Ja erittäin kesykin vielä, pääsin kymmenen metrin päähän siitä. Sitten se otti pari raviaskelta karkuun ja palasi takaisin syömään siihen samaan kohtaan. Mutta vähänkö se oli söpö :3
Heh, mutta sitten tallille. Mulla oli Elvis, joka oli vain mun kanssani, ja meidän tunnilla myös Sakari, Kaisa, Nikkis, Roosa ja Salli.
Pääsin heti alkuun vähän kävelemään Vinskin viereen. Se oli muuten tosi kivaa, tiedättekö kun mä kerrankin onnistuin neuvomaan ihmistä viisaasti. Se kysyi multa ja mä osasin vastata ja mun neuvoni vielä toimi ja olin sit ihan fiiliksissä että olenpa viisas ihminen taas tänään. Heh.
Sitten pääsin vähän harjailemaan Sakaria. Isoa ja paksu(karvaist)a Sakaria. Ja verbi on siis että pääsin, pitää ottaa ilo irti tästä elämästä. Sain myös iskeä ponirukan suitsiin.
Hain Elpiksen tarhasta ja harjailin ponin ja varustelin sen, jonka jälkeen lähdettiin kentälle. Poni näytti taas että hänellä on ainakin energiaa ja koitti kipitellä pikku pikku ravia koko matkan kentälle asti. Ja minä kirosin koko pöllöpään ihan maan rakoon.
Päästiin kentälle, mä nousin ponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään.
Säälittävänä ihmisenä käytin vain kentän keskiosaa. En jaksanut alkaa vääntämään arvon poniherran kanssa siitä uskaltaako se kävellä päädyissä vai ei. Sitä paitsi kun tässäkin oli jo niin hirmusesti sitä vääntämistä.
Elvis oli hyvinkin reipas, siinä se käppäili reipasta käyntiä eteenpäin ja mä vaan koitin rauhottua etten keikkuis kyydissä kuin seipään niellyt. Elviksen mielestä tiepitkänsivun kulmat olivat erityisen karmivia, ja sen takia ei sillä sivulla voinut oikein kävellä. Saimmekin keskustelun aihetta kun poni koittaa parhaansa mukaan tunkea sisälle ja karkuun pahaa sivua, ja kun minä koitan epätoivoisesti pakottaa sitä ponia myös sille pelottavalle puolelle. Kun sitten lopulta uskalsin ratsastaa pohkeella ponia eteenpäin, alkoi Elviskin antautua ja kulkea vallan nätisti myös näiden hurjien kulmien ohitse. Jes :)
Lähdettiin tekemään takaosakäännöksiä. Tai okei, makuasia miksi niitä kutsuu. Tai ehkei, mutta minä sanon nyt että takaosakäännös (=käännös takaosan ympäri)
Piti pysäyttää ja tehdä käännös. Ei sen ihmeempää :D
Ihan mielenkiinnolla lähdinkin kokeilemaan, viimeksi tein näitä silloin kun ratsastin Roosan kanssa ekaa kertaa. Eli varmaan viime vuoden elokuussa, heh.
Elvis pysähtyi hyvin ja siitä sitten koitinkin lähteä miettimään. Mulla oli kyllä aika hyvä idea siitä mitä pitäisi tehdä. Mutta se hyvä idea ei sitten ihan niin hyvänä siirtynyt tekemisen asteelle.
Vaan olen mä sitä mieltä että jokunen oikein onnistunutkin käännös sieltä tuli. Välillä tuli joku käännös lähinnä ohjalla, välillä sellanen minivoltti. Välillä sitten vähän turhankin liikkumaton käännös. Muutama onnistui ihan mukavan tuntuisesti, takapää pysyi kohtuullisen paikoillaan mutta liikkuvana ja poni kääntyi ristien etujalkojaan. Tai saattoihan se vain huijata mua, muttemme usko siihen. Elviskin alkoi siinä sitten mukavasti rauhottua kun joutui hieman keskittymään tekemiseen. Alettiin siinä loppua kohti päästä myös hurjiin kulmiin ilman sellaista kyttäily-showta. (Tosin on nyt sanottava ponin puolustukseksi että se käyttäytyi tosi esimerkillisesti. Ei se mitään tuli hännän alla juoksennellut karkuun, ei. Se otti vain muutamia pikku pomppuja eteen ja ehkä sivulle. Ja sitten se tunki sisälle eikä uskaltanut mennä uralle. Ja hei, me mentiin ihan muiden hevosten vierestä, ilman että Elvis kilahteli! Wuhuu :D Miettikää vaan sitä tunnetta kun mennään kolmen hevosen keskellä, eikä poni edes juuri tunnu siltä että se laittaa hanat auki ja pakenee. Viisas poni)
(P.S Toi ponin pää näyttää ihan naurettavalta ;) )
Sitten kun tuntui siltä että pysähdyksestä onnistuu, sai alkaa tehdä käännökset suoraan käynnistä. Sanotaanko että musta ei tuntunut lainkaan siltä että homma sujui ja mietin ettei käynnissä siitä tuu ainakaan mitään. Silti heti ensimmäisenä lähdin kokeilemaan miten tää onnistuu käynnistä. Olen hauskanen.
Ja yllätyin positiivisesti! Jo ensimmäinen käännös tuntui paljon paremmalta kuin useimmat pysähdyksestä tehdyt. Ja sitten kun toiseen suuntaan tehtiin, niin sehän tuntui jo hipovan täydellisyyttä. Tuskin se ihan niin hyvin kuitenkaan onnistui, mutta tunteena paljon parempi kuin nuo muut :D
Alkuun käännökset onnistuivat jotenkin paremmin. Vasempaan kierrokseen paremmin kuin oikeaan. Vasempaan Elvis ehkä vähän reagoi kääntävästä pohkeesta liikaakin eteen, mutta toisaalta Marianne kehui sitä että poni tekee käännöksen aktiivisesti, joten ei se sitten ehkä ihan alta kuitenkaan juossut. Oikeaan kierrokseen sitten käännökset lösähtivät ja olivat pikemminkin miniatyyrisiä voltteja.
Ja kun oltiin jonkun aikaa tehty, alkoi ilmeisesti oma keskittyminen herpaantua ja poni väsähtää. Tai loppua kohden ei enää niin usea käännös onnistunut, ja onnistuneetkaan eivät onnistuneet niin hyvin kuin alkuun.
Mutta olin kuitenkin oikein tyytyväinen, Mariannen mielestä takaosakäännökset käynnistä olivat paljon parempia kuin pysähdyksestä.
Sitten otettiin pikkasen kevyttä ravia. Ja jesjes, poni ravasi rauhassa. Olin niin ilonen ja tyytyväinen pieneen poniin, se ei juossut kuin tuuli alta pois ja jes! Alkuun Elvis ravasi oikeastaan jopa hivenen laiskasti, mutta se oli tervetullutta vaihtelua. Ja sitä paitsi jonkin ajan kuluttua se alkoi taas hieman kiihdytellä ja kaahailla. Yleisesti ottaen kuitenkin kevyt ravit menivät kivasti, poni ravasi nätisti, välillä hieman kaahaillen. Paljon rauhallisemmin kuin yleensä anyway.
Tosin sitten vaihdettiin suuntaa ja kaikki meni pieleen. Elviksen mielestä pahuus vaani meitä siinä yhdessä kulmassa ja sieltä sitten lähdettiin aina täyttä ravia karkuun. Ja joka kerta. Aina me tultiin sellasta railakasta ravia pois sieltä, plääh. Marianne oikeen ruudinkeksijän lailla siellä valitti että poni ei ravaa tahdissa. ;)
Sitten takaisin käyntiin ja pienen kävelyn jälkeen jatkettiin takaosakäännöksillä käynnissä. Elvis rauhottui taas ihan mukavasti ja käveli lähinnä laiskasti. Käännökset onnistuivat sitten ihan ookoosti. Vähän ne lösähtivät inhottavasti, mutta muutamia onnistuneempiakin syntyi. Ja meidän viimeinen käännös oli oikeasti tosi hyvä. Ainakin mun mielestä siis :D
Sitten loppukäynnit. Käveltiin iihan rauhassa siellä, annoin Elviksen kävellä vähän keskemmällä jottei sen tarvitsisi kyttäillä pelottavuuksia. Elvis käveli vähän reippaasti, vähän turhankin välillä, mutta koitin sit vaan rentoilla ite siellä ja luottaa siihen ettei poni muuta kuin kävele. Vaan sitten porukka alkoi puhua siitä kuinka meidän pitää nyt mennä laukkailemaan kiitolaukkaa ohjat pitkinä (;D) ja Elvis sitten aivan innostui tämän kuullessaan. Ja siitä se lähti (okei, se pelästyi kun joku naksautti vähän aitaa) Poni lähti toteuttamaan mamman toivetta, kiitolaukkaa ohjat pitkinä ;)
Ei siinä mitään, laukattiin jonkun matkaa, mä koitin vaan keräillä vähän ohjaa ja kiskoa ponia vähän niinkuin pysähtymään. Se pysähtyi kun ohjasin sen aitaa päin (tosin vahingossa)
Sitten jatkoimme kävelyä. Ja siis mä en olisi todellakaan uskonut että se poni lähtee vielä, ja silti se meni niin tekemään. Se lähti, en tosin muista kuinka pitkälle se pötki eli se saattoi vain pompata vähän paikoillaankin. Mutta sen muistan että mä lähdin jälleen suorittamaan supermies-lentoani kohti maata kiertävää rataa. Ja siinä kohdassa kun katsoin silmästä silmään ponin kuolainrengasta mietin vaan että ei hemmetti, en voi pudota. Mä en voi pudota koska tarvin uuden kypärän ja koska en voi pudota Elvikseltä (enää ikinä :D)
Sain taas jollain mystisellä tavalla lentoni pysäytettyä. Ja roikuin siellä taas käsi ponin niskassa, toinen tyylii jossain kuolaimessa ja jalka taas roikkui jossain ponin kaulassa. Siinä mä siis roikuin, lähempänä maata kuin satulaa, koko elopainoni kanssa ponin kaulassa. Näin just.
Siinä sekunnin sadasosassa ehdin pohdiskella että ei nyt, mä en kestä. En mä VOOOI tippua Elvikseltä. Mut sit mietin että on tunnustettava tosiasiat, täältä on mahdotonta päästä ylös. Ymmärrätte ehkä mikä ero on siinä, roikunko mä ponin kaulassa vai sen kyljellä?
Angstattuani aikani päätin että ei, mä en kyllä tipu. Mä kyllä nousen täältä vaikka väkisin. Tämä poni ei saa kokea sitä iloa että putoan täältä kaiken tämän jälkeen. Ja kyllä, jollain tyylillä sainkin itseni hilattua ensin vähän enempi kaulalle istumaan ja siitä vielä satulaankin. Vaikka kyllä mä pohdiskelin koko ajan että jos nyt poni tekee jotain niin oon maassa. Olen kauhea poninrääkkääjä, käytän poniparkaa kiipeilypuuna. Lohduttaudun sillä, että itse aloitti. (;
Tän jälkeen mentiin keskelle, ja mä loikkasin äkkiä kyydistä. En halunnut kokeilla onneani enää kolmatta kertaa :D
Hitsit miten ärsyttävää :D Poni poni. Se meni koko tunnin niin asiallisesti ja sit sen pitää kahden viimeisen minuutin aikana säikähtää kahdesti!! Ärrsytys :D Olis ny menny koko tunnin nätisti ja rauhassa ja ihanasti, mutta ei. Ja siis se oli niinku näääääin lähellä etten mä ollut sieltä alas. Tosin jos jotain positiivista haetaan, niin oon niin pro ku pääsin sieltä satulaa. En itekää uskonu että sieltä enää ylös kiivetään :'D
Mutta joo. Muuten tunti meni varsin kivasti. Kerrankin poni oli vähän rauhallisempi ja asiallisempi (toisin sanoen kerrankin sain siinä sitten kuuntelemaan ennen kuin lähdettiin keventelemään, jolloin se kuunteli myös ravissa vähän kivemmin mua, eheh) Ja käännökset onnistuivat oikein hyvin, ainakin omasta mielestäni. Ja tällä kokemuksella, heh ;)
Sitten lähdin taluttamaan ponia talliin. Se ei tajunnut, ja koitti kaikkensa jotta pääsisi laukkaamaan talliin kuin villiheposet, vapaana ja villinä. Mietin koko ajan että pistän sen ponipirulaisen juoksemaan takaperin koko matkan talliin, pah.
Poni pois ja kortti kirjaamaan. Ja sitten kotiin.
Hih, olen niin vanha ja raihnainen nyt taas :D Ihan karmeeta.
Ja mä muuten oon tässä ajatellut, että nythän mä tiedän mikä musta tulee isona!
Munsta tulee nimittäin nettibiljardin pelaaja :) Oon ihan mielettömän loistava siinä nimittäin, heh :'D
Mutta heips heips ja huomiseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti