Eilen kuitenkin olin taas tallilla. Siellä on jo aika valoisaa, ihan mielettömän kiva juttu! Taulu kertoi että menen Kaisalla, tunnillamme myös Pomo, Nikkis, Elvis, Laki, Vinski ja Simo, Kaisa oli jo toisella tunnilla. Toimeettomaksi en kuitenkaan jäänyt, sillä päädyin taluttamaan hurjaa Seppo-ponia ennen kuin heitin itseni varusteisiin ja kiipesin suomiputen selkään.
Kuvapuoli vaan on kauhean köykäistä. Tajusin myös että heppaesittelyjä voisi muokata kun on tämä hevosratsastus muuttunut mukavampaan suuntaan.
Edeltävällä tunnilla Kaisalla oli ollut hiukan jotain omaa meininkiä, säikähdeltiin autoja ja tehtiin muuta pöljää. No jaa, oli se suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan kiltisti, eikä se tietenkään vaikuta meidän täydelliseen suorittamiseemme miten se heppa edeltävällä tunnilla toimii tai ei toimi.
Tänään kenttä oli sula! Jee! Ihan uskomatonta, pikkaisen vain vettä. Lähes itketti, heh.
Lähdettiin siis kävelemään sillä upealla pohjalla ja pyörittelin hummaa muutamille volteille siinä joutessani. Hain kevyitä asetuksia (saisin hakea niitä enemmän ja voimakkaammin alusta asti. Tällä hetkellä ne jäävät vähän siihen "aijoo, unohdin että voisi asettaakin - pyydetään nyt vähän jotain sinnepäin") ja ratsastin eteenpäin. Kaisa oli hivenen vetelä, joten halusin sellaista mukavaa boostia liikkeeseemme. Ihan hyvin sain tamman aina ajoittain etenemään, asetuksetkin löytyivät silloin kun pyysin, just sen verran kuin pyysin. Täytyypä oikeasti koittaa sisäistää se, että myös isoja hevosia voisi asettaa paremmin. Parhaiten taidan asettaa Kaisaa ravissa oikeaan kierrokseen, sillä se kaatuu niin vahvasti että siinä tulee oikeasti työstettyä. Muulloin vaan annan mennä läpi sormien, "en ole ennenkään osannut, miksi nytkään vaivautua". En kai oikein uskalla pyytää tarpeeksi kun ne hepat ovat niin isoja, tai ainakin paljon jykevämpiä kuin kivat pienet ponit!
Käynnit menivät hyvin, hiukan rouva mulkoili porttipäätä mutta sain aina sen verran venkslattua nokan sisälle ja keskittymisen minuun. Mariannen tultua siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin rauhallisessa hölkässä. Alkuun meni hetki siihen, että sain pohkeen läpi ja puten kuulolle - arvoisa hummani kun päätti vain jyrätä uraa pitkin ja kipitellä toisten perässä. Hiukan jouduin ottamaan käyntiin ja paukuttamaan ulkopohjetta läpi, sen jälkeen alkoi heppa kääntyä ravissakin. Haettiin pientä asettumista volteille ja kauniita reittejä, Kaisa oli oikein hyvä. Pysyimme reitillä, liikuimme kivasti.. Vähän ravi tuntui ajoittain hitaalta ja kun pyysin eteenpäin, niin tamma lähti lähinnä jyräämään alta, mutta sain homman aina aisoihin ja heppaan vähän sitä energiaa. Oikeaan kierrokseen jouduin taas takomaan sen oikean jalan läpi, mutta lopputuloksena oli jälleen se suhteellisen suora ja jopa asettuva hevonen, jonka elämän tehtävä ei enää ollutkaan se lapa edellä kaatuminen.
Siirryttiin käyntiin ja alettiin hiukan harjoitella kouluradalle tuloa. Lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle ja keskellä pysähdys. Käännyttiin päästä vuoronperään molempiin suuntiin ja sitä rataa. Tämäkin sujui varsin mainiosti. Reitti oli oikein hyvä, Kaisa pysyi suorana ja käännyttiin vasta kun pyysin, ilman mitään taisteluita minkään suhteen. Pysähdyksissä oli pieniä viboja - muutamia kertoja tuli vähän sitä vetokisaa ja Kaisakin kiskoi ohjaa pois multa, mutta toisaalta saatiin myös todella monta superhyvää pysähdystä, joissa hevonen pysähtyi kevyin avuin ja meitsi lähes huojui eteenpäin kun blondi pysähtyikin niin herkästi!
Jonkin ajan kuluttua lähdettiin tulemaan pitkät sivut harjoitusravissa ja lisättiin peräti pysähdykset suoraan ravista niille pitkille sivuille. Edelleen tultiin siis keskihalkaisijaa käynnissä.
Täytyy sanoa että jo oli hurja tehtävä. En alkuun edes tajunnut sitä, mutta ravi-pysähdyssiirtymisiä tehdessäni tajusin, että perhana: tämä on Kaisa, tämä on iso, enkä minä osaa pysäyttää hevosia edes käynnistä :D
No, onneksi tajusin sen vasta myöhemmin ja ehdin tehdä ensimmäiset pysähdykset todellisuudesta mitään tajuamatta. Ehkä sen takia kävikin niin, että Kaisa ravasi nätisti ja rauhassa, minä istuin kivasti, valmistelin pysähdyksen huolella, könähdin vähän eteen pysäyttäessäni (aijai!) ja no, Kaisa pysähtyi. Suoraan ravista, ihan paikoilleen. Ei ollenkaan paha, ei.
Me tehtiin ihan superloistavia pysähdyksiä, varsinkin kun otetaan huomioon etten oikeastikaan ole näitä tehnyt hevosten kanssa. Koska se olisi liian vaikeaa. Wau. Tilaa ei tosiaan pitkällä sivulla mitenkään hurjasti ollut, melkein sai siirtää raviin, suoraan lähteä hidastamaan ja pysähdyksen jälkeen ehti ottaa enää pari raviaskelta ennen kuin lyhyt sivu tuli vastaan. Ahtaus ja Kaisan intoilu tekivät hommasta entistä vaikeampaa, mutta hoidimme homman ihan tyylikkäästi kotiin.
Alkuun pysähdykset sujuivat tositosi hyvin. Kaisa siirtyi raviin aina rauhassa, joten oli helppoa pysäyttää ja useimmiten saatiin pysähdykset aikalailla suoraan ravista. Tosin tässä alussa ongelmana olivat ne pysähdys-ravisiirtymät. Kaisa ei oikein viitsinyt lähteä raviin ja kun sain sen lopulta paukautetua hölkkään, niin suomimammahan vetikin ykkösen silmään ja hiihti alta ihan intopiukeana. Ekalla kerralla ravaa karautettiinkin toiseen päähän kenttää, muina kertoina onnistuin nykäisemään hepan oikeaan suuntaan ennen jäätikköraveja.
Kun oikein tehtiin ja hiottiin, niin lopputunnista alkoi sitten asetelma kääntyä päälaelleen. Kaisa intoutui enemmän, jolloin raviin siirtyminen oli todella energinen ja pysähdys vaikeutui kun mamma halusi vain juosta kuin tuuli. Saatiin silti pysähdykset aikaiseksi, vähän myöhemmin vain kuin tarkoitus oli. Kaisan herkistymisen ansiosta pysähdyksen jälkeinen ravi parani kuitenkin huimasti, heppa siirtyi raviin nätisti, ilman rynnimistä ja muuta päätöntä kaahailua. Oikein hyvä. Mitä nyt kerran säikähdettiin pelottavaa ihmistä. Sitä sattuu, eikä se haitannut meitä.
Jäimme loppukäynteihin ja käveltiin.
Marianne oli kovin tyytyväinen. Meillä on kuulemma selkeä yhteys kun edeltävällä tunnilla heppa oli niin kovin jännittynyt.
Mä olin jälleen tyytyväinen, varsinkin itseeni. Että näin vain onnistuin tekemään pysähdyksiä ravista ja vielä Kaisan kanssa. Jees! Muutenkin meni oikein kivasti, homma vaan toimii. Katsotaan, katsotaan - ehkä jo vaihteeksi saisin tuomion Kaisasta "se on niin tylsä" ;) Mun mielestä olisi virkistävää kun haukuttaisiin joku muukin hevonen tylsäksi, ettei aina sitä Elvistä.
Käveltiin ja keskelle, jonka jälkeen putte pääsi talliin ja karvanpoistoon. Sitten vain kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti