Kyllä! Uusia kuvia. Ja ei, en tajua miksi olin tänään noin tajuttoman vino..
Vuorikiipeilin hepan selkään ja lähdimme kävelemään. Jälleen pohja kökköili, kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa tulla jo korvista ulos tämä jatkuva könkkääminen. Tullapa kesä ja hyvät pohjat! Aikansa kutakin, ei ole ennen ollut näin karseaa talvea. Kyllähän me yleensä ollaan pystytty normaalisti tekemään, ihan paria tuntia lukuunottamatta.
No jaa, pakko mennä sillä mitä on annettu. Käveltiin siinä alkukäyntejä, minä pyysin hevosta vähän reippaammaksi. Toki rauhassa piti taas ottaa jottei mennä nurin siinä kyntöpellossa.
Tein jokusen voltin, Vinski kääntyi hyvin ja saatoin hiukan etsiä sitä asetustakin. Tuli ihan nättejä pyörylöitä, nenä kääntyi ja vauhti pysyi suurimmaksi osaksi yllä. Muualla käyntimme oli ihan mukavaa ja etenevää, olin oikein tyytyväinen. Sen jälkeen lähdettiin raviin ja tepsuteltiin uraa pitkin. Koska kenttä oli keskeltä sen verran jäinen, niin otettiin ravit vain uralla - tarkoituksena oli ravata ja kun toinen tulee eteen niin otetaan siirtymä käyntiin.
Kevyt ravi meni oikein hienosti. Alkuun meidän tahtimme oli vähän möngertävä, Vinskin nenä vajosi alas ja heppa kompuroi omiin jalkoihinsa. Kun sain kuitenkin hiukan moottoria käyntiin ja löysin itselleni järkevän kevennyksen, alkoi homma rullaamaan ihan omalla painollaan. Mulla oli oikein hyvä fiilis sen ravin suhteen, se oli kevyttä ja reipasta, oikein mukavaa puksuttelua siis. Siirtymät onnistuivat hienosti, minä istuin alas ja Vinski siirtyi kevyellä pyynnöllä käyntiin. Koitin muistaa pitää myös käynnin aktiivisena ja kaikki tuntui oikein hyvältä. Ainoastaan raviin siirtymissä piti vähän raipalla näpäyttää vauhtia kun herra oli hieman hitaanpuoleinen.
Jäätiin sitten käyntiin ja lähdettiin jatkamaan niitä etuosakäännöksiä. Ihan hyvä, nyt ne alkoivat tulla jo luontevammin kun näin kolmatta kertaa lähiaikoina niitä tehtiin.
"Käänny yksinäs vaan"
Jälleen aloitettiin pysähdyksellä, josta käännettiin takapää etuosan ympäri. Voidaan heti kärkeen sanoa, että meni paremmin kuin aiemmin. Minä olin ajantasalla ja heppa osasi, joten kyllä sieltä tuli oikein kivaakin pätkää. Pysähdykset onnistuivat oikein nätisti, ei siinä mitään. Tosin mitä enemmän tehtiin, niin sitä huonommiksi pysähdyksetkin menivät - minä taisin huojua ja proomu ennakoida, joten suora pysähdys muuttui "tinttaroidaan ensin tänne suuntaan ja seisahdutaan vasta sitten". Sen lisäksi suoritettiin kyllä ihan tyylipuhdasta peruutusta milloin missäkin, heh. Oli se vähän epätoivoista, tuntui että ohjaa ei voinut ottaa yhtään tuntumalle kun heti kaakki katosi alta ;) Sen kai siitä saa kun kökkii etukenossa. Aina kun Vinski lähti peruuttamaan, niin minä heitin vaan ohjan löysälle ja odotin että herra pysähtyisi, ei se kauaa koskaan astellut taaksepäin kun pyyntö loppui täysin.
Saatiin me silti aina ennen pitkää se pysähdys aikaiseksi, ilman sivu- tai pakkiaskelia. Sen jälkeen olikin hyvä lähteä väkräämään sen takaosan kanssa. Mulla oli palikat aika kasassa (mitä nyt olin koko ajan ihan vinossa ja tunsin sen kyllä itsekin. Urh..) ja tieto siitä mitä teen, joten kykenin vähän näpäyttämään valtamerialukseenkin vauhtia. Ja kuten jo totesin, sain aikaiseksi ehdottomasti parhaita käännöksiä tähän asti! Välillä oli ongelmia, tietenkin. Toinen suunta oli hankalampi ja tuntui että käänsin pikemminkin etuosaa kuin takaosaa. Välillä vaan huideltiin sinnepäin. Mutta kun sain hepan tuntumalle ja kun pyysin oikein ja tein oikein, niin sain tuntea niitä onnistuneita askeleita. Me tehtiin tosi kivoja käännöksiä, joissa etuosa oli lähes paikoillaan ja takapää oikein kunnolla kääntyi. Todella todella hyvä fiilis!
Välillä tuli onnistuneita käännöksiä myös ilman aidan tukea, välillä onnistuttiin vaikeampaankin suuntaan. Ja kokonaisuudessaan tämä homma vaan tuntui onnistuvan, jes!
Sen lisäksi mieltäni piristi se, että tänään pysyttiin jotenkin paremmalla tuntumallakin: Vinski kiskoi huomattavan paljon vähemmän kuin yleensä. En edelleenkään tiedä, mutta hyvä että edes kerran pysyttiin tasaisempina.
Koska etuosakäännökset sujuivat näinkin hyvin, uskaltauduin ihan omin nokkineni kokeilla niitä suoraan käynnistä! Tähän asti se käynnistä tekeminen on ollut pelkkää tiiliseinää päin juoksemista, mutta kyllä vanha Vinski-herra varmasti hoitaisi homman kotiin.
Ja niinhän tuo tekikin. Toki onnistumisprosentti hiukan laski, välillä ei tullut yhtään mitään niistä meidän käännöksistä. Mutta muutamat onnistuivat aika superhyvin! Sain hidastettua käynnin ja sen jälkeen se takapää suorastaan liukui ympäri. Jes! Vihdoin tunsin miten se kuuluisi sujua kun tehdään suoraan käynnistä.
Myödättiin sitten ohja ja käveltiin loppukäynnit. Kyllä Vinskinen oli kovin hieno tänään (:
Marianne totesi Vinskin olevan mun ystävä, toisin kuin se Evita. Ei kaikkien kaveri voikaan olla.
Ja sekin taisi tykätä osasta meidän käännöksistä. Ja ravin tahdista, heh.
Mä nyt olin todella tyytyväinen tähän. Jankkaan vaan tätä samaa, mutta varsinkin nyt kun osaan proomulla ratsastaa, niin se on vaan entistä kivempi tapaus! Ravi oli mielettömän suloista puksutusta, me onnistuttiin käännöksissä ja kaikki tuntui mukavalta. Ihastuttavaa suorastaan.
Käveltiin ja keskelle. Alas selästä, sitten käveltiin tallille. Harjailin Vinski-sedän pois ja vein valkoisen tarhaan nauttimaan tästä (huiman) talvisesta säästä. Sen jälkeen vähän kuvailemaan ja Laki-ponia taluttelemaan, jonka jälkeen olikin hyvä lähteä kotia kohti.
Loppuun ponin ystävänpäivävirnistys ;)
Sitä nauratti nämä superhelpot jutut, siksi piti lisätä vähän omatoimisia peruutuksia ja muita ihmeellisyyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti