kierrokseen asettelukin oli paljon helpompaa.
Hah, poni oli oikeasti tänään villi. Siis oikeasti villi. Ihan aikuisten oikeasti :D Siitä on tosi paljon aikaa kun se on viimeksi ollut noin hurja ja noin herkkis. Elvis aloitti jo alkukäynneissä sen hurjailunsa - hänen mielestään kun porttipää oli hirmuisen pelottava. Ihan kamala. Pieni keltainen oli siellä välillä aivan järkyttynyt, poni kyttäili kauheuksia joita aitojen takana liikkui sankoin joukoin. Välillä otettiin jopa ihan rehellistä ravia karkuun kun, hui, siellä porttipäässä oli niin kovin pelottavaa olla ihan yksin.
..Tai kun kyse on Elviksestä, niin sen mielestä se olisi varmaan vielä kamalampaa jonkun toisen kanssa. Kun kaikki muut hevoset ovat tietenkin hirveän pelottavia.
(On kyllä Elviksen puolustukseksi mainittava että siellä porttipäässä taisi oikeasti olla jotain. Jack näytti myös skitsoilevan samassa paikassa.)

Mua huvitti ja toisaalta kummastutti ponin käytös. Että tällaisena hellepäivänä hän päättää olla taas pitkästä aikaa skitso-Elvis joka paahtaa vain täysillä karkuun. Ei siinä sitten mitään, minä koitin aina istua suorana ja rauhassa, nätisti siirsin ponin takaisin käyntiin siitä ravista. Hieman tehtiin voltteja siellä päässä ja haettiin asetusta läpi. Se ei kylläkään toiminut ihan yhtä hyvin kuin yleensä, mun raippa taisi välillä heilua turhan paljon, jolloin Elvis päätti kilaroida siitäkin ja veteli jotain miniravia voltilla lailla kamelin.
Saatiin me jotain yhteisymmärrystä asiasta ja kyllä se poni ihan asiallisesti suurimman osan ajasta meni. Kun minäkin vain keskityin asettamiseen ja ponin huomion hakemiseen niin kyllä se aina aisoissa pysyi.

Yritys 10+/10

Meitsin istunta hipoo pilviä. Ponikin näyttää venäläiseltä kaakilta :D

Voihan irvistys. 

Päivän teemana olivat siirtymiset ja aloitettiin käynnissä ihan pysähdyksillä joita tehtiin omaan tahtiin. Poni oli rauhoittunut suurimmasta skitsoilustaan ja tyytyi lähinnä silloin tällöin kyyläämään hurjan pelottavaa porttia.
Alun pysähdykset olivat melko huonoja (linkki, jossa hiukan alkukäyntiä ja eka pysähdys) älkää muuten kyseenalaistako tuota videon kokoa. Mä en todellakaan tiedä mitä siinä on tapahtunut.. Ja olettaen toki että tuo video ylipäänsä toimii
Tai huonoja ja huonoja, tietenkin alussa on köykäisempää kun vasta lämmitellään. Eli alkuun pysähdykset olivat juuri tuon videon kaltaisia - vähän hitaita, hiipiviä, ei seisty paikoillaan. Pitkäpiimäistä hommaa. Toistojen myötä pysähdykset kyllä paranivat, keltainen jaksoi seistä paikoillaan kun pyysin, minä keräsin ohjaa jolloin pysäyttämiseen riitti se käden liikkeen pysäyttäminen. Tosin istuntaa en löytänyt tänään hidastamiseen pätkän vertaa, mikä liittyi taas siihen "tunnen olevani hukassa"-fiilikseen. Tuntuu että mun istunta ja hevosen liikkeen mukana oleminen on hukassa. Sen takia on jotenkin vaikea vaatia vaikka jotain asetusta ja on hankala yrittää edes ajatella istuntaa. Mutta, kenties tämä on suvantovaihe, enköhän minä tästä vielä nouse.

