Lukasin taulun ja mulla oli Roosa-poni. Mä olin oikein iloinen (: Tunnillamme myös Evita, Pomo, Vinski, Nikkis ja Salli. Roosa oli vain mun kanssani.
Katselin hieman tunteja ja menin harjaamaan pientä porsasta. Roosa pomppi karsinassa ihan sen näköisenä että se tulee kulkemaan tunnilla reippaasti. Ja mua mietitytti... Oikeasti mua vähän jännitti. Viimeksi se oli ihan hullua, en kyllä uskonut että se menee tänään ihan siihen. Mutta toisaalta se liikkui karsinassa niin energisen näköisenä..
Harjailin Roosan huolellisesti. Se oli kivaa, poni oli niin pieni ja pörröinen ja ihan syötävän suloinenkin välillä. Sain hampaita takkiini kun iskin satulan ponin karvaiseen selkään ja suitsiessa meinasi lähteä sormi ihan irti. Poni oli ihan hurjana, tai sitten ei.
Lähdettiin kentälle, käveltiin aika laiskanpulskeasti ja mä koitin vaan ajatella että tässä ei oo mitään hätää. Roosa ei oo sellanen psykedeelinen sekopää kuin viimeksi, ei. Poni keskelle ja säätelin vähän jalustimia ja kattelin ihan kauhuissani että nyt poni karkaa paikalta. Ei karannut, ja pääsin kyytiinkin ihan siististi. Lähdettiin siis kävelemään.
Otin ponin pois uralta ja koitin vähän ratsastaa sitä eteenpäin. Roosa mateli vähän laiskasti eteenpäin, välillä sain sen kävelemään jo lähes aktiivisesti eteenpäin. Roosa myös kääntyi ihan tosi hienosti, pikkasen se meinasi jyrätä kaverien luo, mutta ulko-ohja palautti ponineidin ruotuun ja sitten käännyttiin niin asiallisesti. Mä olin hirmusen tyytyväinen, aasi kääntyy, jee! Vähän se meinasi hyytyä kesken volttien, mutta ei se niin nuukaa.
Lyhyet sivut olivatkin vähän jänskiä. Roosa hörötti ne lautasantenninsa kohti pimeitä kulmia ja koitti hieman lipsua sisälle. Sitten mä jännityin ja ratsastin vaan sinne kulmaa kohti. Tein kuitenkin loistavan sotasuunnitelman, ja aloin tehdä niin, että heti kun antennit kääntyivät, niin mä vaan rentouduin. Rentouduin niin läpikotasen rennoksi että se tuntui tosi oudolta ja sitten vaan kökin kyydissä ja annoin Roosan kävellä. Poni käveli tosi nätisti läpi pelottavien kulmien, vain pikkaisen pimeyttä katsellen.
Tehtiin muutamia pysähdyksiä, jotka onnistuivat myös ihan moitteetta, jes.
Mutta kun sitten kaikki meni pieleen. Kuten yleensä ;)
Nikkis tais säikähtää ja ottaa pikku lähdön meidän perässä, Roosa-parka säikähti sitten myös. Muutama pomppu eteenpäin ja rauhotuttiin. Kun raviin siirryttiin niin muut säikky ja Roosa mukana, muutaman kerran oikeasti hanateltiin sellasta reipasta laukkaa karkuun. Ja se sitten pilasi kaiken. Tai kun Roosa ei kuunnellut enää mua, juoksi ajoittain alta ja oli ihan liian jännittynyt.
Siirryttiin tosiaan kevyt raviin, meiltä oli noi lyhyet sivut rajattu pois käytöstä. Piti vaan ravata, tehdä loiva kolmikaarinen tiesivulle ja tallisivulle sitten pieni hidastus ja eteenratsastus. Se oli kamalaa.
Roosa harrasti possujonoilua. Ja ei, se ei kääntynyt yhtään millään. Se tunne kun poni vaan juoksee lailla ravurin jonkun toisen takapuolessa kiinni, ja kääntyy vasta kun lopulta pysäytän sen, ja väkisin koitan kääntää. Ja ravi oli sellasta.. Tahti heitti kärrynpyöriä. Tai ensin se saattoi ravata tosi hyvin, se eteni ja oli alla. Mutta sitten se keksikin että onpa pelottavaa, juoksenpa Vinskin persuksiin. Ja sitten tosiaan mentiin ravia lailla ravihevosen. Ja sitten se taas rauhottui, ja aloittikin vuorostaan mummoravin. Ja näitä se sitten vaihteli. Mä olin ihan hätää kärsimässä, yritin kaikkeni etten sitten ainakaan kiskois hulluna ponia käyntiin kun se ravaa reippaasti, ja toisaalta etten myöskään ylimaallisesti potkis sitä eteenpäin kun se ravaa laahustaa.
Ja ääh. Siis toi tahti ei nyt oikeastaan edes haitannut. Ei se kuitenkaan lapasesta lähtenyt vaikka vähän reippaasti ravasikin. Ja se etenevä ravi nyt oli vaan hyvästä. Mutta kun se ei kääntynyt ja se tunki keskelle. Ja se oli kamalaa. Siis olisihan tunti mennyt ihan hyvin jos oisin vaan possujonoillut jonkun toisen peräpäässä, ehkä siirtänyt käyntiin jottei toisten ylijuostais. Ei se vaan sovi mun periaatteisiin. Mun tärkein periaate nyt kuitenkin on se, että hevonen kääntyy. Ja yleensä Roosakin on kääntynyt, edes melkein. Ei tänään. Mä yritin kaikkeni, ulko-ohjaa, pohjetta enemmän, näppästä raipalla, olla kevyempi, kiskoa sisäohjasta (NO OKEI ei toimi, mutta pari kertaa oltais menty päin Nikkistä jollen ois niin tehnt ;) ) olla kiskomatta sisäohjasta jnejne.. Ei vaan löytynyt sitä mystistä tatsia siihen poniin, ei alkuunkaan. Se vaan puksutti kauniissa possujonossa, jos koitin kääntää se vaan avas hanaa ja paineli yhä reippaammin päin toisia. Käynnissäkään ei meinannut kääntyä, ei niin millään. Masennus. Tehtävän teko jäi sitten ihan täysin kun hidastuskohdassa me vaan baanattiin ja loivalla kolmikaarella vaan possujonoiltiin.
Ponit ja hevoiset hieman säikkyivät, joten lopulta päätettiin jäädä ympyröille. Pomo ja Evita hurjalle peltopuolelle, me muut vähemmän hurjalle puolelle. Ja piti vaan mennä harjotusravia ja tehdä siirtymiä jotta saisi ratsun kuulolle.
Ei niin ei. Ravi oli ihan hyvää, vähän tahti heitteli, ensin kaahattiin täysillä ja sitten laahusteltiin, muttei siinä mitään vikaa kuitenkaan ollut. Mutta se kääntyminen. Roosa seilasi ihan missä sitä huvitti ja mä tuskastelin. Ja sit roikun ohjassa kiinni. Eikä se auta. Mutta kun ahdistaa ja sitten kun ei just sillon ihan tuu sellanen idea mieleen että "jee päästänpä ohjat löysäksi ja relaan ja ituhippeilen täällä" (tätä ideologiaa mä sillon kerran Vinskin kanssa koitin, ei toiminut. Mut joo :D)
PLÄÄH.. Seisoskeltiin Roosan kanssa kentän keskellä, koitin vaan rauhottua ja pohdiskella sitä etten vaan roikkuis ohjassa kiinni. Mutta ei. Aina näiden meditaatiohetkienkin jälkeen Roosa vaan tunki keskelle ja ei kääntynyt ja oli ihan kamala. Pitäiskö nyt kuitenkin itsekkäästi ja kamalana ihmisenä sanoa etten mä silti usko että tää oli täysin mun vika? Tai mä yritin ja kyllä mä oon yleensä ton ponin saanut edes jotenkin toimimaan. Mä uskon (uskossa on hyvä elää :) ) että tää oli nyt vähän poninkin vika. Tosin vain siinä määrin että se oli koko ajan niin jännittynyt, enkä saanut sitä ratsastettua. Mutta uskon että tajuatte (uskossa on hyvä elää)
Mutta joo. Mä koitin pysyä ihan rauhassa, välillä koitin pistää kaiken läpi. No, mikään ei toiminut. Kyrsis, aika pahasti. Osittain tietty myös se, että jos tästä ei tuu mitään niin sit kuitenkin Marianne miettii että hähä, enpä päästä enää ikinä Millaa Roosalle, BUAHAH.
Sitten pitikin alkaa jo loppukevennellä. Sekin alkoi samaan tapaan. Poni pöllöili ja mä helisin kyydissä ja teki mieli naulata hanskat tiskiin.
Sitten se ihme tapahtui. Roosa ravasi, edessä ei ollut ketään ja mä päätin että nyt uskallan päästää pikkasen ohjaa. Se auttoi, heh. Ravi alkoi tuntua paremmalta, ja ravailtiin pitkiä aikoja ilman että kukaan tuli eteen. Ja mä sain Roosan kääntymään. Lopulta, koko tunnin räpeltelyn jälkeen mä sain sen kääntymään myös ravissa, eikä se vaan kaahannut täysillä toisen perään. Jes :) Mystistä eikö totta? Mutta tietenkin. Mä itse rentouduin, poni rentoutui ja en ollut ohjassa kiinni. Se vaan kun pitäisi jotain oikeasti tehdä, niin ei silloin vaan onnistu tuommoinen humpuuki ajattelutapa.
Ravailtiin ja saatiin viimein myös Mariannelta hieman positiivisempaa kommenttia (':
Loppukäynnit.
Roosa on mennyt paremminkin, ja nyt rukoilemme jumalaa ettei Marianne nyt päätä pistää koko ponia boikottiin multa (tai jotain :D) Ja se on tää syksy. Se ois menny ihan oikeasti mahtavasti, mutta sitten kaikki säikkyivät ja poni jännittyi ja kaikki meni plörinäks. Oottakaa vaan ku tulee talvi, sitten alkaa taas sujua. Yleisesti ottaenkin, Elviskin menee nyt syksysin niin pirun huonosti ku se vaan säikkyy ja hiihtää alta.
Mut joo. Roosa oli aika kamala ja mikään ei onnistunut, tästä ei siis pääse kuin ylöspäin. Tosin ei se ainakaan juossut kuin päätön kana.
Ja yksi asia mihin olen oikeasti todella tyytyväinen: Mä sain sen lopussa toimimaan. Mä oon niin onnellinen että edes loppuravien loppu puolella me mentiin hyvin. Mä oikeasti tuskastelin että nyt tää on tämmöstä kamalaa jankkaamista ja ponillekin jää paha mieli. Luojan kiitos se toimi ne viimeiset hetket hyvin, saatiin poni-paralle hyvä mieli, Mariannelle loppuun positiivinen näkemys ja mulle edes yksi positiivinen asia koko tunnista ;)
Käveltiin ihan rauhassa, löllöteltiin. Sitten keskelle ja tallille. Ponilla oli niin pelottavaa. Meinasi suorastaan ylitte juosta kun lähdettiin kentältä. Pari kertaa jouduttiin matkan varrella pysähtymään, sen jälkeen suvaittiin kävellä asiallisesti harjattavaksi. Ja oli muuten vaikea viedä Roosa karsinaansa, ei se muka millään jaksanut kävellä mun mukana :D
Ja se oli taas sitten siinä. Parempiakin tunteja on ollut. Mutta tää oli taas tällanen ei niin hyvä. Ja joo, ainoa syy miksi odotan talvea: ponit rauhottuvat taas.
Bad Night
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti