No, olipahan edes lämmintä. Mutta voi kurjuus noita teitä.
Pääsin mä kuitenkin tallille, vaikka matkaan menikin vähän enempi aikaa. Sitten menin iloisesti taulua lukemaan, sillä hei, meitä oli vain kolme! Jeah! Riemuni tosin hitusen laantui kun siellä luki taas vaihteeksi että Milla-Pomo, tunnilla myös Vinski ja Kaisa ja Pompeli oli tokalla tunnilla. Siis oikeasti, Elvis ei ole edes tunnilla, miksen siis voisi mennä sillä :D (Ja Elvis oli ollutkin vain sillä ekalla tunnilla, että senkin puolesta) Teinkin siis hurjan päätöksen ja päätin että minähän voisin mennä kertomaan nyyhkytarinoita mun surkeasta päivästä ja kysyä että jos olisi mitenkään mahdollista että pääsisin Pullan kyytiin.
Myönnän, kamala suunnitelma mutta epätoivon hetkinä on tehtävä epätoivoisia tekoja. Odottelin siellä nätisti että ihmiset vähän kaikkoaisivat, mutten ehtinyt edes ajatella Mariannelta kysymistä kun se jo täräytti mulle että "milläs sä haluisit ratsastaa? Mää ny kirjotin sinne Pomo, mut.." Ahaa :D Hieno päivä. Elviksellähän minä halusin ja Marianne sen minulle lupasikin. Upeaa! Tämän jälkeen olikin sitten iihan pakko kysäistä että voisinko mä sitten mennä kaiken lisäksi ilman satulaa.
"Miks?" ja taas sitä ilmeilyä joka antoi osoittaa ettei idea ole hyvä.
"Noku mä halun mennä Elviksellä ilman satulaa" Lupa tuli, kunhan teen kakkua jos putoan. Mikäs siinä, eihän Elvikseltä niinku voi pudota.
Laatumuokkaus, by minä. Kuva on Idalta.
Fiilikset olivatkin siis hetkessä katossa, kuinka iloinen voikaan pieni ihminen olla. Pitkästä aikaa pienen keltaisen selkään ilman satulaa, hih. Jutustelin siinä taas ihmisolentojen kanssa, harjailin rääpälettä pikkaisen ja lopulta kävin heittämässä suitset sen päähän. (ja taisin onnistua sotkemaan ne suitset vaikkei niissä ollut edes martingaalia. Skills)
Sitten lähdettiin reippahasti kipsuttelemaan kentälle. Kovin oli tie jäässä, ei se liukas kuitenkaan ollut mutta Elvis pisti vähän könkäten. Onneksi kenttä oli ihan mielettömän hienossa kunnossa tähän ilmaan nähden, se oli hiekkaa joka oli ehkä joistain kohdin hieman kovempaa. Hiekkaa yhtä kaikki.
Ystävällinen sielu punttasi minut selkään, ja puhdistettuani ponin takamuksen lähdettiin liikkeelle. Alkuun olin taas vähän jäykän ja jännittyneen oloinen, mutta sain rentouduttua ja istuttua "syvälle" ponin selkään melko nopeasti. Ja tuttuun tyyliini tuskastelin sen kokoaikaisen vinouden tunteen kanssa, voihan pöh.
Mutta joo, aloiteltiin alkukäynneillä. Päätin olla hurja ja mentiin ponin kanssa ihan sinne lyhyelle sivulle asti. Siellä Elvis pikkasen kyttäili ja oli vähän jännittyneen oloinen, mutta pysyi kuitenkin rauhallisena ja kai mä sen ajoittain sain keskittymään asiaankin. Alkukäynneissä poni oli harvinaisen lösö. En ihan saanut sitä liikkeelle, ehken ihan uskaltanut potkaistakaan kun satula uupui joten tyydyimme mateluvauhtiin. Tein voltteja ja hain sieltä nyt oikeasti sitä asetustakin ja onnistuin, vaikkei ollut satulaa ja jalat heiluivat kilometrejä pois ponista. Ja siis joo, hieman tuo poni tykkäsi katsella kaikkea. Minä asettelin päätä sisälle, välillä uloskin. Useimmiten sain keskittymiskyvyn ja korvat minuun, mutta aina Pullaponi ei aivan tajunnut ja vaikka minä mitä tein niin silti ne korvat sojottivat sinne pimeyteen.
Täkin tais sieltä Idalta tulla
Lähdettiin käynnissä tekemään salmiakkikuviota. Marianne kysyi multa että arvaatko mitä kuviota me tehdään jos mä alan laittelemaan näitä tötsiä. Ei siinä tarvinnut tötsiä odotella, vaan saatoin heti vastata että salmiakkikuviota. Eli jälleen salmiakkikuviota ja aina tötsien jälkeen pysähdys ja osittainen takaosakäännös. Mä lähdin siitä heti tekemään ja annoin Mariannen selostaa tehtävää näille uusille ihmisille jotka eivät ole tätä vielä tehneet.
Tehtävä lähti heti alkuun toimimaan kyllä tosi kivasti. Poni oli tosiaan pikkasen hitaan puoleinen, mutta jos se unohdetaan niin meni oikein hyvin. Elvis pysähtyi varsin nätisti ja ensimmäisestä käännöksestä alkaen se risti jalkansa ja pysyi paikoillaan. Siis ainoa pieni vika oli se, että käännyttiin vähän liikaakin ja kaula kääntyi turhan paljon, jonka takia suorilla linjoilla poni oli vähän sisälle asettunut ja kulki muutenkin liikaa sisällä. Muuten kuitenkin todella hyvä, ristiaskeleet olivat selviä ja homma vaan toimi kivasti. Jonkin aikaa kun oltiin tehty, niin sitten tuo lähtikin vähän menemään huonommin. Poni oli laiskimus ja pysähdykset alkoivat vähän venähtää. Etuosaa siirtävä pohje ei enää mennyt niin hyvin läpi ja koko tehtävä muuttui vähän purukumimaiseksi - kyllä poni teki, mutta kaikki oli niin löysää ja hidastettua ettei paremmasta väliä. Sen takia jätinkin pysähdykset pois ja tein suoraan käynnistä. Ratsastin Elvistä vähän eteenpäin ja koitin pitää sen aktiivisempana läpi käännöksen. Tämä helpotti aika paljon, käännökset alkoivat muistuttaa taas enemmän takaosakäännöksiä. Muutamia todella hyviä käännöksiäkin tuli, osa sitten oli lähempänä normaalia käännöstä. Tein vielä lopuksi vähän vuorotellen, välillä pysähdyksestä ja välillä käynnistä jottei poni tekisi automaatilla. Nyt pysähdykset olivat vähän venähtäneitä, mutta poni kääntyi kivasti ja risti kinttunsa nätisti. Ja minäkin istuin hyvin, heh.
Tehtiin toiseen suuntaan jokunen, taisi olla oikea kierros tämä. Poni tuntui katoavan ulko-ohjalta ja pääkin nousi sen verran ylös, että mun oli pakko välillä tehdä voltteja ja asetella. Nyt huomaa todella hyvin kuinka epämiellyttävää on ratsastaa jos hevonen katoaa ulko-ohjalta, tulee harvinaisen orpo olo. Muutamien volttien ja pienen rauhoittelun jälkeen poni löytyi taas molempien ohjien päähän ja löytyi ehkä sellainen hieman pyöreämpi mallikin. Kuitenkin väittäisin ettei se tänään mennyt niin pyöreänä ja niin rentona mitä satulan kanssa välillä löytyy, että tiedä häntä oliko syy päivässä vai satulattomuudessa. Vaan ei sen niin väliä, ihan hyvä poni kuitenkin oli, ohjalla aika pitkälti ja pysyi tuo vähän rennommin taas. Oli ihan vaan noita hetkittäisiä "pää pystyyn ja hanat auki"-kohtauksia.
Sitten lähdettiin kevyt raviin, tosin minä laiskana ihmisenä luovuin taas keventelystä, ja jäätiin siihen isolle keskiympyrälle. Alkuun poni oli ravissakin vähän ehkä hitaan puoleinen, kuitenkin paljon etenevämpi kuin käynnissä. Se vaan että vähän volteilla vauhti katosi eikä oikein tullut vauhtia kun pyysin. Alkuun annoin hieman olla ja tunnustelin ravia ihan rauhassa, mutta kyllä mä sieltä sitten vähän sitä vauhtiakin hain meille. Lopuksi Elvis kulkikin reippaammin, ajoittain tosin pikkasen liiankin reippaasti. Tein siinä rauhaksiin voltteja, asettelin ponia, koitin saada sen keskittymään minuun ja pysymään rennon rauhallisena. Pulla nyt yritti melkein koko ajan juosta siinä ympyrällä ulospäin asettuneena, mutta kun nyt oikein pyysin ja tein töitä niin kyllä se nokka kääntyi sieltä myös sisälle päin.
Ja tämän lisäksi tietenkin koitin istua koko ajan suorana ja rentona. Alkuun oli muutamia kohtia kun mä vähän lähdin irtoamaan sieltä selästä, mutta kun pääsin oikein vauhtiin niin kyllä mä pysyin siellä selässä niin hyvin että olin varsin tyytyväinen suoritukseeni. Ja toki Elviskin sai jonkun kohtauksen. En oikein tiedä, ravattiin rauhassa ja sitten poni yllättäen hypähtää ikään kuin alaspäin. Se rauhoittui yhtä nopeasti kuin katosikin, ja mäkin vain horjahdin eteenpäin, joten ei mitään dramaattisempaa (eikä kakkuja) Mutta siis joo, Elvis katsokaas tiesi etten mä putoa tuollaisesta, sen takia se teki sen (;
Välikäynnit ja päästettiin vähän ohjaa.
Välikäyntien jälkeen jatkettiin harjoitusravilla. Ihan vaan ravia ja pitkillä sivuilla käyntiin siirtymät. Lähdin siitä iloisesti raviin, ja suunnilleen heti sen siirtymän perään Elvis otti pari askelta laukkaa. Kaisa oli intoutunut liikaa ja oli vähän turhankin reipas meidän takana. Tämän jälkeen poni kävi vähän kierroksilla ja oli kovin innokkaana menossa. Mikäs siinä, pruuasin ja tein voltteja, mutta toisaalta annoin ponin myös edetä kun vaan tahti pysyi järjellisenä.
Ravissa poni olikin siis ihan okei, mitä nyt liian reipas ajoittain. Oikeastaanhan ravin ainoa ongelma oli ponin kyttäily, joka ikisessä kulmassa piti tsiikailla ulos. Mä siinä sitten tappelin ja tahkosin ja koitin saada ponin asettumaan - Elvis kun tykkäsi muuttaa asetuksen sisälle puskemiseksi. Joissain kulmissa asetuttiin ihan nätisti, joissain pungettiin vain sisälle kipitellen. Kai se siinä loppua kohden alkoi pysyä paremmin reitillä ja asettui vain naamastaan.
Siirtymät sitten taas olivat ihan kivoja. Tällä kertaa suurin ongelma oli käyntiin siirtyminen, se kun oli joka kerta todella venynyt. Yritin aloittaa ajoissa sen pidättelyn ja valmistella ja silti sain ponin vasta jokunen metri oikean paikan jälkeen käyntiin. Välistä poni huijasi minua ja käynnin sijaan töpsötteli ihan hidasta ravia. Tosin näiden hyvä puoli oli kyllä se, että ainakin minä istuin käyntiin siirtymässä. Mähän olen aika usein käyntiin siirtymissä nojaillut eteen ja koittanut nousta ylös jos ilman satulaa olen mennyt, joten ehdottoman positiivista että pystyin ilman ongelmia istumaan alhaalla ja oikeasti siellä selässä läpi siirtymän. Käynti oli aina varsin hyvää ja ihan aktiivista, siihen olin oikein tyytyväinen. Ja raviin siirtymät onnistuivat hirmu nätisti. Ensin oli vähän löysempää, mutta kun Marianne muistutti kallistamaan lantion mukaan niin sittenhän se lähti. Jos muistin istunnalla kallistua mukaan, niin ponihan lähti ekalla pyynnöllä siihen raviin. Hienoa :)
Lopuksi otettiin vielä loppuraveja muutama kierros. Jäin taas pyörimään keskiympyrälle sillä halusin kokeilla löydänkö sitä eteenalastautumista myös ilman satulaa. Ja siis olihan se vaikeampaa. Elvis kipsutti pikkasen liian reippaasti jonka takia se pääsi myös nousemaan ylös turhan jännittyneenä. Koitin siinä asetella ja etsiä rauhallisempaa tahtia. Siis oli siinä hetkiä. Hetkittäin poni rentoutui ja pyöristyi ja ainakin ajatteli eteenalas. Ja kyllä mä päästin pikkasen sitä ohjaa ja pysyttiin silti hengissä. Että ei tää nyt toki mitään eteenalas-ratsastusta ollut tällä kertaa, eikä niin rentoa ja hyvää kuin satulan kanssa. Kuitenkin pystyin (ja ennen kaikkea uskalsin) päästää ohjaa pikkasen ja saatiin pari hetkeä jolloin poni oli rento ja alhaalla. Olen ihan tyytyväinen.
Tosin siis Marianne alko sieltä huutelemaan että se on niin tylsää kun mä meen Elviksellä. Pöh :D
Jäätiin sitten käyntiin ja loppukäynnit.
Marianne tuli meille sitten valittamaan että on se vaan niin tylsää, niin tylsää. Siis boring! Kuulemma Elvis on niin tylsä etten mä saa enää ikinä edes mennä sillä, heh. Kerroin mä toki Mariannelle ettei tämä ole mitenkään tylsää, niin vähän mä olen sillä mennyt nyt, en mitään kuukausia putkeen. Mutta ainakin nyt selvisi miksei Marianne ole ponia mulle laittanut. Se On Liian Tylsä! Olen täysin eri mieltä, Pullahan on tällä hetkellä mitä kiehtovin poni.
No, minä olin tyytyväinen, enkä edes tylsistynyt. Varsin mainiot fiilikset tästä tuli, Pullaponilla ilman satulaa, khih :) Enkä päässyt edes kakkusia leipomaan.
Mutta tosiaan, minä olin hyvä ja onnistuin hyvin. Poni oli varsin hieno. Vähän tää oli huonompaa kuin satulan kanssa, niinkuin ponin osalta, muttei ollenkaan huono kuitenkaan. Ja siis olin vain kovin iloinen, hih. Hieno päivähän tämä lopulta oli.
Keskelle siis ja alas pienen kellertävän selästä. Ja sitten siinä iski kuulkaas järkytys. Siinä ponia katsellessani olin vallan hämmentynyt. Ponilla oli kuolasuu.
Elvis kuolasi. Olen hämmentynyt. Olin hämmentynyt, jottei vaihdettaisi aikamuotoa. Wau.
Paljon olen sillä ratsastanut ja nyt on ollut niin uskomatonta kehitystä ja kaikkea. Mutta ihan oikeasti mä en muista ikinä nähneeni että poni olisi kuolannut. (Tätä puoltaa se, että poni näytti tosiaan oudolta vaahdot suupielissä. Ja oli sitä turpahihnassakin. Ihan vähän, mutta kuitenkin) En ikinä. Tämä oli eka kerta. (tosin en toki ole kyylinyt ponin suuta kun joku muu on sillä ratsastanut, että vain mun aikaansaannoksista puhun nyt)
Olin hyvin otettu ja hyvin hämilläni ja siis ihan älytöntä. Älytöntä kuinka coolilta voikaan tuntua se, kun huomaa ponin kuolanneen ekaa kertaa :D
Vaan oikeasti. Sehän kuitenkin on hyvä juttu, kuolasuu. Olen suunnattoman yllättynyt että se kuolasi just nyt, just tällä kerralla joka ei kuitenkaan ollut muuten niin hyvän tuntuinen, kun se oli kuitenkin pikkasen jännittyneempi. Ja just nyt, kun tuntui että mun asettelu on ihan liian suurta ja kun tuntui että kädet ovat ihan väärin. Kaikista näistä hyvistä ja rennoista kerroista.. just tällä kertaa. No, olihan se hyvä tänäänkin, satulan puuttuminen vähän vaikeutti. Mielenkiintoista. (kävin vielä tarkistamassa, katsoin mun kuvia. Kovin kuiva suu, jossain oli ehkä just sen kuolaimen kohdalla jotain pientä. Mutta ei kuitenkaan tollasta, että se olisi oikeasti kuolannut)
Heh, siis en mää tiiä. Mut jotenkin hienot fiilikset tämän johdosta. Poni kuolasi, damn! (sitten se kuitenkin tyyliin ajatteli porkkanapeltoja tai jotain) Pieniä askelia, pientä kehitystä. Koko ajan tulee näitä uusia, mutta todella hienoja asioita. Nyt poni kuolasi ekaa kertaa, viimeksi sain päästettyä ohjaa pari stopparin väliä ja sitä edeltävä asia oli se, että vihdoin poni tuntui pyöristyvän edes hieman minun ansiostani. Ihan mielettömiä saavutuksia näihin muutamiin kertoihin jotka olen Elviksellä nyt mennyt. Näin me mennään, pienillä köpöaskelilla aina vain lähemmäs sitä, että jos se mun ratsuni alkaisi vaikka jonain päivänä kulkemaan oikeasti oikein päin ja olisi tyytyväinen ja rento ja kaikkea.
Mutta nämä ovat välietappeja. Ja voi hitsit mä olen niin fiiliksissä poni kuolasuusta :D
Lähdettiin siis kuolanaaman kanssa talliin jonne käveltiin ihan rauhallisesti ja tyytyväisinä. Otin suitset pois ja harjailin ponin pikaisesti pois. Sitten martingaalin kiinnitysoperaatio, kortin kirjaus ja fiilistelyä myös Mariannelle "poni kuolasi!" Jaa-a ja kyllä tuo sanoi vain kiusanneensa minua. Vaikka taitaa se silti olla sitä mieltä että Elvis on tylsä. Eikös tylsä silti ole välillä kiva. Enkä mä tajua miten se voi tylsistyä kun se kattoo näitä mun mahtavia harppauksia eteenpäin (;
(Ei liity aiheeseen, mutta heh. Tota muokattua kuvaa etsiessäni löysin tämän enkä muistanut yhtään. Siis tää on nopea opetuskuva serkulle "näin muokkaat gimpillä" joten tarkoituksella vähän tuommoinen. Mutta huomatkaa että oon jediritari)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti