Niin huonosti kuin vain osattiin

Tallille siis. Siellä oli jokseenkin hyvin lämmintä, kuutisen astetta plussaa kun lähdin matkaan. Ja silti ne tiet olivat sellaisen valkoisen jutun peitossa. Huurretta ehkä lähinnä, lumi nyt olisi niin sanotusti toiveajattelua. Vaan näin on hyvä. Mulle riittää jouluntunnelmaksi kyntteliköt ikkunassa. Ne tuo kauhean mukavan ja lämpimän fiiliksen tänne sisälle (ja uudenvuoden jälkeen kyllästyn ja tekisi mieli heittää kynttelikkö ulos akkunasta jotta kevät pääsee sisälle)

Taulua lukemaan ja johan oli yllättävää, Roosa-poni. Hmm. Tunnilla myös Vinski, Evita, Kaisa, Elvis ja Pomo, Roosa oli vain mun kanssani. Kovin yllättävää. Roosan kanssa ei talvisin juurikaan suju koska on pimeää. Kesällä onnistuu silloin tällöin, mutta ei talvella. Talvisin on Roosan kanssa välillä niitä erittäin jäätävän kamalia tunteja ja poni on muutenkin ollut vähän vähemmän tunneilla. Senpä takia oli kauhean yllättävää että Marianne nyt kuitenkin, kaikessa viisaudessaa, uskalsi pistää minut aasimuksen kyytiin. Hmm.
En ollut turhan toiveikas ja kerroinkin kaikille että tulen sitten jyräämään ne aasiponin kanssa, että ei sovi sitten suuttua ;)

Kävin näyttämässä Kaisan tarhan ja samalla hain pienen karvaotuksen tarhasta. Roosa käppäili niin hitaasti ja laiskanpulskeasti että huhhuh, meinasivat isot hevoset jo jyrätä meidät kun poni tulla lömpsötti pitkin tallikäytävää. Harjailin tammuskan siitä ja täytyy vaan sanoa että kyllä se on suloinen poni. Roosa on oikeasti näteimmästä päästä, ainakin minun mielestäni. Varsinkin näin talvikarvassaan, pieni poni isoine korvineen. Ilme on aina vähän höhlä ja karva on paksu. Kauhean söpö otus, vaikkei sitä ehkä ihan hevoseksi voikaan kutsua.
Vetäsin varusteet ponin päälle ja sitten lähdettiin kentälle. Sinne raahauduttiin puolikuolleina, kuten yleensä ja tänään kiipesin kyytiin väärältä puolelta.
Ja vielä yksi tärkeä asia, kenttä oli ihan mielettömän kiva tänään. Puolet oli pelkkää jäätä, mutta se puoli jota käytettiin oli hiekkaa. Ihan kuin kesällä, hih.

Näitä tavallisen tylsiä, miljoona vuotta vanhoja. No, mikäpä tässä :)

Lähdettiin siitä kävelemään alkukäyntejä ja tota noin. Mulla oli pientä epävarmuutta sen suhteen kuinka uskallan ponia ratsastaa. Vähän pelotti se että jos se vaikka säikähtää tai jännittyy, kun senhän sitten tietää ettei siitä tule sen jälkeen yhtään mitään. Tämän takia koitin aika pitkälti olla painostamatta ponia. Käveltiin rennon rauhallisesti (eli laiskasti) ja lähinnä keskityin säätämään ponin lautasantennit minua päin. Korvat heiluivat hyvin ja poni oikeastaan kuunteli jopa pelkkiä pieniä pidätteitä, ei siis ihan joka kerta tarvinnut asetella päätä kun se pieni ohjanheiluttelukin riitti. Tehtiin joitain voltteja ja koitin hakea Roosaa vähän asettumaan. Ihan vähän hain, ihan vähän sain. Käännökset olivat pikkasen löysiä, ei oikein tuntunut pohje kulkeutuvan läpi asti.

Käynnissä ratsastettiin suoraan. Keskihalkaisija käveltiin suorana ja pitkillä sivuilla sai sitten väistättää takapäätä uran sisälle. Ensin otin rauhassa, kävelin keskihalkaisijan mateluvauhdilla ja uralla vain käveltiin rauhaksiin. Lopulta kyllästyin porsaan mateluun ja päätin jännittymisen uhallakin potkaista ratsuun vauhtia. Kaikki toimi hyvin, poni pysyi rauhallisena ja vauhtia tuli sen verran lisää että kyllä me ainakin vähän paremmin edettiin.
Keskihalkaisijat olivat ihan hyviä. Alkuun poni mateli ja pyöriskeli vasemmalle ja välillä käänteli päätään oikealle. Kun sain vauhtia ja pysyin suorana ja rauhassa niin ponikin kulki ihan nätisti ja kohtuullisen suorana sen keskihalkaisijan.

Väistätykset olivat mielenkiintoisia. Siis ei se vaan välillä onnistunut yhtään. Poni löntysteli eteenpäin ja pari kertaa se jopa hiihteli alta kun koitin väistättää. Onneksi näiden turhauttavien epäonnistumisten joukkoon mahtui pari kohtuu onnistunuttakin väistöpätkää, poni siirsi ison ja karvaisen takamuksensa sisälle ja meni ihan kivasti. En nyt sano että nekään mitään parhaimpia olivat, mutta.. Puolustukseksi sanon ettei olla tehty takapäänväistätyksiä aikoihin, en voi mitenkään muistaa miltä ne edes tuntuvat onnistuneina.

Käynti kuitenkin oli ihan kivaa. Siis vähän löllöä ja hieman oli kaikki hidastetusti toimivaa. Kuitenkin tuli jokunen onnistunut väistöaskel ja ponikin liikkui pikkasen nopeammin joten ihan okei.
Sitten lähdettiin kevyt raviin joka olikin erittäin vaikeaa. Ensinnäkin Roosa oli suunnattoman laiskimus, ei hän mitenkään jaksanut. Poni kiemursi keskellä, ei voinut lähteä suoraan raviin, hiljenteli käyntiin ja ravasi älyttömän laiskasti. Minä aloittelin taas rauhassa, ihan varmuuden vuoksi jonka takia poni sitten saikin vähän kävellä pönttöillä. Kun ravattiin kivasti niin sehän tarkoitti aina toisten perässä köpöttelyä, kääntyminen oli ihan mahdotonta. Plääh.
Toiseen suuntaan meni paremmin. Mulla alkoi kärähtää hermot poniin, jonka takia lakkasin taas välittämästä siitä "jos se vaikka jännittyy ja iiks" Lykkäsin ponirouvaan vähän vauhtia ja ravi pysyi heti paljon hienommin yllä. Kääntyminen ei siltikään ottanut onkeensa, ei niin mitenkään. Puolikas voltti onnistui mutta sen jälkeen poni luikersi aina minne sitä huvitti kun en kuitenkaan ihan väkisin lähtenyt vääntämään. Istuin sitten vaan alhaalla, pidin ponin kohtuu reippaassa ravissa ja koitin välillä käännellä siinä juuri onnistumatta. Dem turhautuneisuus.

Otettiin välikäyntiä ja arvatkaa vaan mitä mieltä Marianne taas oli? Siellä se houri kuinka kivasti on mennyt. Ärh :D Kuinka ärsyttävää! Siis on se, menee huonosti, lyllyttiin keskellä, poni ei kääntynyt ja kaikki oli huonosti ja sitten taas tulee tuota "hyvin menee joo" En mä kestä. No okei, ainoa asia joka olisi voinut mennä huonommin olisi ollut se, jos se poni olisi vetänyt kenttää ympäri täyttä laukkaa. Mutta kun se säilyvä rentous oli ainoa hyvä asia niin..

Seuraavaksi otettiin väistöjä ja laukannostoja. Keskihalkaisijalle käännyttiin ja väistätettiin uralle ja väistön perään laukannosto. Hei, tästähän ei tullut yhtään mitään! Siis väistöt olivat aivan surkeita, poni vain löntysteli eikä mennyt sivulle ja valui vain minne se kulloinkin jaksoi ja siis yksinkertaisesti en usko että sain sieltä onnistunutta askeleen puolikastakaan. Laukkakaan ei noussut, en uskonut sen nousevan suoraan väistöstä ja kiemurtelu oli taas niin suurta ettei se laukka noussut uraltakaan kun en saanut raviakaan aikaiseksi. Yksinkertaisesti kökköä.
Toiseen suuntaan hylkäsin väistöt ja otin vain sitä laukkaa. Lyhyeltä sivulta pamautin ponin raviin ja siitä nostettiin laukka jota pisteltiin menemään. Nyt poni jopa melkein innostui. Laukat nousivat kivasti, parissa ekassa nostossa se tosin ajatteli pyllyn heittoa. Lopun laukat olivat suhteellisen pitkiäkin pätkiä, minä istuin siellä hyvin ja sain jossain määrin jopa kannustettua ponia etenemään. Ja siis vähän me loikittiin puomien yli ihan vinottain kun ponin oli aivan pakko kaatua sisälle, mutta se oli hänen oma ongelmansa.

Otettiin vielä loppukäynnit.
Tänään Mariannen mielipide oli harvinaisen epäselkeä ja nopea. Ensin taputettiin Roosaa, sitten minua. Sitten pois. Uskoisin sen tarkoittavan että se oli tyytyväinen, mitä en kyllä missään määrin ymmärrä. Miten vaan.
Minä en kauhean tyytyväinen ollut. Poni oli varsin söpö ja siinä oli kivoja hetkiä. Hyvin lyhyitä hetkiä tosin. Muuten kaikki menikin aika pitkälti pieleen, ei oikein lähtenyt mikään tänään.
No, poni oli söpö.

Keskelle ja alas selästä. Sitten tallusteltiin karsinaan ja harjailin karvakasan nopeasti pois. Siitä korttia kirjaamaan ja jätin Mariannen sinne kumittamaan tussitaulua (kirjaimellisesti kumittamaan)