Seuraavaksi lähdettiin kevyt raviin, josta oli tarkoitus ottaa käyntiinsiirtymiä. Hah, Pullaponin hurja luonne tuli taas esiin. Siis kyllä me noin kaksi metriä ravattiin kauniisti mutta sitten.. (linkki)
Itse ajattelin että poni nyt halusi vain karata pelottavasta porttipäästä, mutta video nyt näyttää suunnilleen siltä, että Elvis halusi laukata ja innostui sitten hiukan liikaa. Ken tietää sen ponin aivoituksista välillä.
Joka tapauksessa. Se kaksi metriä me ravattiin nätisti. Sitten poni lähtee laukkaan, meitsi istuu selässä ihan hoomoilasena "mitä ihmettä, tämä ponihan laukkaa!?" Muutaman siistin laukka-askeleen jälkeen Elvis muuttuu ferrariksi ja pistelee menemään hieman turhankin railakkaasti. Koitin istua parhaani mukaan ja pidättää, hennot pyyntöni menivät kuitenkin läpi vasta puolen kentän laukkailun jälkeen. Marianne ei pitänyt siitä, mutta hei - en kai mä nyt halunnut ponia kiskaistakaan pysähdyksiin?
Saatuani keltuaisen ruotuun, jatkettiin me ravilla. Pulla nyt kävi ihan ylikierroksilla, se kipitti ravia pois alta ja tuntui niin räjähdysalttiilta, ettei se ole tuollaiselta ihan hetkeen edes tuntunut. (Linkki, ensimmäiset ravit ponin rauhoituttua laukasta + pökkelö voltti) Minä keventelin ihan liian reippaasti, koska oman kevennyksen hidastaminen tuntui lähes mahdottomalta. Koitin ottaa pieniä pidätteitä ja jutella rauhoittavia ponille. Ei kauheasti tuntunut auttavan ponin kipittäessä pää pystyssä kaikkea mahdollista kyttäillen.

Jatkoin kuitenkin, tein voltteja, hain asetusta. Volteille ponin sai hidastamaan, lopulta hitaampi tahti alkoi säilyä myös suoralla. Ei siinä loppujen lopuksi kauaa mennyt, ennen kuin sain kipittäjäkirahvista rauhallisen Pullaponin. Rennon rauhallinen olisi ehkä vähän yliampuvasti sanottu, sillä kyllähän poni nyt kyyläili edelleen, mutta ainakin saatiin tahti ja poni alkoi tuntua joltain muulta kuin ruutitynnyriltä.
Siirtymiäkin tuli tehtyä kun kerran käsky kävi. Ne eivät olleet kyllä mitenkään erityisen kehuttavia. Siis niin hitaita ja vaivalloisia siirtymiä ei ole varmaan ikinä ollut! Siis ei muuten mitään, kyllä poni ihan ookoosti hidasti.. Vaan ei koskaan käyntiin asti. Aina kun minä pyysin käyntiä, poni muka ovelasti hiippailee sitä pienen pientä, suorastaan minimaalista ravia eteenpäin. Aikani sain vaatia ennen kuin poni huokaisten siirtyi oikeasti käyntiin.
Tosin käyntikään ei ollut mitään kyllin hyvää. Käyntiaskeleet olivat niin pieniä, että viivotinkin olisi ollut liioiteltu työkalu niiden pituuden mittaamiseen. Jalat kyllä kävivät, mutta askeleet eivät yksinkertaisesti edenneet mihinkään. Ja voi, minä niin yritin saada käynnistä parempaa. Eihän siitä oikein mitään tullut, kun aina käynnissä poni vain odotti ja intoili, että milloin päästäisiin jatkamaan sitä ravia. Minä yritän lähes epätoivoisena ratsastaa ponia eteenpäin käynnissä -> herra ei mitenkään voi käsittää että käyntiäkin voisi kävellä eteenpäin, kun tietenkin jokainen pohkeenpainallus meinaa sitä, että nyt ravataan ja mielellään täysiä!

Huh hei, kyllä voi olla vaikeaa :D Poni oli yli-innokas. Sen verran saatiin nuo käyntisiirtymät paranemaan, että poni alkoi hiukan nopeammin siirtymään käyntiin siitä pikku ravista ja käyntiaskeleetkin pitenivät ehkä puolella sentillä aina välillä.
Siirtymiä lukuunottamatta ei ravissa kuitenkaan mitään ongelmaa ollut. Nättiä ravia, hienoja voltteja. Asetus jäi nyt hieman jopa hakematta. Mutta hei, ainakin tunsin oikeat kevennykset.

Käveltiin hetkinen. Välikäynneissä Elvis otti ihan rennosti. Ei mikään kiire, ei mitään ongelmaa. Mutta kyllä se sieltä taas heräsi kun jatkettiin siirtymillä kaikkien askellajien välillä.
Käytännössä siis toisella pitkällä sivulla otettiin harjoitusravi - käyntisiirtymiä, vaikka neljäkin sivun aikana. Toinen pitkä sivu tultiin laukassa, sai nostaa käynnistä tai ravista. Joo, heti kun siirsin ponin raviin, niin se oli jo aivan innoissaan laukkailemassa. Käytettiinkin yksi pitkä sivu ihan vain siihen, että poni laukkaili innoissaan, minä taas hiljentelin vähän vähemmän innoissani -> aina kun sain keltaisen raviin, niin saman tien se pomppasi taas laukalle ja aloitettiin alusta. Yksi pitkä sivu me tapeltiin, väänneltiin voltteja ja oltiin ihan hypätä ulos pöksyistämme. Päästyämme päähän jossa laukka kuului nostaa, päätin luovuttaa ravin suhteen ja siirsin Elviksen vain käyntiin. Nostettiin käynnistä laukka, ihan ponteva nosto se olikin, laukkakin eteni ihan tarpeeksi. Siirtymä raviinkin oli hieman turhan hidas. Tällä kertaa taisin hylätä käyntiinsiirtymät täysin, tein vain voltteja ja koitin pitää pakan kasassa jottei laukkailtaisi yhtään ylimääräistä. Elvis räpelsi edelleen menemään, mutta pitäytyi sentään asteen hitaammassa askellajissa. Seuraava laukka sujui suunnilleen samaan tapaan, taisin tämän jälkeen heittää raipankin pois - poni tuntui aivan tarpeeksi reippaalta.
Raipan hylkäämisen jälkeen tehtävä lähti sujumaan hitaasti mutta varmasti. Koitin hakea sen vakaan ja tasaisen kouluratsastajaistunnan jota ei järkytä mikään mahti maailmassa. Jutustelin rauhoittavia ponille, kääntelin hiukan voltteja. Tehtiin myös niitä siirtymiä. Aikalailla samalla menestyksellä ne sujuivat kuin alkutunnista, mutta tulipa edes jotain käyntiin verrattavaa. Aloin saada Elviksen kuulolle, ravi rauhoittui eikä enää kipsuteltu sillä tavalla pois alta. Uskalsin alkaa ottaa laukannostotkin ihan ravista.

Täytyy sanoa että olin hyvin tyytyväinen niihin ravinostoihin, Pulla ei edes yrittänyt lähteä omin tuumin laukkaamaan, vaan aina odotettiin nätisti minua. Aina riitti joko istunnan pyöräytys tai pienen pieni pohjeapu. Laukkakin oli sitä aktiivista (ehkä liiankin?) ja etenevää iloista puksutusta. Itse istuin läpi tunnin ihan kohtuu kivasti, hieman mä hetkittäin pompin kun vauhti kiihtyi liiaksi ja jalat nyt eivät meinanneet kulkea mukana ollenkaan. Vain muutamien askelien ajan sain jalustimet pidettyä nätisti jaloissa ja jalatkin paikoillaan.

Vaihdettiin suunta ja otettiin oikealle pari nostoa. Ravissa homma hajosi taas hiukan, lähdettiin kipsuttelemaan ja poni vähän jännittyi. Mutta laukat olivat entistä parempia. Taisin ottaa tähänkin suuntaan nostot ravissa, ja oi että. Niin rauhallisia ja nättejä nostoja, kiltisti avusta nostettuna. Laukkakin oli hyvää, ei turhan kiireistä. Oli aina ihan taputeltava Elvistä kun niin kiltisti vaivautui laukat nostamaan.
Ei kai niissä nostoissa mitään sen ihmeellisempää ollut. Mutta tuntuivat pirun hyviltä, kun koko tunnin erinäisen skitsoilun jälkeen saatiin jokunen laukannosto tuollaisella rentoudella. Superhienoa!

Kiitos ja kumarrus

Käveltiin sitten vain loppukäynnit.
Marianne naureskeli ponin säpäkkyydelle.
Siis olihan tämä ihan vaihtelua, pitkästä aikaa tällaista lapsekkuutta. Ihan hauskaa. Mutta kyllähän hiukan pienempikin reippailu riittäisi, meillä oli välillä aika hankalaa kun poni vain kipitteli miten halusi. Vaan kehitystä, kehitystä. Ainakaan minä en tänään roikkunut etukönössä kiinni ohjassa koska poni on kauhean "hurja". Näin ollen ponikin saatiin hiukan paremmin rauhoittumaan kuin silloin joskus.
Mutta mutta, olin minä tyytyväinen. Hieman oli hankaluuksia itseni kanssa, eikä aina saatu ihan täydellistä harmoniaa kun ponia jänskätti. Kuitenkin laukoissa tuli mageeta pätkää, saatiin raveihinkin rennon puoleista Pullaa. Olin minä varsin tyytyväinen. Ja poni nyt on aina kiva, hih.

Käveltiin, Elvis päätti hiukan pelätä Vinskiä. Huih :D
Mentiin sitten keskelle ja käveltiin tallille. Pullava oli kauhean sympaattinen kävellessään rennon rauhallisesti perässä. Riisuin sen varustuksestaan ja mentiin pesulle. Keskiviikonahan mulla oli Jonna apuna, Elvistä kun ei viitsi sitoa siihen puuhun kiinni kun suihkutellaan. Tänään ei tallista löytynyt niin potentiaalisia kiinnipitäjiä, joten päätin kokeilla selviytyä yksin. Ei siinä oikeastaan ongelmaa edes ollut, hieman jouduin maanittelemaan että poni suostui tulemaan suihkupaikalle ja vähän me keskusteltiin siitä, voiko poni ihan omin luvin marssia kesken kaiken pois. Muuten onnistuttiin, sain ponisen suihkuteltua ja kuivattua. Sen jälkeen kävin heittämässä otuksen tarhan puolelle ja siirryin vähän kuvailemaan.

Viimeisellä tunnilla pääsin sitten taluttelemaan Kitty-ponia. Innokas pieni paksukainen se olikin, käytiin vähän maastossakin ja hyvä fiilikseni vain jatkui.
Tunnin jälkeen kun vietiin Kittyä tarhaan, pääsin jopa leikkimään suurta poninmetsästäjää, kun löysimme Lakin tarhan ulkopuolelta. Siinä se pieni kirjava söi aivan tyynen rauhallisena. Antoi se kyllä kiinnikin, heti ilmaistuaan mielipiteensä asiasta ja saatiin heitettyä pienet ponit tarhan puolelle.

Sitten vain kotiin, ja huomisen jälkeen poniset pääsevätkin viettämään lomaa. Oikein kiva heille. Meille ei välttämättä niinkään, mutta kuten sanottua, ehkä me selviämme.

Nyt heihei.
Ja tosiaan, toivon että ne videot nyt ylipäänsä näkyvät. Minulla näkyvät, mutten jaksa kirjautua youtubesta ulos tarkistaakseni, näkyvätkö ne muillakin. Kun en todellakaan tiedä mitä se sivu tällä hetkellä leikkii siellä.