Roosa varustukseen ja sitten kentälle.
Poni parkkiin ja kiipesin kyytiin, kun olin ensin haukkunut avuttomattoman vinon satuloinnin. Joka ei sitten edes ollut niin vino kuin luulin, heh. Sitten lähdettiin kävelemään, suurella jännityksellä, mä pohdin vaan että mitä lie tästä tulee, onko poni taas ihan säikky ja kamala.
Käveltiin ja mä päätin tänään että mennään rauhassa ja nätisti. Mä kukkahattuilen kiltisti, annan ponin rauhottua jottei menisi sellaseen hirmuseen tappeluun.
Poni vähän tykkäsi hiihdellä Elviksen perässä. Ja Sallin. Ja oikeastaan kenen vain. Se olisi niin kovin mielellään possujonoillut, ja mä en vaan sitten oikein onnistunut. Kauheeta tahkoomista se kääntymisen yritys, sitten kun sain sen pois toisen perästä niin oltiin taas hetken päästä jonkun muun perässä. Roosa vähän mateli, Elviksen perässä se kulkikin kuin pikahiihtäjä.
Välillä se kääntyi nätisti ja kivasti.
Jäätiin sitten ympyröille, naiset porttipäähän ja herrat peltopäähän. Tai ympyröille, soikio se pikemminkin oli, ja sen soikion pidemmillä sivuilla oli puomit. Piti kävellä ympyrällä, ylittää puomit. Alkuun ei muuta.
No, Roosa vähän säikkyi. Suuri pomminvarma terapiaratsu käytti aikansa kyttäilyyn ja säikähteli milloin mitäkin. Huomasimme että ainakin autot ovat poninsyöjä petoja, hui kauhistus. Poni otti sivuloikkia ja muita pikku pomppuja kun oli niin pelottavaa. Mä koitin pysyä rauhassa, annoin ponin vaan rauhottua. Jos sitä jännitti niin mentiin sellasta minisoikiota, sitten kun ei jänskättänyt tehtiin vähän isompaa reittiä. Alkuun poni pomppi ja säikkyili, mutta sitten se alkoi rentoutua ja rauhottua (asiaa edesauttoi se että ne pahat autot lähtivät pois) ja saatiin käveltyä minun suunnittelemaani soikiota, tarpeeksi isoilla reiteillä, jes :)
Tätä iloa sitten hieman varjosti se, että aina kun Roosaa pelotti, sen piti lähteä etsimään herraseuraa. Toisin sanoen panikoiva poni yrittää sotavaunun lailla jyrätä tiensä kohti Elvistä ja peltopään ympyrää. Ja minä koitan kaikkeni, jottei poni pääsisi sinne asti livahtamaan. Epätoivon aalto pyyhkäisi ylitse joka kerta kun poni tunki sinne peltopäähän. Ja joo, kävimme törttöämässä arvon herraskansan edessä turhan monta kertaa. Jos jotain positiivista etsitään, niin sentään aika monta kertaa sain Roosan kääntymään ennen kuin oltiin poikien puolella.
Sitten piti alkaa väistättää takapuolta siinä kaarteessa ulospäin. Kai. En mä oikein tehnyt, heh. Muutaman kerran koitin, se vaan kun ei ollut oikein inspiraatiota mokomaan. Tai kun ponin kävelemisessä ja kääntymisessäkin oli niin hirveesti ongelmia ja sitten kun mä en edes tunne tapahtuuko tässä kaarre-väistätyksessä mitään. Ja niin.
Sitten siirryttiin kevyt raviin, pysyttiin siis edelleen ympyröillä. No joo. Mä jatkoin sillä kivalla linjalla, en missään nimessä ala kiehua raivosta tai mitään (;
Mutta kun Roosa ei sitten halunnut olla lainkaan kiva. Mä koitin saada sen raviin, mitä tekee poni: pukittelee, tunkee päin Lakia, menee keskelle, tunkee poikain puolelle... Ja siinä sitten yritän mahdollisimman nätisti siirtää arvon ponipaksua raviin vai. Oltiin koko ajan Lakin kanssa taistelemassa, plääh.
Lopulta käskin vähän napakammin ja ohjasin Roosan Sallin perään, ja silloin ponineiti jopa vaivautui ravaamaan. Oikeasti se oli ihan kamalaa, me mentiin possujonossa. Koko tunti. Hyi hyi, kamalaa. Päätin antaa periksi, tänään etsimme vain rentoutta, joten annoin sen ponipaholaisen mennä siinä kauan kaihoamassaan possujonossa. Pthyi.
Keventelin siinä sitten Sallin takalosterissa kiinni. Roosan ravin tahti oli vähän vaihteleva ja huono, ravi oli jotenkin nykivää? Ja tietenkin välillä ravattiin tosi laiskasti ja välillä sitten edettiin senkin edestä. Toisaalta poni kyllä eteni tänään ihan hyvin, ainakin niin kauan kuin oli tilaa. Välillä koitin epätoivoisesti kääntää ponia pois sieltä Sallin perästä siinä onnistumatta. Tein sitten vaan siirtymiä, alkoi Roosaltakin löytyä toi ravi ilman mitään ylimääräisiä tanssiaskeleita. Ja se lähti raviinkin sellasella tarmolla että johan meinas alkaa hirvittään :D
Sit ku vaihdettiin suuntaa, niin alkoi mennä taas vaan huonommin. Ei päästy Sallin perään (säälittävää :D) ja Roosa vaan tunki poikien puolelle ja päin Lakia ja ärh. Mä koitin vaan ja ei tuu mitään. Ku en nyt halunnut lätkästä sillä raipallakaan mitään pohjetta läpi, jottei poni räjähdä ja tipauta mua kyydistä, you know.
Marianne käski mun mennä harjotusravia, ku oon siinä parhaimmillani. Ahaa :D Eipä sillä, heti tämän käskyn jälkeen sain Roosan raviin ja sit lähdettiin lölläämään Sallin perässä. Joo, Roosa kulki ihan asiallisesti, lukuunottamatta sitä että se seuras Sallia. Mä koitin vaan panostaa omaan istumiseen, suoruuteen, rentouteen. Pakkohan sitä nyt on jotain tehdä, tollanen pelkkä matkustelu käy laatuun.
Muutkin jäivät harjoitusraviin ja piti ilmeisesti taas väistättää pyllyä ulos kaarteessa. Me vaan ravailtiin ja unelmoitiin siitä päivästä ku väännetään olympialaisissa tämmöstä ravia, jooh.
Käveltiin pikkasen ja sitten alettiin nostelemaan sitä laukkaa. Toinen puoli ympyrästä laukassa. Mä olin jotenkin ihan luopunut toivosta. Näin lievästi sanoen. En saanut Roosa raviin, se ei ollut minkäänlaisessa kontrollissa, ja se vaan törttöili ihan väärissä paikoissa. Niinpä jäin sit käveleen sinne ympyrän sisälle. Käynnissä poni totteli hyvin, joten käveltiin. Marianne koitti sieltä hätistää mua laukkailee, mut nauroin vain sisäisesti koko pöllölle idealle, poni ei edes ravaa, ihan ku se laukkais.
Käveltiin siinä keskellä aika pitkään, sit lopulta päätin et nyt ravataan, halus poni tai ei ja ihan sama vaikka se nyt räjähtäis. Sainkin melkoisen railakasta ravia, jota väännettiin siellä ympyrällä jonkin aikaa. Sitten takaisin käyntiin ja pohdiskelemaan. Aloin nimittäin miettiä että jos sittenkin kokeilis sitä laukkaa. Roosa oli niin energinen ja ajattelin että miksei se toisaalta vois nostaa vaikka käynnistä. Hmm, millainen itseluottamus.
Kokeilin ensin. Vähän niinkuin annoin laukkapohkeen, en ihan kuitenkaan kun valmistelut puuttuivat jne. Kokeilin vaan miten poni reagoi. Se lähti kävelemään reippaammin. Hyvä reaktio, joten päätin oikeasti kokeilla. Valmistelin, koitin vähän reipastaa käyntiä ja nosto!
No ei noussut :D Melkeen kyllä, se otti jotain tahtirikko raviaskelia, tosi lähellä laukkaa. Ja sitten se vaan ravasi reipasta ravia.
Ei se lannista. Siirsin käyntiin ja samasta kohdasta uus yritys. Ja tällä kertaa muuten nousi :) Ensin tuli jotain ravintapaista, mutta sitten se oli laukkaa. Roosaponi laukkasi pari askelta, sitten hiljensi kun Sallin takamus tuli vastaan. Vitsit miten hienoa. Marianne hehkutteli sieltä poikien puolelta että jee jee, nousiko. Ja mä olin varsin tyytyväinen.
Sitten loppukäynnit. Marianne tuli kysyy et ykkösest kymppiin miten meni. Sit ku sanoin et ykkönen, ku ei täs oikeen mikään sujunut, niin se alko selittää et jokin juttu meni huonosti, mut kaikki muu meniki tosi hyvin. Oonkin tässä nyt miettinyt että mikä muka tässä meni hyvin? Jaa-a :D
Ja sitten olen kuulemma niin lahjakas, oikea talentti. Ja näin. PerusMarianne hourailuja :)
Mä en nyt tiedä mitä sanoisin :D Mä sain sen rentoutumaan, ehdoton plussa. Se vaan kun en saanut sitä kyllä liikkumaan lainkaan. Mentiin vaan possujonoa ja blaablaa. Toisaalta sain laukan nousemaan ja vielä käynnistä. Ihan mieletön saavutus ;)
Mutta joo, elämä on vaikeeta. Olis alkuun pitäny rauhassa poni rentouttaa ja sitten käskeä jottei se porsastelis vaan toisten takana. Mutta raja on niin häilyvä..
Keskelle, alas selästä ja poni reippaili talliin. Jäätiin käytävälle säätämään, viisas kuva taas tulee. Roosakaan ei edes karannut kun säädin siinä aikani.
Sitten poni karsinaan, jonne se ei millään viitsinyt edes tulla. Korttia kirjaamaan ja kohti kotia vaan. Siinä sumusateessa, plääh. Tulis vaan jo kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti