Eilen olin siis tallilla, harmi kun ehtii tulla pimeää kun eilen oli niin ihana ilma kaikin tavoin. Ihan kuin kesä, aurinko lämmitti ja oli valoisaa! Valoisa fiilis laski yhtä aikaa auringon kanssa kun pääsin taas vaihteeksi Evitan kyytiin. Just näin.
Tunnilla myös Vinski, Elvis, Pomo, Simo ja Laki, Evita oli vain mun kanssani. No joo, siis yritin olla suhteellisen positiivinen. Edes melkein positiivinen. Ihan ei onnistunut, ei oikein innoita mummomafia. Mutta yritetään, yritetään.
Sattuneista syistä myöskään hevosen kiillottaminen ei kauheasti kiinnostanut, joten harjailin Evitan vain nopeasti ja käytin loppuajan satulahuoneen siivoamiseen. Sitten mammalle kuteet niskaan ja käveltiin kentälle. Joka oli jäässä - miksi se kesäinen ilma ei voinut tarttua myös pohjiin?
Nousin Evitan satulaan ja lähdimme kävelemään. Voihan plääh, jatkan sitä satulan vihaamista. Tällaisella intohimolla ei vaan voi vihata mitään muuta.
Joka tapauksessa. Käveltiin siellä, pyysin käyntiä eteenpäin. Tehtiin pari volttiakin, mutta ei kauheasti inspiroinut. Oli se käynti ihan kohtuullista, kyllä heppa ihan käveli ja kääntyikin nätisti. Tosin mulla itselläni nyt meni puolet ajasta siihen, kun kauhistelin sitä pyörätuolifiilistä. Ei voi käsittää kuinka kamalalta se tuntuu kun jalat vaan roikkuvat mukana eivätkä piruuttaankaan tee sitä mitä pyydetään. Menin siellä kantapäät ylhäällä ja pohkeet tuulessa heiluen kun mihinkään muuhunkaan en pystynyt.
Tänään oli käyntipäivä, joten alkukäyntien jälkeen lähdettiin vääntämään niitä etuosakäännöksiä. Taas ensi alkuun pysähdys, sitten takajalat etujalkojen ympäri, vähän eteenpäin ja homma uusiksi. Oikein hyvä tehtävä, sillä viimeksihän nämä menivät jo hahmotushäiriöiden takia ihan päin puuta. Nyt jonkinlainen muistikuva ja ajatus pysyi paremmin kasassa. Valitettavasti heppa vaan ei pysynyt yhtään sen paremmin kasassa kuin viimeksikään..
Alku oli ihan ookoo. Evita pysähtyi keveästi ja kun oikein pidin vastaan ja muistin siirtää pohkeen kyllin taakse, niin saatiin jopa tosi onnistuneita käännöksiä. Hevonen pysyi aika kivasti paikoillaan ja takapää siirtyi. Välillä nyt meni ihan pieleen ja kirjava vain hiihteli alta ynnä muuta mukavaa, mutta kokonaisuudessaan varsin hyviä käännöksiä me onnistuttiin tekemään. Välissä koitin vähän ratsastaa käyntiä eteen ja pitää Muumimamman suorana, jottei vedettäisi hernepeltoa nenään tuon jatkuvan kääntelyn takia.
Mutta kun sitten lähdettiin ennakoimaan. Ja kyttäilemäänkin kai. Kun minä yritin pysäyttää, niin Evita lähti tinttaroimaan joko sivulle tai taaksepäin. Minä halusin vain seisoa paikoillani, mutta hevosen mielestä sambaaminen kentän päästä päähän oli paljon mukavampi idea. Se oli aika toivotonta, kyllä mä aina kirjavan sain pysähtymään, mutta ei se kovinkaan sujuvaa ollut kun ensin häslättiin edestakaisin kuin aivokuolleet ja lopulta pysähdyttiin jonnekin metrin päähän aidasta, jolloin kääntäminenkin vaikeutui kun se aidan tuki katosi. Ja se mun pysäyttäminen oli niin avutonta, voi jeesus sentään. Vaikka yritin, niin muistutin lähinnä merisairasta. Mä heiluin ja heijasin eteen ja taakse, seisoin jalustimilla ja suoritin kaikki operaatiot. Yritin kyllä istua, mutta ei vaan onnistunut. Se satula ei vaan ole sellainen, että siellä istuessa tulisi sellainen tukeva olo, jonka takia se jalustimille pomppiminen tuntui huomattavan paljon tehokkaammalta idealta. Joka kerta koitin iskeä takapuoleni alas ja joka kerta mä löysin itseni jostain mäkihyppyasennosta kiikkumasta! Sen ansiosta onnistuin myös näemmä rikkomaan selkäni, ei se oikein kestä tuota keinumista. Plääh!
No, ei tässä mitään. Hauskaa oli se, että alkuun me onnistuttiin käännöksissä aika mageasti. Sitten kun Marianne katsoi, niin eihän tuo mamma muuta tehnyt kuin kaatunut suuntaan x. Onneksi lopulta Mariannekin onnistui salaisesti katsomaan muutaman käännöksen ja saimme paljon kehuja pyörähdyksistämme.
Seuraavaksi alettiin taas sitten koota sitä käyntiä hitaaksi ja tehdä käännös suoraan käynnistä. Tai alettiin ja alettiin, mä nyt tiesin heti että tämä ei onnistu, enkä edes yritä. (Okei, yritin pari kertaa koska ajattelin että millainen kuva siitä tulee jos yrittämättä luovutan. Lopputulos oli kuitenkin odotettu - mummolla vain kääntyi nenä ja minä olin hukassa ja Evita harhaili.) Koska käynnistä kääntäminen oli liian vaikeaa, tein edelleen sen pysähdyksen ja siitä sitten jonkinmoisia etuosakäännöksiä. Jälleen skaala oli suuri, välillä Evita malttoi seistä ja onnistuttiin hyvin, useimmiten ei sitten niin hyvin. Mulla heilui jalat kuin ääliöllä, heiluin itse kuin myrskyssä ja kädetkin makasivat ties miten mukana. Jippii vaan.
Marianne kävi vähän ratsastamassa Vinskille pohjetta läpi ja seuraavaksi se tuli tämäyttelemään myös kirjavaa. Siinä huomasi hyvin sen, että toinen suunta on selvästi vaikeampi ponille. Sinäänsä käännöksissä ei ollut eroa mun kanssani, aina onnistuttiin ja epäonnistuttiin tasaisesti molempiin suuntiin, mutta Mariannen vaatimustasolla näki, ettei Evita kääntynyt yhtä hyvin toiseen suuntaan.
Sen jälkeen mä menin vielä hetkeksi vääntämään. Aloin vaan olla jo niin jäässä ja muutenkin kyllästynyt, etten oikein jaksanut enää yrittää. Lopulta myödättiin ohja ja käveltiin loppukäynnit.
Juu-u. Siis saatiin onnistuneita käännöksiä joihin Mariannekin oli tyytyväinen. Eikä sillä, osa käännöksistä oli hyviä, jeejee sille vaan. Mutta oli tuo turhauttavaa näin kokonaisuudessaan. Ja siinä vaiheessa kun on tänään särkenyt selkä koko halvatun päivän, niin alkaa vaan koko ajan laskemaan tuo "into" ratsastaa rouva tynnyrillä.
Se on varmaan se epäluonnollinen asento, niin haara-asennossa kun istuu ja satula ei tue yhtään.. Sen takia mulla menee selkä kipeäksi ja/tai jalat pois paikoiltaan. Tosin tämä on silti ehdottomasti pahimmasta päästä. Eikä lihaskípu mitään, se olisi ihanaa. Mutta tämä on vain sitä tuskaa ja särkyä, yh.
Hyppäsin alas ja taluttelin ne loppukäynnit. Siinä hommassa Muumimamma on kyllä parhaimmillaan! Se käveli reippaasti mukana, pysähtyi kun minä pysähdyin. Koko ajan kuunneltiin ja oltiin mukana, oikein hienoa!
Sitten keskelle ja poni talliin. Varusteet pois ja pikapikaa kotia kohti.
Ah, sieltä se kevät tulla puksuttaa :) Kyllä mekin saadaan vielä kivat pohjat ja mahdollisuudet tehdä kunnolla. Sitä odotellessa vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti