On pitkä kuuma kesä

"Ota meistä yhteiskuva" they said..

Jonna oli tosiaan kuvaamassa :D 

Ja pistetään heti kärkeen mun lyhyt ja karmealaatuinen videokooste.

Huh hellettä. Olen ihan tyytyväinen. Tosin töissä en kovin mielelläni näillä keleillä olisi. Enkä voi väittää, etteikö kymmenen astetta pienempi lämpötila olisi ihan kiva lauantaina. Hauskaa on myös se, että vaikka helteitä on ollut vasta nämä pari päivää, niin silti olen täysin sitä mieltä että nyt on se pitkä kuuma kesä ollut ja mennyt, lisähelteet olisivat vain kummallisia. Nyt kun tulee taas talvi ja kylmä.

Ihan näiden kolmenkympin helteiden ansiosta, olin jo kotona päättänyt että tänään on ilman satulaa päivä. Ehkä olisin harkinnut, jos jostain syystä olisin jollekin Vinski/Jack/Sakari-linjalle joutunut, mutta muussa tapauksessa en suostunut edes harkitsemaan hevosen satuloimista näissä lämpötiloissa.

Muut olivat (yllättäen ;) ) samalla linjalla kanssani, koko päivänä tasan yksi ihminen meni sen satulan kanssa. Kuvailin hieman, kävin punttailemassa porukkaa kyytiin, duunailin kaikkea. Nautin auringosta, nyt kun siitäkin saattoi oikeasti nautiskella.
Aivan. Ja mullahan oli tänään tuo Elvis, keltainen Pulla. Vain minun kanssani, tunnilla myös Evita, Jack, Kaisa, Pomo ja Kitty. Poni oli jo karsinassa, joten kävin vain hiukan harjailemassa sitä. Kovin nuutuneen näköinen herrasmies siellä seistä tönötti, ei poni nyt varsinaisesti näyttänyt hyppivän riemusta.

Onni on yksinkertainen asia. 

Se on pieni ja keltainen. Karvainen ja suloinen. 

...Ainakin sisäisesti.

Mulla oli hyvä fiilis. Tiesin ettei tänään tulisi ongelmia, tänään ei tarvitsisi surkutella. Elviksellä ilman satulaa, mikäs sen mukavampaa. Ja oikeasti, on lämmintä, on poni, mennään ilman satulaa. Vain fiilistellään tätä lyhyttä kesää. Ihan mahtavaa.
Vedin ponille suitset päähän ja lähdettiin käpsyttelemään kentälle. Poni lyllersi oikein nätisti perässä, mitä nyt kävi syömässä kun meikäläisen keskittymistä häirittiin.
Heh, järkytin ponin mielentilaa syvästi ja yritin parkkeerata sen tuolin viereen. Hui, se jos mikä oli ihan hirveä idea "kun niinku mä en voi tohon nyt mennä, tuoli syö mut, aita syö mut, kaikki syö mut!". Sen jälkeen kokeilin ihan piruuttaan myös hypätä Elviksen selkään. Mahasta jäin kiinni, niin lähellä ja silti niin kaukana. Lopulta minut heitettiin selkään, itse heitin kengät jaloista ja sitten lähdettiin kävelemään.

Tänään oli rauhallinen päivä. Kuten ehkä arvata saattoi, me vain humputeltiin ja käveltiin paljon. Kyllä sen ponista huomasi että turhan kuuma sille tuli, raukkaparka oli muutaman raviaskeleen jälkeen sieraimet tötteröllä.
Alkukäynneissä otin lähinnä voltteja ja koitin itse selviytyä hengissä. Tuntui että aivot sulivat päähän ja poninkaan työskentelymotivaatio ei ihan ollut sitä parasta luokkaa. Hiukan keltuainen tykkäsi vajota uralle ja kääntäminen oli hieman hankalaa varsinkin alkutunnista. Saatuamme yhteisen sävelen, ei hommassa ollut enää ongelmia. Tiedä häntä sitten - joko ponia vain otti päähän tuo kuumuus eikä se sen takia jaksanut ihan hurjan tarkasti totella tai vaihtoehtoisesti olin itse niin vinossa ja kuuman kangistama, etten saanut oikealla tavalla edes pyydettyä. No, tärkeintä on että pian löytyi joku tatsi ja saatettiin zombeilla yhdessä. Oikeaan suuntaan kulkien.

Volteille poni kääntyi ihan ookoosti, välillä meinasi olla hankalampaa. Koitin itse myös etsiä jotain asetuksen tapaista. Ei se läpi mennyt, en kyennyt itse pyytämään tarpeeksi. Kelpuutin tänään kuitenkin sen, että nokka kääntyi ja pysyi edes suunnilleen koko voltin oikeassa suunnassa. Ei noissa lämpötiloissa voi viilata pilkkua. Tai ainakaan ei halua.

Elvis muuten oli tosi reipas ja railakas heti alkutunnista :D Kyllä hän myöhemmin lösähti, mutta alkuun poni oli niin järkyttynyt siitä penkistä, jonka takia Pulla suorastaan sipsutti ja kipsutti eteenpäin, välillä hypähdettiin ravinkin puolelle kun poni oli niin herkkistä, niin herkkistä. Hah, just niin tätä, ollaan niin taiteilijasielua että vedetään herneenpalko keuhkoihin asti kun ilkeä ratsastaja täti yrittääkin kuskata pienen ponin lähellekin jotain hirmuisen kamalaa tuolia.

Kuvakokoelma aiheesta "meikäläinen derppaa". Poni nyt lähinnä häpeää :D 

P.S. Huomatkaa kuinka pieneltä näytän tuossa ekassa kuvassa - ihan kuin pieni ponityttö. 

Lähdettiin ottamaan kevyttä ravia hieman ympäri kenttää pyörien. Ravimme tahti oli ehkä hieman rauhallisen puoleinen, mutta kesäpäivän ilman satulaa humputteluun se oli ainakin minun mielestäni täydellisen riittävä. Välistä mulle meinasi iskeä paniikki kun istuminen olikin yllättäen mahdotonta. Suurimman osan ajasta istuin kuitenkin kuin tatti, ilman ongelmia ja saatoin lähinnä vain fiilistellä ja killua kyydissä. Ravissakin oli alkuun pieniä kääntämisvaikeuksia, mutta kun selvisimme niistä alkoi homma toimia hyvin helposti. Tein jonkun verran voltteja ja ympyröitä, asettelin parhaani mukaan. Sen lisäksi yritin tapella itseni kanssa, on se suorana pysyminen hirveän vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ravi oli oikein mukavaa köpsöttelyä. Siirryttiin käyntiin, vaihdettiin suunta ja käveltiin hetkinen. Sen jälkeen ravailtiin hiukkasen myös toiseen suuntaan. Ja jälleen välikäynnit ja juomatauko.

Ferrari :D 

Täti ajaa mopoa - poni kaahaa silmät ummessa. Huomatkaa myös mun kauhistunut ilme.

Hieno ponimus (:

Lopuksi otettiin sitten laukkaa. Iloista ja railakasta laukkaa, ei sitä edes huomannut että oli muka jotenkin kuuma. Laukat aloitettiin vasempaan kierrokseen ja pisteltiin vain menemään.
Ensi alkuun laukannostot olivat vähän veteliä. Ei noussut ihan suoraan käynnistä, laukka oli sellaista peruspuksutusta eteenpäin. Minä tosin istuin megamageesti ja äärettömän helposti. Ongelmana oli tosin se, että aina Pulla kaarsi pois uralta. Minä kun koitin laukata suoraan koko pitkän sivun, niin poni oikaisi puolet kentästä. En tiedä, ehkä se väisti sitä keskiporttia tai jotain. No, monen monta laukkapätkää meni oikoen, aina Pullan kaartaessa lähdin vähän pomppimaan ja jouduin hakemaan etten tipahtaisi sieltä kesken kaiken alas.
Lopulta kuitenkin yritin ulko-ohjalla vähän "väkisin" johtaa oikeaan suuntaan. Silloinkin vielä kaarreltiin, mutta ainakin poni sai ajatuksen siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Tämän ansiosta pari viimeistä laukkapätkää tulivat suoraa uraa laukaten. Niissä minäkin oikein keskityin istumaan suorana, katsomaan eteen ja pitämään ohjat tuntumalla (kovin helposti heitin kädet kaulalle jotta saisin tukea). Toisen pätkän aikana sain ponin jopa vihdoin ja viimein innostumaan. Meikä kiikkui kyydissä välillä jaloilla puristaen ja iloisesti maiskutellen. Käänsin jonkun ylisuuren ympyrän ja keltainen oli ihan innoissaan kun pääsi laukkaamaan pidempää pätkää.

Vaihdettiin suunta ja nyt Elvis oli ihan tulisilla hiilillä. Niin innoissaan pieni otus oli nostamassa sitä laukkaa, laukannostot muuttuivat erittäin railakkaiksi ja vauhtiakin löytyi välillä niin paljon että tätiä hirvitti kyydissä. Koitin nostaa aina mahdollisimman pienin avuin, pelkällä ajatuksella näin sanoakseni. Silti suurin osa tämän suunnan nostoista oli sitä luokkaa, että poni räjähti turhankin reippaasti, jolloin minä jäin metrin jälkeen ja kauhistuin joka kerta, että nytkö minä sitten tipun tuolta takapuolen yli kenttä hiekkoihin. Ainakin melkein.
No, laukattiin hyvin ja kivasti. Pysyin kyydissä hyvin, ajoittain hieman taistelin jotten liukuisi. Poni oli innokas ja pisteli ihan ykkönen silmässä siellä menemään :D Mua jännitti moinen vauhti, mutta olin superylpeä itsestäni kun pysyin selässä.

Tämän iloisen laukkailun (kaahailun) jälkeen jäätiin loppukäynteihin. Siinä piti tietenkin hommata erinäistä jännitystä - Elvis meinasi kaksi kertaa lähteä ihan kunnolla menemään ja toisella kerralla se oli näääin lähellä etten olisi pudonnut sieltä. Pienten hurjasteluiden jälkeen poni rauhoittui kävelemään ja käppäiltiinkin vain ympäri kenttää vähän miten sattui.

Jonna kuvaa?

Oli kyllä kiva tunti :) Mukavaa vaihtelua tähän viime aikojen tasapaksuun epäonnistumiseen. Elvis on niin kovin kiva, hih. Meni hyvin, minä pysyin kyydissä, poni oli vallan hieno. Vaikka hieman oli hakemista niin silti löydettiin ajoittain jotain pyöreyden ajatustakin ja kaikkea.
Elvis on mainio poni. Oikeasti on tosi sääli, että Elvis on "se helppo poni". Meinaan vain, jos se olisi vaikea poni, niin sitten ei olisi niin suuri ongelma mennä sillä koko ajan. Nyt kun Marianne taitaa lähinnä ajatella tämän siten, että haluan mennä Pullalla koska se on niin helppo.
Helppous on suhteellinen käsite. Se on hyvin tärkeä poni.

Keskelle ja alas selästä. Poninen talliin, sieltä hän pääsi nopeasti pesulle. Sitten vain kotiin päin.
Heissan (: