lauantai 5. tammikuuta 2019

Tuulta päin

Uusi vuosi ei nyt alkanut kovinkaan maireasti. Menin Vinskillä, tunnilla oli myös Pomo ja Vinski jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Ilma oli hirmuisen kamala ja jännitti taas pitkän tauon jälkeen. Kenttäkin oli suorastaan karmaiseva, mutta eipä siinä muuta kuin säätä uhmaten hepan kyytiin ja matkaan.


Tunnin kiteytän suht nopeasti, sillä kokonaisuus oli niin jojoileva ja suoranaisen huono, ettei siinä ole juuri mitään sanottavaa. Alkukäynnit sujuivat tosi kivasti, hiukan Vinski kompuroi kun pohja oli astetta liukkaampi, mutta ihan hyvin se meni. Kuljettiin ympyrällä, tehtiin ympyrän sisälle neljä volttia. Heppa oli iloinen, homma meni mukavasti, otin itse rennosti ja jee.

Sitten piti lähteä raviin ja ravia saatiinkin jokunen metri väännettyä. Sitten punainen lanka katosi ja Vinski vain rallatteli väärässä päässä kenttää, samalla kun yritin keksiä mikä siinä taas muka mättää. En onnistunut, vaan jatkettiin käynnissä ja tehtiin hiukan etuosakäännöksiä. Joka sujui joko tosi täydellisesti, tai sitten ei ollenkaan. Ei mitään välimaastoa. Ajoittain me tehtiin keveitä pysähdyksiä, aktiiivisia takapään siirtoja ja hienoa käyntiä. Loppuaika sitten taas tinttaroitiin toisessa päässä kenttää, ei käännytty mihinkään suuntaan, mutta ei toisaalta kuljettu myöskään eteenpäin. Ei pysähdytty, ei tehty käännöksiä, ei tehty mitään. Kunnes taas katkaistiin tämä sekoilu hienolla suorituksella, ehkä jopa parilla peräkkäisellä onnistumisella.

Siinä se tunti sitten olikin ja tosiaan. En tiedä, oli vaan tosi vaikeaa ja vaikka mitä yritin, niin ei se vaan mennyt oikein läpi. Jatketaan näillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti