On hanget korkeat nietokset

Ja taas tavataan. En jaksanut sellaista melankolisuutta katsoa, tai ehkä pikemminkin ajatella sillä en katsele blogiani 24/7, joten ajattelin kirjoittaa vielä yhden turhuuden huipentuman tähän väliin. Tarkoituksena on tosiaan vielä tämän vuoden puolella tehdä tuo vuoden katsaus, lähes palan halusta fiilistellä tätä vuotta. Toisaaltahan kulunut vuosi oli melkoisen surkea - keltainen poni saikulla, minä jouduin menemään mönkelöillä ja angstasin, enkä edes osannut mitään. Mutta kun katsotaan syvemmälle niin tämä vuosi oli mitä parhain: oli ihania poneja joihin tuli tykästyttyä, oli suuria saavutuksia Pullaponin kanssa (kuolasuut ja eteenalas-ajatukset ;) ), tipahdin vain kahdesti ja onnistuin erinäisissä asioissa ylittämään itseni. 

Vaan siitä tosiaan sitten myöhemmin, nyt ei vuoden vaihto ole vielä ihan niin ajankohtaista.

Jonkun ottama laatukuva. Huomioikaa, ei siis minun. En kuvaile sormiani, siitä sen tietää ;)

Kuinka suurta syntiä teinkään, unohdin aivan hehkuttaa eilen sitä, että talvipäivänseisauskin on ollut ja mennyt. Jippii! Nyt on ainakin pari minuuttia valoisampaa! Ah, rakastan sitä päivää, ihana päivä :D Nyt odotan innoissani sitä hetkeä kun neljältä on vielä valoisaa. Ja aamut on valoisampia. Ja entäs kun saa pyöräillä tallille valossa. Ja lopulta kun saa ratsastaa koko tunnin valossa (se nyt toteutuu vasta kelloja siirrettäessä, mutta anyway!) Valo, ihana ihana Valo. 

Tää taas on Hennan

Mitäpä tässä. Vielä tämä ja ensi viikko pitäisi kuluttaa, sitten pääsee taas ratsaille. Piiitkästä aikaa. Ja voinen jopa luvata että edes Pompeli ei kyllästytä kun sinne vihdoin pääsee takaisin :) 

Ja ei muuta kuin toivotaan ettei tule nyt mitään suurta alamäkeä, koska muuten ynisen siitä kuinka kerran viikossa musta tulee aina niin huono. Veikkaan sitä paitsi ettei se oikeasti johdu siitä vähenemisestä, vaan pikemminkin huonosta kaudesta joka osui huonoon kohtaan. Sillä eikös se kuitenkin mene niin että kerralla viikossa pysyy taito yllä.

Tää taas oli tää mun "äiti äiti, otettiin kuva tähdestä :)"

Ah, mä olen ollut nyt niin innoissani siitä viimeisimmästä kuvasta jonka sain muokattua. Onnistuin kadottamaan ratsastajan, nyt voin kuolla onnellisena :) Mieltsiä vaan huomata että jotain osaa ja kykenee tekemään, ainakin mun mielestä ihan tarpeeksi hyvin ja onnistuneesti. Seuraavaksi mä kyllä ihan varmasti piirrän jonkun kuvan päälle, piirrän hevosen. Sitten voin kaikille leijua kuinka hyvä olen piirtämään ja peittää sen totuuden etten oikeasti kykene mitään tekemään, muuta kuin korkeintaan kuvan päälle koneella. Vaan väliäkös tuollakaan.

Vanhoja kuvia. Ajalta kun vielä oli lunta (siis okei, ne on rakeita mutta teoriassa täysin sama asia)

Ihan mun tyylinen postaus tämä, heh. Pari riviä tekstiä ja kuviakin enemmän, hertsileijaa. Vaan halusin positiivisemmat fiilikset, kun en ole nyt ihan varma koska sen vuoden lopetus-ajatus-tsydeemin teen. 

Ja vielä yhtenä huomautuksena voisin muuten sanoa että lykkäsin youtubeni julkiseksi. Toi linkki nyt vie yhteen videoon, koska en ole ihan varma että olisiko se kanavasta otettu linkki toiminut vaiko ei. Varman päälle siis :D 

Mutta mulla olisi tosiaan pari ideaa (kuolen vain tuohon laaduttomuuteen, nyt voi vaikka verrata tuolta noita uudempia ja vanhempia. Jotain tapahtui, joko se on kone tai youtube, mutta jotain siinä jossain lävessä tapahtui kun nykyään laatu on naurettava. Ja minä olen harvinaisen käsi, etten osaa tuolle ainakaan muuta tehdä, heh.) Saattaa olla että jopa jaksan toteuttaa niitä, joten ehkä saan tuonnekin lievää eloa. Mutta ajattelin nyt lykätä tähänkin päähän linkin tuonne, kun sielläkin linkki tänne. Ovat linkittyneet jollain tavalla yhteen jälleen.

Nyt vähän pidemmäksi ajaksi heipä hei. Tapaillaan taas