Tuhdin leidin kanssa

Mulla oli tänään Evita, tunnilla myös Vinski, Artsi, Pomo ja Elvis, Evita vain mun kanssani. Tosiaan, Evita. Ei ihan ensimmäinen veikkaus päivän ratsuksi, eikä ehkä se ensimmäinen toive muutenkaan. Ajattelin siinä kuitenkin että en ole pitkään aikaan mennyt mammalla, joten ehkä se on ihan virkistävää vaihtelua ja ainakin nyt saa olla ihan rauhassa ja chillailla, sillä poni ei ainakaan järkyty mistään ja on hidas kuin mikä. Laitoin Evitan kuntoon ja lähdettiin kentälle.

Oli se outoa. Evita ei oikeastaan edes ollut niin leveä kuin muistin, mutta kyllä lonkat saivat venytystä ja satula tuntui samalta kuin ennenkin - kamalalta. Tuntui että remmit painoivat jalkoihin ja siellä istuminen oli yhtä tuskaa. Ei mun lempisatula todellakaan.
Evita taas oli hidas. Kuin etana. Niin hidas, että se tuntui jo epärealistiselta. En ihan täysillä uskaltanut ratsastaa edes eteen, ettei poni järkyty ja homma muutu yhdeksi tappeluksi. Sain sen silti ajoittain kävelemään hiukan reippaammin. Hiukan, oli se kyllä silti hidas. Käynnissä sentään reitti pysyi oikein hyvin ja muuten sujui aika nätisti. Suunnan vaihduttua myös poni kulki ehkä hiukan paremmin eteen, joten ihan hyvin se siinä meni.

Siirryttiin kevyt raviin, joka alkoi sillä, että Evita päätti jyrätä täysillä kavereiden luo. Kun sain itseni kerättyä, ohjaa käteen ja selkeämmät pohjeavut, niin alettiin pysyä suurin osa ajasta ihan reitilläkin. Välillä kaaduttiin hiukan sisään, mutta se oli korjattavissa raippamuistutuksella. Ravi oli taas alkuun hidasta kuin kuolema, mutta hetki kun hölkkäiltiin ja Evita lämpeni, niin kyllä se oikeasti lähti siitä jopa etenemään. Sen jälkeen se ravikaan ei tuntunut enää niin pahalta ja kamalalta, vaan se oli jopa aika normaalia. Ja Evitakin alkoi kääntyä ja säilyä ympyrällä koko matkan ajan. Päästiin jopa puomien yli ja mentiin ihan hienosti.

Käveltiin hetki ja otettiin harjoitusravia ja laukkaa pääty-ympyröillä. Mä en edes yrittänyt pääty-ympyröitä, ajattelin että laukkaamisessa on jo hommaa ihan kylliksi. Olin myös aikalailla oikeassa. Siis Evita meni ihan ookoosti siinä ravia, mutta sen jälkeen kun ekan kerran laukattiin, niin se alkoi hiukan liikaa jyrätä alta ravissa ja se koitti kaahotella kavereiden perään ja vaikka mitä. Minä taas en saanut istuttua hetkeäkään, joten en oikein saanut ravia haltuun. Välillä istuin ja Evita rauhoittui ja tuli hyvää ravia, kunnes se taas lähti kaahailemaan toisten perään.
Laukannostot sitten taas olivat huomattavasti parempia. Kun vaan päästiin kentän päätyyn, niin laukka nousi aika hyvin sekä käynnistä että ravista. Ihan pari epäonnistunutta yritystä taisi tulla, mutta muuten laukka nousi kivasti. Vasen laukka oli selvästi heikompaa tänään. Poni nimittäin nosti sen vasemman laukan suorastaan räjähtäen ja meni jopa aika kovaa sitä laukkaa, mutta heti parin askeleen jälkeen se tiputti raville ja ravasi kaahotellen, joten en saanut pätkääkään istuttua. Sen jälkeen meni sitten aika kauan korjata istunnat ja poni reitille, se kun kaatui heti laukan loputtua sisälle. Ja joka laukka meni samaan tapaan. Vaikka yritin saada Evitan jatkamaan pidemmälle, se tiputti aina raville viimeistään pitkän sivun puolivälissä.

Oikea laukka oli kuitenkin tuhat kertaa parempaa. Laukka nousi normaalimmin, ilman sellaista väliräjähdystä ja poni muutenkin laukkasi koko pätkän rauhaisaa ja tasaista tahtia. Se ei edes yrittänyt lopettaa laukkaa kesken, joten pääsin itse siirtämään Evitan raviin ja ravissa se säilyi alusta asti tasaisessa temmossa, jolloin minäkin sain istuttua alhaalla. Koko setti oli selvästi tasaisempi ja parempi oikeaan kierrokseen.
Käveltiin vielä hetki, ravailtiin rauhalliset loppuravit uraa kiertäen ja lopulta käveltiin loppukäynnit.

Seuraavalle tunnille oli tulossa vain Simo, joten päästiin sitten maastoon mukaan jos vain haluttiin ja ehdittiin. Muutama joutui lähtemään, mutta me Evitan kanssa, Vinski ja Elvis lähdimme Simon seuraksi hiukan maastoilemaan. Tämä olikin todella kiva, koska olen aika pitkään toivonut että pääsisin Evitan kanssa maastoon. Evitahan nyt kuitenkin on tuollainen maastomopo ja mitä mainioin toveri aitojen ulkopuolella!

Mamma oli supermukava maastoilla. Se oli kovin reipas, iloinen, eikä ihmetellyt oikein mitään. Ja mikä hienointa - Evitahan ei edes yrittänyt syödä siellä kertaakaan. Ihan mahtavaa!
Päästiin ravailemaan hiukan ja Evita puksutti reipasta hölkkää korvat tötterössä siellä. Varmajalkaisesti hän asteli isoine lapioineen yli kivien juurakoiden ja kuljetti meitä turvallisesti ympäri maastoja.

Palattiin siitä talliin, poni kävi pesulla ja sen jälkeen se pääsi takaisin tarhaan. Vaikka en nyt ollut kovin innoissani tästä Evitalla ratsastelusta, niin päivä oli kuitenkin ihan kiva. Pitkästä aikaa tuli kokeiltua pikku-mamaa, päivä oli lämmin, maastossa oli mukavaa ja laukat menivät varsin hienosti. Kokonaisuus oli kovasti mukava, vaikka ei se Evita edelleenkään mikään lempiponi mulle ole.