Ohjelmassa tänään oli hyppyjä, ihan vaan yksi pikkuinen ristikko toisella pitkällä sivulla ja sen perään laitettiin sitten vielä myöhemmin toinen pikkuristikko. Näiden esteiden välissä oli sitten yhdestä kahteen laukka-askelta, vähän hevosista ja laukoista riippuen. Alkuun kuitenkin käveltiin ja Elvis oli edelleen selvästi pirteämpi kuin lomaa ennen. Tuuli tuiversi ja ponia suorastaan jänskätti, se ei ollut kovin halukas kulkemaan kummassakaan päädyssä, vaan yritti lapa edellä ja silmät kauhusta pyörien karata turvallisimmille vesille. Kun siinä kuitenkin rauhassa mentiin, aseteltiin ja pikku hiljaa lisättiin vaatimustasoa, niin kyllä me lopulta saatiin suunnilleen koko kenttä käyttöön. Katkaistiin vain muutamat metrit molemmista päistä, jotta poni sai tuntea olonsa voittajaksi. Elvis siinä selvästi rentoutui eikä enää lopulta kyttäillyt niin kauheasti mitään, vähän se välillä säpsähteli kun puut heiluivat, mutta oli selvästi tasaisempi kuin ihan alkuun.
Kevenneltiin sitten verkkaravia ja ylitettiin ravipuomeja. Elvis oli oikein super, se sipsutteli nättiä ravia, ei enää ihan kauheasti jännittänyt ja tuntui vallan mukavalta. Mäkin tällä kertaa uskalsin pitää sen raipan mukana, enkä vetänyt jalustimia aivan liian lyhyiksi, joten ravailu sujui huomattavasti kivemmin kuin sillä viime estetunnillamme. Ravipuomit ylitettiin sujuvasti, ravi oli ihan kivan reipasta suurimman osan ajasta. Ainoa ongelma on edelleen se vasen ohja ja kääntyminen oikealle. Kyllä poni kääntyy, mutta ei yhtään niin sulavasti kuin pitäisi.
Lopuksi otettiin verkkalaukat parilla ympyrällä. Tämä meni tosi hienosti! Laukkasin ensin vasempaan kierrokseen ja siis siinä laukassa tuli ihan mielettömän hyvät fiilikset. Tuntui että istuin aika hyvin, Elvis laukkasi ihan mukavasti, aktiivisesti ja hallinnassa. Se kääntyi hyvin, ehdin suunnitella mitä tehdään, mihin mennään. Koko laukka tuntui niin miellyttävältä, tuntui että oli aikaa tehdä asioita, homma oli hallinnassa, eikä vaan menty menemisen ilosta. Ei varmaan koskaan ole laukka tuntunut noin.. hyvältä. Ja sitä on vaikea selittää, mutta se vaan tuntui hallitulta, hyvältä, ei siltä että meitsi kiikkuu kyydissä, poni laukkaa ties miten ja homma on kaaottista.
Oikea kierros oli astetta heikompi. Elvis ei oikein meinannut nostaa laukkaa, ja kaikki nostot tuntuivat olevan tosi hitaita tähän oikeaan kierrokseen. Ekalla laukkapätkällä en myöskään saanut ponia kääntymään kunnolla, joten jouduttiin siirtymään raviin ja etsimään reitti uusiksi. Lopulta sain pyöräytettyä parikin ympyrää myös tähän vaikeampaan laukkaan. Ei täydellistä kääntymistä, mutta ainakin käännyttiin, joten olin tyytyväinen.
Lähdettiin sitten hyppäämään. Ensin tultiin se yksi ristikko, jossa oli kaikki johteet ja muut avustukset, joten olin aika toiveikas että tällä kertaa ponikin menee yli, eikä käy samoin kun viimeksi. Elvis ei kuitenkaan tällä kertaa ollut yhtään niin löysä ja laiska kuin viimeksi. Se nosti oikeinkin reippaan laukan, imi esteelle ihan innostuneena ja hyppäsi sen suuremmin patistelematta. Onneksi näin, viimeksi se oli niin toivotonta kun Elvis vain kyseli että onko pakko jos ei halua. Tällä kertaa se selvästi oli innoissaan esteistä ja halusi hypätä niitä, joten ei tarvinnut tuupata eteenpäin.
No joo, eka hyppy oli aika nätti. Vähän mä kauhistuin ennen estettä kun yritin miettiä miten hitossa pysyn kyydissä hypyn ajan, mutta hienosti se meni ja mäkin ekaa kertaa pysyin pystyssä sen esteen jälkeen, enkä vaan lojahtanut kaulalle makaamaan.
Käveltiin hetki välissä, tehtävään lisättiin se toinen ristikko ja sitten sain tulla uusiksi. Tämä jopa vähän jännitti, oli kuitenkin kaksi estettä niin vierekkäin, mutta luottavaisin mielin lähdin kokeilemaan. Elvis oli astetta innostuneempi, se meni reilua laukkaa ja päättäväisesti loikkasi yli. Minä heiluin, huojuin ja jänskäsin pysynkö kyydissä, mutta kun vähän pidin kiinni ponista, niin kyllä mä ihan kunnialla selvisin. Vaikka meidän toinen hyppy olikin aika erikoinen, kun Elvis ei oikein saanut itseään mahdutettua siihen väliin sujuvasti ja minä en oikein osannut sitä auttaa.
Tultiin siitä uusiksi kun se väli oli hiukan epäsujuva. Toinen kerta sujui paremmin, ei jänskättänyt, Elvis hyppäsi nätimmin. Minäkin tunnuin jopa pysyvän aika hyvin hypyssä mukana! Ongelmana oli se, että rojahdin liian etukenoon vikan esteen jälkeen, eikä Marianne oikein tykännyt siitä. Tultiin siis vielä kerran.
Tällä kertaa Elvis suoritti jo kuin vanha mestari. Se oli innokas ja iloinen, oikein mukava fiilis lähteä loikkimaan. Minä sitten taas en tällä kertaa saanut pätkääkään mukauduttua niihin hyppyihin. Jotenkin poni teki isoja hyppyjä (minun mielestäni ainakin) joten mä vähän irtoilin turhankin kauas satulasta ja hetken ehdin siinä jo pelätä että tipun kokonaan alas. Se oli kuitenkin ihan hallittua, irtosin vaan liikaa satulasta ja olin siellä liian ilmavasti, mutta ihan pysyin menossa mukana. Poni kuitenkin sen vikan esteen jälkeen oli ehkä vähän innoissaan ja sitten kun vielä ratsastaja leijui irti satulasta vähän liikaa, niin Elvis päätti ottaa hiukan iloa irti ja pukitella sen verran kuin vanhasta ponista vielä lähtee. Onneksi en vielä siinä kohdassa ollut ihan könähtänyt hurjaan etukenoon, joten sain itseni suoristettua ja kerättyä ponin kasaan. Poni rauhoittuikin saman tien, mulla aukesi viimeisetkin selkänikamat ja todettiin että eiköhän siinä ollut ihan sopiva kohta lopettaa. Hyvin meni, eikä siinä mitään. Elvis oli mukavasti innoissaan, mua ei jännittänyt, pysyin kyydissä ja selvittiin kaikesta! Olin siis todella tyytyväinen, oli tosi kiva tunti ja kaikki sujui superkivasti.
Lopuksi tulin vaan taluttelemaan ponia, kun valitettavasti se päänsärky vain kasvoi. Poni pääsi tarhaan ja minä lepäilemään. Eipä se edes mitään että oli vähän kipua, kun silti noin hyvin meni. Oli tosi kiva tunti, meillä meni hienosti ja on paljon suurempi luotto taas tuota estehyppelyä kohtaan, kun selvisin myös villimmän Elviksen kanssa! Ja sitä paitsi, tällä kertaa ei menty yhdestäkään esteestä ohi, mikä on jo suuri parannus viime kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti