Katsaus menneeseen vuoteen 2013:
Abstraktia taidettani
Tammikuu alkoi kivasti, ei tunteja tiistaina.
Ensimmäinen tunti tuli mentyä Evitalla. Tässäkin huomaa että kyllä tämänkin mönkelön meininki on kehittynyt (varsinkin hevosen oma meininki siis)
"Heti kun istuin satulaan ja huomasin että jalustimet ovat niin pitkät etten saa niitä edes jalkoihin, niin Evita lähtikin jo täyttä ravia kohti porttia."
"Onneksi Marianne riensi apuun ja siirsi meidät raviin ja aika pitkään sainkin Evitan ravaamaan ihan nätisti,"
Vaikken Evitaa kovin innostavana olekaan nyt kokenut, niin meneehän tuokin jo paremmin. Varsinkin siis sen takia kun hevosen oma meininki on kehittynyt parempaan suuntaan (;
Evitan jälkeen jatkoin Elviksellä pari seuraavaa kertaa, vaikka tunnitkin valitettavan pakkassään takia peruuntuivat tuossa Elviskertojen välissä.
Elviksellä oli ensin se hauska tunti: "Eli ravatessa meidän piti aina huutaa mitä pohjetta käytetään :D Jos käyttää oikeaa pohjetta, piti aina huutaa niin monta kertaa oikea ku sitä käytti."
ja sen jälkeen vähintään yhtä hauska ilman satulaa tunti, joka meni niin hyvin ja hienosti. Ja silloin saatiin niitä hienoja loppuravi-hetkiäkin "Elvis meni hetken ajan niin kivaa ravia ettei mitään määrää. Se kulki silleen kivassa muodossa, se liikkui niin ihanan aktiivisesti eikä yhtään juossut alta. Sekin sitten meni pilalle kun Elviksen piti taas alkaa juosta, enkä vaan saanut niin kivaa ravia enää sen jälkeen aikaseksi."
Toki tuo kivaa ravia aikaiseksi on vähän kaksipiippuinen, en mä sitä ravia alkuunkaan saanut aikaiseksi, vaan pikemminkin poni päätti sitä niin sanotusti itse mennä. Mutta niin hyvät fiilikset tuosta tunnista. Harmi vain kun se jäi sitten viimeiseksi pitkään aikaan.
Tammikuu päätettiin yllättäen Pomon selässä. Se ei ollut mikään hyvä tunti, poni oli niin laiskimus kuin olla ja voi, väistelyt jäivät yritykseksi. Ja niin..
"Vaan yksi juttu ei ollut kiva. Mun mielestä Pomo ravaili oikein hienosti ja aktiivisesti eteenpäin, kunnes Marianne sitten murskasi unelmani ja tokasi että Pomo laahustaa :D Laahustaa!?!"
"Kuten siis aina, on se kumma. Eli jälleen kävi niin että laukan jälkeen Pomo halusi siirtyä käyntiin ja jos sen raviin pyysin niin se ravi oli aivan out of control kaahailua."
Luojan kiitos olemme ainakin tällä hetkellä päässeet yli tuosta "laukan jälkeinen ravi on kaahailua" -jutusta. Nythän laukan jälkeinen ravi on niin rennon rauhallista ettei mitään rajaa. Joten hyvä hyvä, jotain on todella tapahtunut tässäkin vuodessa :)
Helmikuu alkoi yllättäen Vinskin selässä. Yllätyksellistä :D Olen itsekin ihan järkyttynyt. Ja helmikuussa ajoin muuten ekaa kertaa autoa, tärkein tieto.
Vinski thö Valtameriproomu oli vähän hankala. Ei käännytty, ei oikein onnistunut. Kuitenkin onnistuimme lopulta saamaan pientä tatsia tähänkin touhuun Mariannen avustuksella
"Marianne ei kuitenkaan antanut mun luovuttaa, vaan jankkasi siinä että mun pitää olla suorana, jalkojen edessä ja sen ulko-ohjan tuntumalla!"
Vaikkei tunti ihan täydellisesti sujunutkaan, niin jäipähän hyvät fiilikset siitäkin. Se on tärkeintä
Tämän jälkeen jatkettiin vaihtelua ja otettiin ratsukseni Evita.
"Tosin pikkasen epäilin onnistutaanko Evitan kanssa tekemään mitään, onhan se kuitenkin niin iso ja paksu ja minä niin pieni ja avuton :D" Ja lopputuloshan oli se, että yllätin itseni totaalisesti kun sain ne avontapaiset onnistumaan niin hyvin. Jeah.
"yks plus yks, Marianne ei kuitenkaan anna mun laukata kun poni ei oo yhtään hallinnassa. Mut viittinköhän mä edes laukata ku se taatusti lähtee käsistä. Mut hei, mäpä meen silti, meen tässä nyt ihan hiljaa ku Marianne ei kato, ei se varmaan sit huomaakaan." Jatkettiin siis Pompelilla. Ja koko tunti oli hirveä, poni ei ollut hallinnassa lainkaan. Plääh. Tosin näitä lukiessa tulee kauhean hyvä mieli, ei se tänä talvena juokse alta kuin hullu, hihi.
Helmikuu päättyi Evitan selkään. Meninpä paljon muumimammalla. Tuolla tunnilla yllätimme itsemme ja teimme pirun hienoja takaosakäännöksiä :)
Tästä tulee aika pitkähkö. Samapa tuo, haluan nyt tehdä tämän vähän kunnollisemmin.
Maaliskuu ja Roosa-possu. "Marianne alkoi luennoimaan tästä upeasta ideasta jonka hän oli saanut. Se jakoi meille raipat, jotka piti sitten pistää peukaloiden alle jotta kädet pysyvät yhdessä ja paikoillaan ja sitä rataa."
Tunti meni kuitenkin hyvin, vaikka poni olikin vähän laiska ja pelkäsi torahampaista pupua.
Sitten tulikin Evita, taas vaihteeksi. Tunti meni surkeasti koska poni oli niin väsähtänyt. Kuitenkin silloin meillä oli sijainen ja sen ansiosta honasin yhden asian: "Sijaisesta oli muuten eräänlaista hyötyä. Mä nimittäin uskaltauduin käskemään Evitaa paljon enemmän kuin ennen. Ku siis mulla oli jotenkin sellanen ajatus "en saa pettää sijaisen luottamusta, mun pitää ratsastaa ihan megamageesti ja sitä rataa""
Ja tunnitkin aloitin muuten kaksi kertaa viikossa, pääsin takaisin rakkaalle keskiviikkotunnilleni :)
Ensimmäinen ylimääräinen tunti kulkikin siis Evitan kanssa, sijaisen opetuksessa. Poni oli levännyt yöllä hyvin ja jaksoi liikkua paremmin ja oli oikein edustava.
Tämän jälkeen pääsin taas Pomoloisen kyytiin. Nyt alkoi jo sujuakin, alkoi olla valoisaa ja varmasti sen ansiosta poni ei juossut alta vaan kulki nätisti, myös laukan jälkeisessä ravissa.
Video
Myös seuraava tunti kului Pomon seurassa. "Mariannen oli pakko selittää se meille vielä englanniksi: "Föörst vii duu sirkle to tö rait..."" :)
Ja seuraavaksi, yllätyksien yllätys. Kaisa.
Ja Kaisa siis ilman satulaa. Se oli kiva tunti, minä voitin itseni, menin hevosella ilman satulaa. Ja vielä keväällä :) Vaikka Kaisa kaikkensa yrittikin ja säikkyi hurjaa Mariannea.
Maaliskuun viimeinenkin tunti meni Kaisalla ratsastaessa. "Joo-o. Mitenkäs sitä nyt sanoisi :D Olimme hukassa. Tai ei Kaisa varmaan kovinkaan hukassa ollut, mutta minä olin. Otin jalustimet aika pian pois (enpä ainakaan päässyt niille kökkimään)" Tosiaan, alkutunti meni vielä jotenkin, mutta sitten kaikki levisi. Kaisa kipitteli ja minä olin hukassa.
Ekat kaksi tuntia Kaisalla. Ekalla tunnilla heppa oli hyvä, kiva ja toimiva, toisella yksinkertaisesti karmea. "Arvon suomiputte sitten nostaa laukan, rojahtaa alas nykäisten ohjat itselleen ja se oli sitten menoa. Laukattiin kuin entiset ravurit, niin kovaa kuin pienestä Kaisasta lähti!"
Seuraavaksi Pomo (ja video) Pomo oli hyvä, siis vähän laiska ja minä kökötin. Kuitenkin hyvä ja olin tyytyväinen :)
Jatkoin kuitenkin Evitalla ja Elviskin meni sen jalkansa murtamaan. Että tästä se alamäki alkaa, eheh.
Seuraavaksi oli nimittäin Kaisa ja maailman kamalin tunti. Kaisa painoi ohjalle kuin tankkeri, minä en onnistunut enkä osannut. Marianne kävi ratsastamassa heppasen läpi, jonka jälkeen asiat menivät hieman paremmin, mutta oli se silti aika avutonta. Ja kamalaa.
Jatkoin Kaisan kanssa. Kaikki meni kamalasti (;
"Sitten käyntiin. Marianne pysäytti meidät ja hääsi minut kyydistä. Heh, pääsin katsomaan alaviistosta kun Marianne otti ne laukat alle, kuten se silloin lupasi"
"Oli siinä nyt jotain hyvääkin, viiminen laukannosto oli hyvä. Joo. Siinä ne kai olikin, heh."
"kyllä putputti meni paremmin kuin tässä viime aikoina....Mutta väistöt vähän oli huonoja ja laukka oli vähän niinkuin huonoa."
Kuun viimeisellä tunnilla menin Roosalla. Se meni kivasti, saatiin Roosa reippaaksi ja eteneväksi. Söpö poni :)
Toukokuu ja Kaisa ja turhautuminen. Ekalla tunnilla hypättiin (no niitä puomikasoja) Mistään ei tullut mitään ja lähinnä harrasteltiin jotain extremelajeja siinä (;
"Toiseen suuntaan oli ihan mielenkiintoista. Mulla feilasi se esteillä istuminen totaalisesti ja muutin sen muotoon "hyökkää johonkin etukenoon ja heitä jalatkin varmaan hevosen takapuoleen asti" Toinen ongelma oli se, etten lopulta saanut enää Kaisaa nostamaan laukkaa, vaan mentiin kunnon ravia vaan eteenpäin Kaisan ohitellessa esteitä harrastuksekseen :D"
Seuraavana oli Salli. Masentava tunti sekin, ja lensinpä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kun Salli päätti vetästä jyrkän käännöksen täydestä laukasta. Koko tunti meni muutenkin varsin penkin alle, joten tuo vain lisäsi sitä.
Sitten Roosaa ja mokailuja. Monotettiin Simo-ponia ja koko tunti vain tapeltiin aasiponin kanssa.
Sen jälkeen saatiin pientä onnistumista kun Pompelin kanssa harjoiteltiin kouluaitojen sisällä ratsastusta. Eihän sekään tunti ihmeellisesti mennyt, poni kyttäsi ja oikoi joka paikassa, mutta ainakin saatiin tehtyä mitä pyydettiin eikä tapeltu ponin kanssa. Joten olin hyvillä mielin ja innoissani niistä tulevista kisoista :)
Pääsin keskiviikkonakin Pomolla ja olin jopa tyytyväinen. Vaikka nyt olenkin sitä mieltä että kamalasti sekin tunti meni kun piti niin kauan jankata ennen kuin onnistui :D Mutta tuo toukokuu oli niin kamala, että ehkä sen takia tuokin tunti tuntui onnistuneelta. Video
Ja seuraavaksi olivatkin kisat :) Kovin vakavasti en ottanut, olin lähinnä vain innoissani siitä että pääsisin oikeasti tuomarin haukuttavaksi. Siksipä ei niin haitannut vaikka rata melko huonosti menikin. Tosin se olisi mennyt miljoona kertaa paremmin jos poni ei olisi ollut niin väsähtänyt jo pitkästä päivästä. Rata
"Mielettömän hyvät fiilikset ja katos kaikki se pienikin mietintä siitä mitä muut olivat kamalasta ja rumasta radastani mieltä. Minä olin niin tyytyväinen :) Poni yritti parhaansa ja oli hieno ja minäkin osasin ihan kohtuu hyvin. (mun vasen käsi muuten tekee jotain ympyräliikkeitä, se ei pitänyt ulko-ohjaa vakaana. Ja mä oon vinovino) Tää jotenkin innosti ja herätti ja kaikkea. Toivottavasti tästä lähtee oikea nousukiito, tää oli nimittäin oikein hauskaa :)"
"Marianne ei ilmeisestikään ymmärtänyt tämän päiväistä ideaani. Kun ei kuulemma saa vaipua epätoivoon. Mihin muuhunkaan, mikään ei ole hyvin :( Suunnattoman turhauttavaa kun aina on vaan väärin. Plääh." Eli jatkettiin Roosalla. Hyvä tunti, mutta poni ei liikkunut kosken uskaltanut käskeä enää yhtään.
Seuraavaksi menin Roosalla ilman satulaa, ensimmäistä kertaa. Hih. Se tunti oli ihan hyvä, siis eka kerta ilman satulaa ei koskaan oikein onnistu. Nyt Roosa ei juurikaan laukannut eikä muutenkaan liikkunut, mutta siis sinäänsä hyvä.
Vielä seuraavakin tunti Roosalla. Se sujui ihan kivasti, mitä nyt oli suututtava ennen kuin laukasta tuli yhtään mitään. Mutta siis ihan ookoo.
Toukokuu loppui ihastuttavasti Nikkiksen selässä. Hih :D Toki nuo pari Roosa tuntia olivat menneet ihan hyvin ja kivasti, mutta Nikkiksen kanssa löytyi pitkästä, pitkästä aikaa ne hyvät fiilikset. Tehtiin hienoa salmiakkikuviota ponin kanssa, ratsu oli reipas kunhan vähän patistelin ja istuin laukassa niin hienosti. Upeaa!
Kesäkuussa jatkoin pienen Nikkiksen kanssa :) Poni oli edelleen reipas ja ihastuttava ja minä oikeasti pääsin sieltä masennuksen suostani ylös kun tunsin osaavani ratsastaa. "Ja kuulemma "en tiedä mikä on, mutta sulla on alkanut synkkaamaan sen ponin kanssa" Kiitos vain. "
Kuitenkin jo seuraavaksi kokeiltiin Pomoa. Se tunti oli hyvä, yksinkertaisesti.
Sitten Evitalla, kaahailtiin laukkaa kuin mielipuolet :D
Ja taas pienen Nikkiksen kanssa. Tuijoteltiin vihreitä miehiä ja "Ei me kauaa vain ravailtu, pian ilmoitettiin että lyhyeltä sivulta, tötsien välistä, saa nostaa laukan! JEEE :D Vihdoin ja viimein pääsi laukkaamaan ilman jalustimia, hihi." Seuraavalla tunnilla lösöiltiin ja kytättiin. Ja saatiin videota, tietenkin siltä kaikkein laiskimmalta kerralta.
Nikkis putken jälkeen kokeiltiin vähän Roosa-poniakin, ja vaikkei sujunutkaan täydellisesti niin jaksoin silti olla ihan tyytyväinen. "Laukka on vaikeaa, aina ja ikuisesti, aamen."
"Lähdettiin kävelemään, tänään olimme kovia jätkiä ja käytimme koko kenttää. Ja Roosa vasta kova jätkä olikin, kertaakaan ei poni säikähtänyt mitään." Seuraavalla tunnilla suoriuduttiin jopa paremmin, poni oli rento ja mukava ja suorittikin ihan tyytyväisenä. Jee :)
Ja tätä seuraava, ja kesäkuun päättävä, kerta olikin se ihastuttava päivä kun melkein kaikki ratsastivat inkkarityyliin satulatta. Minäkin menin sitten pikku-Roosalla ilman satulaa ja mentiin ihan mielettömän kivasti, laukkailtiin iloisesti ja oli kauhean mukavaa. Paljon parempaa edeltävään kertaan verrattuna.
Tässä onkin nyt kivasti vuoden puolikas. Teen toisen sitten kun jaksan taas, nyt ei kykene enää (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti