Syksystä ei vaan tuu mitää

Tallille ja tuolla oli jo erittäin kylmä. Hyi hyi :D (Ja hei apua, tää viikko ja sit palataan jo kouluun! Jäiks :d)
Lukasin sitten taulun ja mulla oli Elvis, joka oli ekalla tunnilla. Tunnillamme myös Evita, Pomo ja Vinski. Möllöttelin tallissa ja kävin varustamassa Elviksen, sitten mentiin kentälle. (Hyvin tällanen tiivistetty postaus, mut oon ihan nuutunu nyt :D Nukahan)

Kiipustin Elviksen kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Mulla oli oikein hyvät fiilikset, ajattelin että nyt poni on rauhaisa kun se on ollut jo tunnilla ja nyt se ei säiky ja nyt se menee hyvin. Ja hei, kun menihän se viime viikollakin niin kovin rauhassa, ehkä tämä syksy-pelleilly on jo loppunut.
Kävelin pari kierrosta koko kenttää käyttäen, sitten jäin vähän keskemmälle, jotta kuulisin mitä arvon rouvaopettajat sanovat. Tosiaan, Marianne häipyi julmasti, ja saimme sijaisia. Heh.

Elvis meni oikein kivasti, vähän se nyt kyttäili ja porttipääkin oli hiukan jännä, mutta ei se sieltä juossut hulluna karkuun ja meni minne pyysin, joten olin tyytyväinen. Mä koitin koko ajan ajatella rentoutta ja rentoutua aina vaan enemmän. Jos poni lähtee tunkemaan sisälle päin, niin silloin mä meen ihan vinoksi ja jännityn ja kiskon ulko-ohjalla = not good. Tänään sitten vihdoinkin tajusin ettei se toimi näin ja ymmärsin suoristaa itseni ja rentoutua ja voi hellantuutelis miten nätisti Elvis palasi sinne uralle kaikesta jännityksestään huolimatta. Minä se vaan aina pilaan kaiken, nyyhky (;
Jäätiin sitten ympyrälle. Se oli peltopäässä ja siinä oli neljä puomia. Meidän piti kulkea niin isolla ympyrällä ettei kuljettu puomien yli. Elvis käveli mukavan rennon oloisena, se ei tuijotellut sydänhalvauksen partaalla kaikkea mahdollista pelättävää vaan kulki nätisti siinä ympyrällä ja mäkin saatoin keskittyä asetuksen kanssa tappelemiseen. Johan oli vaikeaa, poni kulki pää ulkona - lapa sisällä, enkä niin millään saanut sitä kääntymään edes hiukkasen ympyrän suuntaseksi.

Sitten meidän piti jakautua. Ponit porttipäähän samanlaiselle ympyrälle kun hevoset jäivät peltopäähän. Mulla oli huonot epäilykseni asiasta. Elvis käppäili porttipäähän kovin reippaasti ja aivan kuten aavistin, se säikähti siellä päässä ja otti pikkaisen laukkaa karkuun. Hui kun kamalaa. Poni pysähtyi nopeasti joten jatkoin. Toivoton yrityshän se oli, Elvis pelästyi heti siinä samassa kohdassa ja veti railakasta laukkaa toiseen päähän kenttää, joten jäin sitten hevosten kanssa samalle ympyrälle. Elvis oli alkuun hieman varpaillaan, mutta rauhoittui sitten kun aloin vähän tehdä sen kanssa jotain.
Tarkoituksenahan oli kulkea isolla ympyrällä, ei saanut ylittää puomeja ja tehdä sitten jokaiseen puomiväliin pysähdys. Elvis pysähtyi aika nätisti ja keveästi, jeejee. Mutta mä olin jännittynyt. Keho jännittyy, koitin rentouttaa itteäni, muttei se vaan onnistunut. Ärsyttävää.
Jonkin ajan kuluttua pienennettiin ympyrää ja ylitettiin puomit. Edelleen pysähdykset joka väliin. Elvis oli hitusen mato, se hyytyi aina puomeilla. Sitten pienennettiin vielä ja tehtiin ympyrää puomien sisäpuolella. Se olikin jo hankalaa, tuntui että mentiin vaan suoria linjoja ja Elviskin tuppasi tunkemaan liikaa sisälle.

Siirryttiin raviin. Kevyttä ravia ja taidettiin ensin tehdä isoa ympyrää. Ja kyllä, Elvis ravasi hyvinkin rauhallisesti :) Hiukkasen se juoksi alta, mutta sain sen rauhoittumaan ja osasin keventää hitaasti ja jes. Vähän oli ongelmana kääntyminen kun joku maailmanlopun idiootti ei millään osannut pitää ulko-ohjaa kädessä.
Sitten tehtiin ympyrää puomien yli. Tääkin sujui ihan kivasti, välillä vaan Elvis kiihdytteli liikaakin kun se innostui vähän turhan paljon puomeista, heh.
Kun vaihdettiin suuntaa niin alkuun se poni vähän kaahasi järkyttyneenä, mutta alkoi sitten taas kuunnella ja toimia tosi hyvin. Jes.
Vaan kun sitten. Kun sitten tapahtui jotain, jokin vaan kilahti. En tiedä pelästyskö se Vinskiä meijän takana vai näkikö se näkyjä. Joka tapauksessa se kesken kevyt ravin säntäsi taas matkaan. Sain sen hidastamaan aika nopeasti, mutta se kilahdus jäi vaan jotenkin päälle. Jos kävelin, se kulki ihan ookoosti, hieman jännittyneesti ja turhankin varpaillaan, mutta käynnissä pysyi. Ja jos taas ravasin, niin se lähti aina siinä samassa kohdassa. Joka kerta se siinä kohdassa lähti laukkaamaan villinä ja vapaana mun roikkuessa taas avuttomasti kyydissä. Muutaman lähdön jälkeen mä olin epätoivon partaalla "ei tuu mitään ku se aina lähtee" Kävelinkin sitten jonkin aikaa, koitin saada siihen jotain kontrollia. Ja itseeni myös etten ainakaa jännittäis. Kateltiin ku Evita laukkas, sitten koitettiin taas vähän ravia.

Elvis rauhottui kävelyn aikana, ja alkoi pysyä jo jonkin näköisessä kontrollissa. Siis joo, olihan se ravi edelleen sellasta että "juoksen epähallittuna" mutta nyt se ei ainakaan lähtenyt menemään ja sain sen jopa hiljentämään raviaan sellaseksi mukavaksi ja hallituksi.
Heh, ravattiin siinä. Poni kulki suhteellisen rauhassa ja hyvin meni. Sit Vinski nosti siellä toisessa päässä laukan ja mä katoin vaan et ei jumankauta, se tulee nyt tuolta ku höyryveturi. Kauhee töminä ku Vinski pisteli parastaan. Ja arvatkaa vaan kuinka Elvis järkyttyi. Ravattiin, sit Elvis katto et omg, Vinski. Sitten jarrut pohjaan ja uukkari. Elvis-parka oli niin kovin järkyttynyt, murhanhimoinen Vinski se sieltä kiisi.
Joo, mä pelleilin siellä selässä jotain, onnistuin jarrutuksen aikana tiputtaa jalustimen ja sit kykin siel kyydis jotenkin sillee et hyvä kun en pudonnu sieltä Elviksen kääntyessä. Jotenkin onnistuin palauttaan itteni satulaan ja sit rukoilin jumalaa etten putois kun poni lähti hanattaan karkuun.
No ei siinä mitään. Ohjasin ponin vaan aitaa päin, seistiin siinä nokka aidan ulkopuolella ja mä mietin että me kuollaan jos se Vinski jatkaa tappavaa vauhtiaan tänne meidän luokse. Ei se tullut, luojan kiitos nyt vaan, selvittiin hengissä ;)

Sitten palattiin ympyrälle ja loppuraveja. Elvis kaahaili taas tyylivapaasti siinä, sain sen välillä hiljentämään. Sit oli välillä pakkokävellä kun poni ei millään ymmärtänyt ettei se voi juosta satasta yhtään kenenkään takamuksessa kiinni.
Loppukäynneissä kuljettiin sellasessa söpössä possujunassa pitkin kenttää.

Joo ja tota noin. En ollut niin lainkaan tyytyväinen. Alkutunnista se meni hyvin ja kivasti ja oli ihan ookoo. Mut sit se kilahdus... Toi loppu oli sellanen pohjanoteeraus, poni vaan juoksi ja juoksi ja mä olin ihan halvaantunut siellä. Mur...
Syksy lopu jo, tule talvi. Tästähän ei tuu yhtään mitään.
Huomatkaa muuten miten positiivinen olen. Kun rouva-opettajatar kysyi että mitä opin tänään niin vastasin että sen ettei syksyisin suju mikään. Huomatkaa siis toi syksyisin, se tarkoittaa että talvella varmasti sujuu ihan mahtavasti :)

Keskelle ja alas selästä. Poni taas esitteli hienoja askelsarjoja kun talliin mentiin. Noo.
Poni pois ja sitten kohti kotia. Tuossa ällöttävässä tuulessa, hyihyi.

Ehkä sit ens viikolla sujuis jo. Plääh, vasta ens viikolla, nyyhkis. Syysmasistellaan nyt yhessä. Ja ei, en jaksa ladata niitä vanhoja kuvia nyt. Ku on kiirus syömään ja nukkuun, pakko herätä huomenna taas ja ääks. Heips :)