Epätoivo eikä muukaan, oli onni niin vaalimaton (vai vaatimaton, veikkaan tota ekaa. Tai ehkä..)
Tallille siis ja lukasin taulun. Mulla oli pikku-Salli, vaihtelua sekin :) Salli oli tokalla tunnilla. Meidän tunnilla oli myös Sakari, Vinski, Kaisa, Pomo ja Elvis, jolla meni Henna. Kheh (;
Katselin siinä sitten tunteja ja jutustelin Hennasen kanssa. Sitten kentän laidalle ja Sallisen kyytiin.
Olin jättänyt raipan talliin koska aikasempi ratsastaja joutui luopumaan raipastaan kesken tunnin. Aattelin etten mäkään sit ota sitä, you know. Kiipesin Sallin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Sallia vähän hirvitti noi kulmat, oli niin kovin jännää. Mä välillä kääntelin sen ennen lyhyitä sivuja, välillä julmana ja sadistisena ihmisenä ratsastin poniraukan sen tunteista välittämättä niihin kulmiin. Salli meni kuitenkin ihan kiltisti niihin kulmiin, vähän poikitteli, mutta totteli minua hyvinkin nopeasti.
Käveltiin vähän uran sisäpuolella ja koitin vähän käännelläkin Sallia. Ongelma numero yksi: poni oli patalaiska. Se ei liikkunut yhtään mihinkään :D Koitin vähän ratsastella eteenpäin. Salli kuitenkin kääntyi aika nätisti, mitä nyt välillä koitti luisua toisia päin. Muuten ihan hyvin ja totteli minun päättömiä ideoitani, joten ei se pieni liikkumattomuus nyt niin paljon haitannut.
Lähdettiin väistelemään, vaihteen vuoksi katsokaas. Käännyttiin keskihalkaisijalle, siitä väistettiin uralle ja suunnan sai valita itse. Ongelmia tuotti se, ettei se Salli liikkunut. Kun koitin väistää niin me vähän niinkuin jämähdeltiin sinne. Koitin päästää ohjaa ja ratsastaa vähän eteenpäin, jottei täysin hyydyttäisi.
Ja itse väistöt... Ne onnistuivat paremmin kuin oletin. Eivät kuitenkaan hyvin tai mitään. Se oli sellasta että mä yritin ja koitin ja Salli meni vaan vimpulaksi. Välillä sain pari jonkin näköistä askelta melkeen sivulle päin. Muuten se oli sellasta Salli mutkalle - minä suoristan - Salli mutkistuu taas ja livahtaa lapa ulos pullottaen karkuun. Vaikeaa, tosi vaikeaa :D Enkä edes oikein tiedä kumpi suunta sujui paremmin. Oikealle mentiin suorempana, toisaalta vasemmalle se väisti paremmin.
Ja ärsyttävää kun välillä ei se hevonen vaan väistäny yhtään mihinkään. Tai kun mä koitin väistättää oikeelle, niin Salli tekee kaikkensa jotta pääsisi väistämään vasemmalle, ja sit vaan lilluttiin keskihalkasijalla vinon ponin kanssa. Kyllä tää väistäminen olikin jo liian helppoa sen Elvis-pullan kanssa, luulot pois ja elämä hankalaksi vaan (;
Lähdettiin ottamaan välimatkat ravissa, väistöt edelleen käynnissä. Sallin käynnistyminen oli hieman hidasta, mutta itse ravi tuntui kauhean liitävältä ja kiitävältä. Kysymys kuuluukin, ravasiko se reippaasti vai onko se vain tämä kokoero joka nyt hämää? Salli siirtyi raviin ja käyntiin ihan kauniisti, vaan mun sydän itki verta ku pompin siellä ravissa ihan mielettömästi ku koitin siirtää käyntiin. Keventely sentään onnistui ihan nätisti.
Siirryttiin sit kokonaan kevyt raviin. Eli väisteltiin samaan tapaan nyt kevyt ravissa. Mua vähän jännitti että kääntyykö Salli yhtään mihinkään vai ei. Alkuun se vähän juoksi toisten perässä, kun sain sen käännettyä alkoi ponikin kuunnella minua ja kulki oikein kivasti. Tai joo, kolaroitiin me kerran Pomoa päin. Tosin en oo sit ihan varma oliko mulla vaan ajatus hukassa vai eikö Salli tosiaan kääntynyt..
Mutta joo, Salli meni ihan kivasti ravissa. Vähän se oli sellasta löllöti löö ravia, en saanut sitä oikein millään etenemään kunnolla. Arvon rouva kuitenkin kääntyi oikein kivasti, johon olin hyvinkin tyytyväinen. Mäkin osasin melkeen kevennellä, välillä vaan pompin oikein yliaktiivisesti sieltä ylöspäin ja säädin sit jalustinten kanssa. (sain siinä sit jossain kohassa raipan. Marianne ei kestäny katella Sallin matoilua :D)
Väistöt kevyt ravissa oli tosi onnistuneita, olin aika tyytyväinen. Marianne kommentoi niitä että tää sujuu ravissa paremmin ku käynnissä.
Välillä Salli liukui oikein mukavan tuntuisesti sivulle. Välillä se oli vaan sellasta "ravataan kohti uraa ihan normisti" mutta tosiaan, kyllä se välillä väisti tosi hyvän tuntusesti. Ja kyllähän ne väistöt nyt paremmalta tuntuivat kuin käynnissä, johtuen varmaan siitä että nyt ainakin liikuttiin Sallin kanssa pikkasen reippaammin eteenpäin.
Käveltiin hetki ja lähdettiin seuraavaan tehtävään. Käynnissä väistö kohti tallisivua ja siitä sit laukannosto. Ja toinen pitkä sivu sitten laukassa.
Väistöt menivät sitten ihan pipariksi. Salli alkoi ennakoida laukkaa, hiihteli alta, ei niin millään malttanut odottaa. Mä koitin ja koitin, mut en sit osannut, vaan päästin sen Sallin vaan valumaan ja vimpuloimaan koko väistön.
Laukat, ne onnistuivatkin sitten niin paljon paremmin ;)
Eka nosto oli vähän hidas, mutta nousi se sieltä kunhan Salli oli ensin siirtynyt raviin. Sen jälkeen laukat nousivat hienosti suoraan käynnistä. Ääh, ja mä en sit osannu yhtään istua laukassa, pompin vaan psykopaattisesti ja yritin vaan vaikka miten liioitellusti istua siellä satulassa :D Loppua kohden istuminen alkoi parantua, silti pompin, plääh.
Ja Sallihan oli aika vauhdikas, se aina pitkällä sivulla kiihdytteli hieman ja meni niin iloisesti siinä. Antoi kuitenkin laukan alas heti kun pidätin, joten en nähnyt reippaassa laukassa mitään ongelmaa.
Kunnes sitten, nostin sen laukan. Sit käännyttiin pitkälle sivulle ja Salli innostus. Se kiihdytti ja heitti iloisen pukin sieltä. Yhdistelmä Sallin megalomaaninen laukka + yllättävä kiihdytys + jäätävä pukki ja tulos ei ole kovinkaan mairea. Sen pukin ansiosta mä lähdin maata kiertävälle radalle. Lensin eteenpäin, takerruin Sallin niskaan kunnon kuristusotteella, ja jalka takertui taas siihen satulan etukaareen. Salli hiljensi ja seisahtui ja mä ehdin jo miettiä että jippia jee, ei kun kammetaan ittemme ylös täältä (se ois ollut ehkä mahdotonta, olin niin lähellä kentän hiekkoja jo) Valitettavaa kyllä, ei Salli ollut sellainen pullaponi kuin Elvis. Se ei tajunnut seistä pönöttää paikoillaan kun kuski roikkuu kaulassa, ei. Salli pyöri hiukan siinä paikoillaan, vallan järkyttyneenä katteli että mitäs pirua tämä ratsastaja minussa roikkuu, sus siunakkoon.
Kun poni lähti pyörimään, ei mulla ollut enää mitään toivoa. Jalka luisus alas ja laskeuduin nätisti jaloilleni, poni yhä tiukassa kuristusotteessa ;) Heh. Ei ainakaan sattunu :D
Marianne tuli sinne marisemaan että voi voi kun tipahin, voi voi. Sit kiipesin takas kyytiin naureskelemaan Mariannen kanssa, heh. Ja jätin sen raipan sille, en tarvi sitä mukaan.
Vaihdettiin suuntaa. Tää olikin vaikeempaa. Salli ei halunnu mennä kovinkaan pitkälle, liian pelottavaa. Väistäminen oli tosi hankalaa kun poni keskittyi vaan tuijottelemaan pelottavaa kulmaa jossain kaukaisuudessa.
No, laukat nousivat sitten oikein hyvin. Salli oli niin kovin innoissaan.. Marianne muistutteli koko ajan että poni hallinnassa, enää ei tehdä edes noita hallittuja tippumisia. Laukat olivat varsin reippaita, ja jotenkin huonompia tähän suuntaan.
Sitten loppukeventelyt vaan. Salli meni aika kivasti. Alkuun se vähän juoksi toisten perään ja liiteli liiankin kovaa. Löysimme lopulta yhteisen sävelen ja meni aika kivasti. Salli kääntyi ja meni ihan hallitun oloisesti :) Sitten loppukäynnit.
Marianne kävi vaan julistamassa että olen nyt näyttänyt esimerkkiä miten selästä kuuluu tippua :D Hitaasti ja hallitusti.
Ja niin, mä olin oikein tyytyväinen. Salli väisti paremmin kuin oisin uskonut, se kulki ihan miellyttävästi sain sen ihan toimimaan. Ja nyt oon pudonnu Salliltaki :'D Perhanan poni, meniki mut pudottaa sieltä.
Käveltiin vaan ja keskelle. Vein Sallin karsinaan ja aloin pahoinpidellä sitä. Multa meni kypärä vähintään tuhanteen osaan ja Sallilta putos hampaita saman verran. Yritin kuitenkin lohdutella Sallia ja toivon ettei siltä nyt katkennut leuka tai mitään. Ehkei kuitenkaan?
Njoo. Suitset nätisti, kortti kirjataan ja kotia kohti vaan. Näin se on, nokka kohti uusia pettymyksiä, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti