Tänään oli jälleen vuorossa vanha herra Vinski, tunnillamme myös Evita, Pomo, Kaisa, Laki ja Nikkis. Vinski oli vain minun kanssani, mikä sopi oikein hyvin suunnitelmiini.
Harjailin hevosen reippaasti ja kysäisin voinenko mennä ilman satulaa. Mariannen vastaus oli että "se on ollut hei tosi reipas".
"Haittaakse?"
"Haittaakse... :D No ei kai jos et tipu."
Vetäisin siis suitset päähän ja tepsuttelimme karvamonsterin kanssa kentälle, jossa minut heitettiin kyytiin. Sitten lähdimmekin kävelemään reippaasti alkukäyntejä varsin sulalla ja mukavalla kentällä!
Kännykkälaatua, mutta ovatpa tältä päivältä.
Ja mainitaan sekin, että tämähän oli eka kerta kun Vinskillä menin satulatta. Jes!
Käynnissä olin alkuun vähän hukassa. Hieman jännitti, epäilin ideani järkevyyttä ja mietin että onkohan Vinski oikeasti tosi villi. Sen lisäksi olin ihan tavattoman vino, koko ajan tuntui että toinen istuinluu valui alemmas kuin toinen. Otin suoristelun kannalta ja etsin takapuoleni tasaiseksi, jonka jälkeen aloin itsekin vähän rentoutua. Pyysin Vinskiä hiukan eteenpäin, mutta meidän käyntimme oli vähän alitempoista koko ajan. Tehtiin voltteja joille käännyttiin hyvin, asetuttiinkin kivasti, mutta vauhti kyllä kuoli ihan totaalisesti joka käännökseen.
Marianne kokoili meille puomeja, toisella lyhyellä sivulla oli kolme puomia kaarevalla uralla ja toisella lyhyellä sitten yksi puomi ympyrällä. Tehtiin siis suurehkot voltit molempiin päätyihin puomit samalla ylittäen. Mä aloin päästä pikkuisen siihen suoruuteen kiinni, aloin istua taaempana ja muutenkin alkoi tuntua että pysyn kyllä kyydissä ilman satulan turvaakin, joten uskaltauduin jo pyytämään enemmän liikettä. Sai sitä proomua välillä ihan pätkäistä raipallakin kun ei millään meinannut löytyä vauhtia vaikka ratsastaja kuinka pyyteli. Hetkittäin edettiin hyvin, mutta aika paljon lösähdeltiinkin - en kai ihan täysin saanut pohjetta läpi ja Vinskiä pohkeen eteen.
Ne voltit sujuivat ihan kivasti. Alkuun tultiin pari kertaa ihan liian pienellä kaarteella sisään, jolloin valkea joutui koikkelehtimaan keppien yli vähän omalaatuisesti, mutta kun lopulta tajusin että ensimmäinen kaarteen puolikaskin voisi olla iso, niin alkoi tuo homma sujua. Päästiin ihan nätisti kummassakin päässä puomien yli, ei kolisteltu koko aikaa ja juttu sujui kivasti. Toiseen kierrokseen kaarevalla uralla olleet puomit sujuivat vielä paremmin, sillä siihen suuntaan herra poni asettui melkein kuin itsekseen, joten saatiin pyöreämpiä kaarteita aikaiseksi.
Aloimme tulla muun osan kevyt ravissa, vain ne kaarella olevat puomit käynnissä. Kaaripuomit sujuivat edelleen ihan kivasti, kerran rysäytin tosin Vinskin niin huonosti niille että potkittiin risut pois altamme. Kevyt ravissa sen sijaan oli oma hommansa. Alkuun se "hurjan villi hevonen" kun oli niin älyttömän löysä ja vetelä ettei mitään rajaa. Raviin siirtyminen oli hidasta, aina pitkän sivun jälkeen sorruttiin käyntiin (mikä osin saattoi johtua mun lievästä edessä könöttämisestä) ja sen voltin tekeminen puomin yli ravissa oli ihan mahdotonta kun Vinski vain mennä möngersi. Se oli oikeastaan aika toivotonta, minä koitin vähän kevennellä mutta se oli aina pakko jättää kesken kun heppa ei vaan startannut. Huh hei.
Lopulta aloin tosissaan sisäistää sen, että hevonen ei sittenkään ole villi, että minä pysyn kyydissä ongelmitta ja että vanha herra vain porsastelee koko ajan, joten aloin sitten vähän pistää niitä takajalkoja käyntiin ja liikettä eteenpäin. Muutaman kerran sain vähän puskea siihen ratsuun vauhtia, istuin vain alhaalla ja tömpötin kyydissä. Kun Vinski oli lopulta saatu liikkeelle, saatoin alkaa taistella uuden ongelman kanssa - ohjaustehostimemme nimittäin kärsi kun ruunaan tuli vauhtia. Kertaalleen juostiin Pomon perässä ohi voltin, pari kertaa tehtiin jotain puolen kentän "voltteja" ja hiukan oikaistiin reittiäkin kun suoraan meneminen oli supermälsää. Tässä vaiheessa osasin kuitenkin tehdä jotain, vähän pakolla minä väänsin sen hepan kääntymään ja pidin sen silti liikkeessä. Parin puserruksen jälkeen homma alkoikin sujua vallan mainiosti. Valkea proomu herkistyi ja oli aktiivinen. Se kääntyi ihan suunnattoman helposti, ravi eteni, saatoin hiukan asetella sitä volteilla. Siirtymät onnistuivat helposti ja keveästi, heppa oli yksinkertaisesti todella kiva ratsastaa.
Samaten arvoisa täti siellä kyydissä alkoi vihdoinkin tuntea olonsa suht suoraksi, sekä sivuttais- että "könötys"suunnassa.
Otettiin hiukan välikäyntiä, jonka aikana laitettiin neljä puomia merkitsemään isoa soikiota. Loppuun tultiin harjoitusravia näiden puomien yli, tarkoituksena vaan nostaa takamusta satulasta aina puomin ylityksen aikana. Tämä sujui jo vallan kivasti, Vinski ravata puksutti ja minä heittäydyin parhaani mukaan irti selästä. Välillä oli varmaan vähän omalaatuista kun suuri inkkariratsastaja oikein ponkaisee jonnekin kaulalle makamaan, mutta hei - tyyli vapaa! Vähän tehtiin jotain ympyröitäkin kun etsittiin tilaa, proomu oli oikein kiva.
Tosin sitten sain sen vähän räjähtämään jo turhankin paljon. Ei siinä mitään tapahtunut, eikä se paha edes ollut, mutta loppua kohden alkoi tuntua että hevonen hiihtää eteenpäin jo vähän turhankin reipasta ravia. Tosin mahdollista on myös se, että hipsuteltiin vähän alitemmossa koko tunti sen satulan puutteen takia ja vasta tuossa lopussa edettiin kunnolla. Ken tietää.
Jäätiin käyntiin ja otettiin muutamia pysähdyksiä. Tai aika montakin pysähdystä. Minä keskityin siihen, etten vain kiskoisi ohjalla ja saatiinkin aika mageita pysähdyksiä aina välillä. Oikein herkästi herra seisahtui ja oli mukavan pehmeä. Sitten vain kävelimme loppukäynnit.
Heppahan oli kiva! Mulle tuli kyllä kuuma kun pistin menemään ja kun humputin siellä kyydissä, mutta kun saatiin ratsulle ja mulle selvät sävelet, niin hyvinhän tuo meni. Ja nytpä on menty Vinskilläkin ilman satulaa, heh.
Keskelle ja alas selästä. Vinski-herra karsinaan ja harjailin sen mahdollisimman siistiksi. Kävin hiukan tervehtimässä Elvistäkin.
Auttelin taas ponien kanssa, heitin Vinskin tarhaan ja menin taluttelemaan Laki-paholaista. Sitten vaan kotiin.
Oikein hieno hiihtoloma, ei tässä mitään. Ehkä tästä vielä se kesäkin tulla tupsahtaa, sitä odotellessa (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti