Siirryttiin Elvis-ponin kanssa sateisen harmaalle kentälle, käveltiin alkukäynnit iloisesti ja löysästi ja ravailtiin molempiin suuntiin kaasua etsien. Lopuksi otettiin sitten laukkaverkat pääty-ympyrällä ja on ihan kehuttava, että molempiin suuntiin ne laukkaympyrät onnistuivat täysin ongelmitta. Pisteet ponille, joka ilmeisesti edessä olevista esteistä johtuen päätti kääntyä todella kauniisti, heh. Tai sitten minä vain opin ratsastamaan, mutta veikkaan kyllä ensimmäistä.
Rata oli jo viime vuodelta tuttu - viisi estettä, viisi hyppyä, vain yksi kohta jossa laukan pitäisi vaihtua (mutta tokihan tuntui että suunnilleen joka esteelläkin voi vaihtaa laukkaa jos siltä yhtään tuntuu) ja korkeutta se 60cm. Ei mitään ihmeellistä tai liian haastavaa, mitä nyt kuski oli paniikissa kun onhan 60cm nyt hei jo yli puoli metriä! Kamalan korkea siis ihan vähintään.
Ensimmäinen ratamme meni oikeastaan todella kivasti. Tultiin laukassa, eka este ylittyi ongelmitta, mua ei jännittänyt ja pysyin jopa ihan kivasti sen esteen ajan mukanakin, vaikka loiskautettiinkin huikean iso hyppy (niin, se puolen metrin hyppy ja se on todella korkea mulle). Olin tosi tyytyväinen, jatkoin iloisesti tokalle esteelle ja viuh vaan, poni pyyhälsi oikealta ohi. Siinä sitten karistin surut ja murheet pois esteen ohituksesta, painoin hanaa ja siirsin raipan oikeaan käteen. Tällä kertaa Pullis vetäisi esteen yli varsin iloisesti ja seuraava sarjaeste onnistui huikean kivasti. Pikkaisen tuli hengenahdistusta kun näin kuinka valtaisan iso se neloseste oli, siinä nimittäin oli kaksi puomia ihan leveyssuunnassakin. Onneksi poni kuitenkin hoiteli talon kokoisen esteen vankalla kokemuksella ja sen jälkeen päästiinkin mokailemaan vikalle esteelle. Tultiin nimittäin kaksi kertaa peräkkäin ohi, ennen kuin lopulta planeetat osuivat kohdalleen ja poni meni yli. Kovasti kehuja ja tyytyväisyyttä. Pikkujuttuja ne, että se kielsi kolmesti, eli hommahan olisi ollut hylky. Fiilis oli ihan kiva, ei jännittänyt ja oli mukavaa ja funtsin vaan että jos nyt toisen kerran pääsen hyppäämään, niin voidaan vain korjata nämä ohittelut ja rata sujuu vieläkin sujuvammin.
Ei se sujunut sujuvammin, vaan vielä tuhat kertaa surkeammin. Tällä kertaa aloitettiin ohittamalla eka este ja sen jälkeen täräytettiin varmaan kakkosestakin kerran tai kaksi ohitse. Muistelisin että sarja sentään sujui ja vitosestettä jouduttiin uusimman varmaan viidettä kertaa ennen kuin saatiin ihmiset esteen sivuille ja poni yli. Yksinkertaisesti mulla ei ollut vaan mitään käryä mitä teen väärin ja miten korjaan. Koitin ratsastaa sitä lisää eteen, mutta ohi se silti meni. Koitin pitää enemmän tuntumaa ja ponin suorana, mutta ohi meni. Koitin antaa löysempää ohjaa ja ponille vapautta -> ohi. Koitin näpäyttää raipalla siinä kohdassa kun poni oli menossa ohi -> poni väisti raippaa niin paljon, että se ohittikin esteen vastakkaiselta puolelta. Koitin istua pystyssä, pitää pohkeen kyljessä, potkaista vauhtia, katsoa eteen ja mitä muuta. Ei vaan, ei niin millään. Ei siirrytty ohitusten jälkeen käyntiin, vaan posoteltiin vähintään ravia eteen, ettei poni saisi lepotaukoja noista ohituksista. Ei vaan, ei niin millään.
Vika rata mentiin ristikoilla, mutta todistin vain että ihan yhtä heikosti voi senkin suorittaa jos oikein haluaa. Eka este meni ok, tokasta tultiin taas kai parikin kertaa ohi. Ja tämä oli ainoa, jossa onnistuttiin sössimään myös se sarjaeste, ohiteltiin vuoronperään ekaa ja tokaa estettä, kunnes lopulta poni oikein lähti eteen ja hyppäsi molemmat kiltisti. Sentään tällä vikalla radalla päästiin vitosen yli ihan ykkösellä, joten sen voi kai kuvata työvoitoksi.
Joo-o. Siis oli ristikoita tai pystyjä niin ei vaan onnistunut. Onnistuttiin jokainen este munaamaan vuoronperään, mikä vaan parantaa tätä fiilistä huomista varten, kun ei nyt ollut yhtäkään vahvaa estettä. Sentään joka radalla päästiin tyyliin kolmesta esteestä ihan kauniisti yli ja sitten vain kaksi satunnaista aiheutti ongelmia. Olin aika lähellä luovuttamista, mutta sovittiin että kokeillaan nyt. Menen siihen 60cm, koska siis jos ihme käy ja tähdet asettuvat, niin voihan se olla että poni on niin menossa, että se hyppää innoissaan, eikä niin rokota mua jokaisesta virheestä. Tai sitten ei ylitetä edes ykkösestettä. Totesin nimittäin senkin että jos kielletään hylkyyn asti, niin en kyllä alkaisi missään kisoissa (edes harjoituskisoissa) vääntämään kymmentä kertaa jonkun yhden esteen ohi. Taidot eivät ole ihan riittävät tämän esteratsastuksen suhteen, sillä tosi asia kuitenkin on se, etten ole kovin paljon elämäni aikana hypännyt. Joten koitetaan. Nyt on kuitenkin jo voitto ihan sekin, että mua ei jännittänyt hypätä edes niitä hurjan isoja esteitä ja tällä hetkellä on kuitenkin varma olo mennä hyppäämään huomenna. Mennä koittamaan hyppäämistä huomenna, sillä suurin ongelma on ihan vaan se, meneekö poni yli, vai eikö se mene. Sen saa nähdä. Nämä on nyt toiset estekisat mulle, joten ei kai tässä niin kamalia paineita kannata ottaa. Meni koulukisojakin kai kolmet, ennen kuin lopulta pääsin radasta kunnialla läpi. Kai esteitäkin voi jokusen vuoden hypätä ja odottaa loistavia saavutuksia. Kokeillaan, kielletään ulos ja katsotaan mahdollisesti ensi vuonna uusiksi. Eipä sille nyt muuta voi, mutta eipä jää kaihertamaan kun on edes yritetty. Olisihan se kuitenkin ihan kiva suoriutua siitä merkkisuorituksen verran. Kun ei tästä mun esteiden hyppäämisestä kuitenkaan mitään loistavaa tällä hyppytahdilla tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti