Siirryttiin kentälle, nousin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Pari ekaa kierrosta Elvis oli varsin järkyttynyt siitä porttipäästä, mutta sitten hän rauhoittui ja kulki varsin rentona ja pahemmin kyttäilemättä. Asettuminen oli tänään jotenkin kauhean vaikeaa ja sai oikein vääntää ja pyytää että poni jaksoi antaa edes hiukan periksi. Käyntiin kuitenkin sain ihan reipasta liikettä, kun vain muistin ja uskalsin tarpeeksi pyytää.
Siirryttiin kevyt raviin, kevenneltiin ensin ihan rennosti ja sen jälkeen alettiin tehdä voltin kautta väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Hiukan minä vaadin kannustusta ennen kuin uskalsin pyytää ponia ravaamaan kunnolla, mutta kyllä se sen jälkeen liikkua ja meni kovin mukavaa ja iloista ravia eteenpäin. Voltit onnistuivat nyt jo astetta paremmin, poni taipui nätimmin, mutta puski aina hiukan liikaa sisälle kuitenkin. Homma sujui ihan tasaisen hyvin ja pätkittäin poni tuntui mukavan pehmeältä ja rennolta.
Väistöjä kun alettiin tehdä, alkoi Elvis olla taas astetta löysempi ja sitä oli aika hankala ratsastaa eteenpäin pienellä valmisteluvoltilla. Väistöissä meillä oli kuulemma mukavaa suoruutta kun valmistelin väistöä, mutta poni teki väistöjä säästöliekillä. Yritin pyytää sitä tekemään hommia reippaammin ja aktiivisemmin, mikä paransikin tulosta tosi paljon. Sanoisin kuitenkin että oltaisiin voitu tehdä jyrkempiäkin väistöjä, mutta se on kovasti hankalaa kun poni ei jaksanut ja minä en osannut vaatia.
Tänään tuntui että väistöt sujuivat oikein mukavasti molempiin suuntiin. Astetta huonommin vasemmalle, sillä ne ulkoavut eivät vaan osaa tukea ihan yhtä hyvin kuin oikeat avut.
Käveltiin sitten hiukan, sillä laukat otettiin vuoronperään. Me saatiin laukata Pomon kanssa samaan aikaan ja aloitettiin laukat oikeaan kierrokseen. Laukka nousi superhyvin ja Elvis aloitti saman tien todella hyvällä laukalla! Tuntui että poni oikeasti eteni ja laukkasi isoa ja hienosti pyörivää laukkaa. Ei tarvinnut oikeastaan yhtään ratsastaa eteen, vaan sain vain istua kyydissä, keskittyä suoruuteen ja jalustimiin. Sainkin pitkien laukkapätkien aikana oman istunnan aika kivaan kuosiin ihan kokonaisuudessaan, joten olin tosi tyytyväinen.
Otettiin tähän oikeaan kierrokseen ihan vain pari kierrosta laukkaa, jonka jälkeen oli pakko hidastaa, sillä me otettiin Pomo jo kiinni. Elvis oli innokas ja kiihdytti hiukan aina pitkille sivuille, joten oltiin nopeampia, heh.
Vaihdettiin suunta ja vasempaan kierrokseen otettiinkin ihan kunnolla laukkaa. Jälleen Elvis aloitti suunnattoman vahvasti, se teki isoa hyvää laukkaa, oli eteenpäin pyrkivä, eikä edes ajatellut hidastamista. Parin kolmen kierroksen jälkeen jouduin aloittamaan eteenpäin ratsastuksen kaarteissa, sillä poni alkoi hyytyä ja tuntui siltä että se lopettaa kyllä tilaisuuden tullen. Elvis oli kuitenkin todella kuuliainen ja innokas, joten laukka pysyi yllä ja saatiin nautiskella tuulen vireestä aivan kaikessa rauhassa.
Kun oltiin aikamme siinä posotettu, alkoi poni viimein ihan oikeasti hiukan väsähtämään ja alkoi tuntua siltä että vauhti kyllä katkeaa jos en joka hetki ratsasta ja varmistele. Ponia sai ihan raipallakin koskettaa ennen kuin sain siltä kunnolla vastetta ja liikettä lisää. Ja aina kun kosketin raipalla, keräsi poni takajalat alle ja oikein ponnisti kunnolla eteen. Laukka tuntui ihan superhyvältä ja se vain sujui ja oli mielettömän kivaa.
Lopulta siirryttiin käyntiin, poni sai huilata hetken ennen loppuraveja. Keventelyt sujuivat superhienosti, poni oli rento ja iloinen, ravasi isosti eteen ihan omatoimisesti ja meillä oli kivaa. Lopuksi käveltiin ja sen jälkeen poni pääsi tallin kautta tarhaan.
Ja todellakin, ensi viikolla on estekisat! Mullahan on ollut tässä tavoitteena ne hurjat C-merkin esteet, eli 60cm. Nyt kun kisakutsu tuli, niin kyllä alkoi jänskättää - onhan 60cm esteet ainakin metrin korkeita, enkä varmaan pysy kyydissä ja ponikin kaatuu ja kieltää kaikki esteet ja mitähän muuta. Juttelin siis Mariannen kanssa siitä että estekisoihin haluaisin ja Elviksellä voin mennä, mutta korkeudesta en tiedä. Tai siis, kuulostaahan se 40cm aika houkuttelevalta ja silleen. Marianne kuitenkin totesi heti että hei, sunhan pitää suorittaa C-merkki, joten ei muuta kuin 60cm, harjoitellaan lauantaina ja hyvin se menee.
En ole ihan varma olenko täysin samaa mieltä tästä, mutta antaa mennä kun alamäki on jo alkanut. Jos ensi viikon lauantai ei nyt ihan katastrofi ole, niin kai mä sitten hyppään ne hurjan isot esteet. Apuva! Toiveena toki olisi päästä radasta läpi ja saada se merkki, mutta olen täysin varautunut paniikkikohtaukseen, joka esteen ohittamiseen ja mun kyydistä lentämiseen.. Se jää nähtäväksi kuinka tämä homma menee. Jännittää vaan, mutta onneksi se on jo ensi viikolla.
Ja sentään poni on konkari ja aika fiksukin. Ei kai se meitä sinne ainakaan tapata ja jos vaan pysyn kyydissä, niin luulisin että se kuskaa mut parin esteen yli vaikka silmät ummessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti