Tallille ja lukasin taulun. Mulla oli Elvis ja se oli jälleen vain minun kanssani :D Elvis-raukka, minun kanssani kaksi päivää putkeen, kamalaa. Tunnillamme myös Salli, Kaisa, Laki ja Roosa. Katselin siis tunteja, hain liinoja ja lopulta poninkin sieltä tarhastaan. Harjailin paksun ja varustin hänet. Sitten seilasimme avomeren yli (siellä oli vedenpaisumus ;) ) ja kentälle. Elviskin käveli sinne hyvin asiallisesti, hieman vain koitti ravailla. Oikein viisas poni.
(Iinan ottamia taas. Katsokaas keksin tänään että kunpa olis jo kesä. Mä haluan valoa, tuolla on pimeetä ja ällöttävää :( )
Kiipesin ponin kyytiin ja sitten lähdettiin kävelemään (ja nautiskelin, on se kuulkaa niin kiva katsoa niin täydellisesti ristitettyjä suitsia ja niin täydellisen oikean kokosia jalustimia, eheh (; )
Käytettiin taas tota kentän keskiosaa, ja jälleen Elviksen mielestä se tiesivu oli tosi karmiva. Ensin ei millään sinne voitu mennä, poni teki kaikenmaailman pylpyrät ja tunkemiset ja minilähdöt jottei vain joutuisi sinne pelkojensa keskelle. Hetken kun tahkosimme ja taistelimme alkoi ponikin asettua ja mennä ihan nätisti minne halusin (ainakin melkein)
Vaan oli siellä kuulkaas niin kamalaa. Poni oli niin järkyttynyt! Laki oli niin kovin pelottava, Elvis oli aina aivan kauhuissaan kun poni tunki kohti meitä. Samoin Roosa oli hurja, poni oli aina ihan järkyttynyt kun Roosa potki meidän edessä. Ku siis sehän voi vaikka potkasta vahingossa meitä tai jotain!!11 Yhden lähdön Elvis ottikin heti alkukäynneissä kun oli niin hurjaa, joko pelottava jättiläisshettis häntä katseli murhaavasti tai ehkä siellä ojanpohjalla möngersi joku puskakemisti. Ken tietää tuon ponin mielenliikkeistä.
Koitin vähän keksiä Elvikselle tekemistä, jottei se sitten keksisi enää enempää säikähtelyn aiheita. Tein sitten voltteja, pysähdyksiä, koitin vähän väistättääkin ponia. Kaipa se ehkä auttoi. Vähän ainakin? On vaan niin vaikeaa keksiä mitään ja sitten vielä pitää siitä kiinni jollei ole erikseen määrätty tekemään jotain.
Sitten lähdimme kevyt raviin. Vähän mua jännitti, olin täysin varma että nyt poni kaahaa taas sata lasissa ja plääh plääh. Mutta ei, poni yllätti ja ravasi ihan rauhassa. Ne ensimmäiset askeleet olivat rauhallisia ja rentoja ja mä olin ihan puulla päähän lyöty. Wou, poni on rauhallinen :D
Välillä se hieman kaahaili ja juoksi alta, (se aina ajoittain järkyttyi muiden hevosten käytöksen takia, heh) mutta rauhottui sitten taas nopeasti. Aika mieletöntä hei, Elvis ravaili rauhassa, ei säikkynyt. Köpsötteli kuin paraskin mummokuljetin. Tein vähän ympyröitä ja voltteja. Huomattu taas että myös Elviksen kanssa voisi pitää ulko-ohjaa tuntumalla kun koittaa kääntää. Kun ei se Elviskään (aina) käänny sillä että nykii vaan vähän sisäohjalla.
Toiseen suuntaan sitten poni kaahaili alkuun hieman, mutta sain sen tähänkin suuntaan rauhoittumaan. Piti vain keskittyä todella lujasti siihen omaan kevennykseen ja sen hitauteen. Kun itse sen muisti ja otti vielä hieman pidätteitä niin johan se ponikin kulki kuin ihmisen mieli.
Jäimme sitten isolle keskiympyrällä. Siinä oli kaksi puomia ja kaksi tötteröä merkkeinä (eli puomeja ei ylitetty) Aloitettiin kevyt ravista, piti aina tötteröille tehdä pieni askellajin hidastus ja myötäys ja eteen-ratsastus. Kun aloitin oli mulla ihan mieletön ajatus siinä kevennyksessä ja ihan oikeasti mä alkuun sain sen ponin jopa hidastamaan kevennystä hidastamalla. Mutta sitten se ajatus pääsi vähän niinkuin katoamaan ja meni vaikeammaksi, mikä pettymys.
Välillä ei pidätteet menneet ihan läpi ja Elvis vaan puksutti ohi tötterön lainkaan hidastamatta. Kyllä me kuitenkin useimmiten onnistuttiin, poni hidasti ja sain sen myös eteenpäin. Poni myös kulki ympyrällä kivan rentona ja rauhallisena ja keskittyi tekemiseen eikä niinkään pimeyden ihailemiseen.
Sitten istuttiin harjoitusraviin, ja piti tehdä tötteröillä hidastukset ja puomeilla käyntisiirtymät. Tämä menikin sitten jo hieman yli Elviksen ajatuskyvyn. Tai no jaa :D
Mä istuin ravissa oikein kivasti ja mentiin ihan hienosti sillä ympyrällä. Hidastukset sujuivat myös ihan ookoosti. Mutta kun ne käyntisiirtymät, ei niin millään, ei niin millään. Elvis ei millään malttanut siirtyä käyntiin vaan harjoitti pientä töpö-töpö ravia kun koitin sitä käyntiin siirtää, ja kun lähdettiin käynnistä raviin niin se ponkaisi vähän turhan reippaaseen vauhtiin ja sitten ei taas keritty tehä hiljennystä kun poni juoksi alta ja apua!
Toiseen suuntaan mennessä meni vieläkin huonommin. Tai kun Elvis ei enää kuunnellut oikein yhtään mitään. Se vain juoksi pää viidentenä jalkana ja minä koitin vaan rukoilla että poni menisi edes hitusen rauhallisemmin. Lopulta saatiin Mariannen valvovan silmän alla muutama käyntisiirtymä onnistumaan ja niiden ansiosta ponikin rauhoittui hieman ja hetkellisesti. Joo, ilmeisesti tää suunta oli vaan tosi pelottava.
Ja hyvin jännittävää, kun mä sain istuttua rentona, ponikin meni niin mielettömän mageesti. Ongelma onkin vain se, etten mä tiedä mitä mä teen kun istun rentona :D Marianne taas jankkas että mun pitää istua rentona ja rentona. Ja kun se jankkaa niin mä koitan istua rennompana. Ja hetki siinä aina menee, mutta sitten poni alkaa kulkea ihan tosi hyvän tuntusesti, vaikken mä itse kykene huomaamaan mitään eroa siinä istunnassani ennen ja jälkeen. Ärsyttävää. Ja aina sitten kun Marianne ei enää kato ja jankkaa niin ponikin lähtee takaisin siihen normaaliin raviin ja kun mä en tiedä mitä mä oikein teen niin en sitten osaa edes istua takaisin rennoksi. Tai ehkä osaisin, muttei sitten tule selitettyä itselleni että rentoudu, eikä tuu samalla tavalla keskityttyä siihen rentoutumiseen mitä silloin kun Marianne katsoo.
Vaikeaa, hyvin vaikeaa. Mutta kyllä Elvis ravasi hetken niin hyväntuntusena että jes :)
Sen jälkeen piti alkaa nostaa laukkaa. Tarkoituksena oli nostaa puomin kohdalta ja laukata toiseen päähän kenttää ja tehdä jotain pääty-ympyrääkin. Mä vähän sovelsin, emme oikein onnistuneet tässä vaativassa tehtävässä.
Nostin laukat käynnistä ja ne nousivatkin oikein hyvin. Oikein tykinsuusta, eheh. Elvis oli niin kovin innoissaan, mikä aiheutti sen että meidän laukka oli sellasta kiitolaukkaa vailla järjenhiventäkään.
Elvis ei uskaltanut laukata toiseen päähän asti, se oikoi aina monta metriä liian aikaisin. Ookoo, ei se mitään. Mutta se kyllä haittasi kun poni laukkasi täysillä, ja mä pelkäsin että mennään nurin kun poni kääntyy niin jyrkästi ja niin kovasta vauhdista ja ääks. Samoin se haittasi kun mä koitan hiljentää niin poni ei hiljennäkään. Ei taas ihan niin kivaa kun poni menee täysiä ja mä koitan hiljentää ja poni menee vaan edelleen täysiä :D
Oikea kierros sujui siis tosi huonosti. Nousi lähinnä väärää laukkaa jota en saanut korjattua koska en saanut ponia raviin ennen kuin puolen kierroksen yrittämisen jälkeen. Sitten nousin aina jalustimille ja etukönöön, kosken saanut ponia hiljentämään muulla tyylillä, ja Marianne siellä sydänkohtauksen partaalla koittaa huudella että istu alas, elä könötä. Mä pompin laukassa, joka oli niin epähallittua räpellystä ettei mitään rajaa. Tässähän se syy onkin miksi Elviksen säikähtelyissä on kohtuu helppo pysyä mukana: se aina muulloinkin laukkaa täysillä, joten joku säikähdyslähtö ei voi olla enää paljon kovempaa. Elvis on siis ihan itse kaivanut kuoppansa, jos se laukkaisi rauhallisesti kuten normaalit ponit, niin sieltähän putoaisi hyvin paljon suuremmalla todennäköisyydellä. Aijai, poni ei tajunnut, aijai ;)
Mariannea pelotti, joten se vaati mua pitämään pienen kävelyhetken. Pidin, tosin lähinnä sen takia että vaihdettiin suunta enkä millään löytänyt nostotilaa (ja kun lopulta löysin oli Elvis niin paniikissa kun ilkeä Laki tulee sieltä "liian" lähelle, etten sitten yleisen turvallisuuden vuoksi uskaltanut nostaa)
Vasempaan kierrokseen laukka sujuikin jo paremmin. Käänsin Elviksen keskiympyrälle, enkä antanut sen laukata villisti suoraa uraa niin pitkälle kuin uskaltaa. Kun sitten istuin paremmin ja pidin ponin kasassa alusta asti, ei se päässyt aivan samanlaiseen kiitoon kuin toisessa suunnassa ja näin ollen antoi myös laukan alas paljon nopeammin.
Loppukäynnit.
Mä olin sinäänsä kyllä ihan tyytyväinen. Laukka oli vähän pohjanoteeraus :D Pitäis vaan opetella ja väkipakolla istua alas kun hidastaa. Mutta on se vaan niin helppoa keikkua jalustimilla, ah!
Mutta joo, Elvis meni rauhassa, jeejee. Ja tehtävä onnistui kunnes tuli liikaa liikkuvia osia.
Keskelle, alas selästä. Ja OMG me johdettiin koko porukka talliin ja Elvis jopa suvaitsi kävellä ihan rauhallisesti koko matkan! Jee :D Epäilin sitä, Elvis kun ei millään meinannut kävellä sinne portille, hämmästyneenä tuijotteli että eikö kukaan muu mene edeltä. Viisas poni, heh.
Harjailin sen pois ja sitten viimeistä kertaa taas kirjoittamaan keskiviikkokortti.
Nyt enää kerta viikkoon. Hyihyi.
Mutta jos positiivisesti ajatellaan..
ENÄÄ KUUKAUSI ET ON TALVIPÄIVÄNSEISAUS!! Sit tulee taas valosaa!! JEE :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti