Tänään oli kauhean kiva päivä, vähän lämmin kyllä. Töistä kun lähdin niin ei taas meinannut bussissakaan tolpillaan pysyä, kauhea pelko että nukahdan ja löydän itteni jostain Uudestakaupungista. Kesän hyviä puolia, mutta ei se mitään. Ihanaa kun on lämmintä :)
Tallille kun pääsin niin jotenkin oli fiilikset kauhean korkealla. Se oli jotenkin ihastuttavaa, koko eka tunti meni ilman satuloita, toisella tunnilla vain yhdellä oli satula. Jotenkin kauhean söpöä kun kaikki mennä humpsuttelivat, löysäilivät kuuman päivän kunniaksi.
Mulla oli Roosa, tunnilla myös Pomo, Evita, Extra, Sakari, Salli. Roosa oli tokalla tunnilla ja ilman satulaa. Mitä siihen voi sanoa? Mulla ei ollut pienintäkään jaksamusta rahdata satulaa kentälle ja kuolin jo ajatellessani ponin satulointia kentällä siinä kolmessa kymmenessä plusasteessa. Ei siis pienintäkään epäilystä, päätin mennä ilman satulaa. Samoin menivät Evita ja Pomo, joten meidänkin tunnista puolet meni satulatta. Ihastuttava päivä sanoisinko, vain neljä ihmistä meni satulalla :D
Tosin pikkasen mä kyllä mietin, ei tää ihan tarkotuksena ollut. Epäilin ettei onnistu sillä poni oli niin laiskanpulskea ja kun se edellinenkin kerta meni vähän pipariksi.
Mutta hei, jos kerran lähes koko päivä menee ilman satuloita, niin kyllä silloin menen minäkin. Piste.
Edellisen tunnin päättyessä sipsuttelin Roosa-ponin luo ja edellinen ratsastaja vippasi mut kyytiin (sekin oli Milla. Söpöä oli siis sekin että taulussa luki kahden tunnin kohdalla Milla-Roosa) Sitten lähdettiin köpsöttelemään. Mentiin ihan rennosti, annoin ponin tallustella rauhallisella tahdilla eteenpäin. Käveltiin taas vaihteeksi poissa uralta ja koitin lähinnä keskittyä siihen ettei poni puske sisälle ja että se kulkisi suorana. Välillä Roosa yritti taas kyttäillä ja pällistellä, mutta pään asettelu sisälle auttoi. Se on oikeasti hienon näköistä, ensin antennit töröttävät ulos, mutta kun pää kääntyy niin samantien ne korvatkin lerpahtavat/kääntyvät sojottamaan mua kohti. Tämä olisi pitänyt keksiä jo aikoja sitten ;) siis pään kääntäminen sisään.
Tehtiin vähän voltteja ja oikeastaan Roosa oli kovin hyvä. Se kääntyi varsin nätisti ja liikkui reippaammin kun pyysin. Muutenkin poni oli oikeasti todella kivan tuntuinen. Ainoa ongelmamme olin minä, jotenkin olin niin vinossa ja häiritsin itseäni suunnattomasti kun tunnuin koko ajan vinoilevan. Aikani venkslattuani sain sitten itseni suoran tuntuiseksi, mutta tiedä häntä sitten taas.
Marianne ilmoitti meillekin että tänään on löllö päivä, ei me jakseta tehdä mitään joten mennään ihan vaan lösöillen. Lähdettiin siitä sitten raviin. Heh, mä siinä ensin ajattelin olevani nössö ja käyttäväni vain puolikasta kenttää, mutta totesin että mitäpä turhia. Ponikin onneksi ymmärsi idean, eikä säikähtänyt mitään sydänjuuriaan myöden, vaikka välillä hänen muka pitikin sisälle tunkea kun uralla ravailu oli muka aivan liian karmivaa.
Ravailtiin rauhaisaa ravia, mulle riitti että poni pikkasen lisäsi vauhtia pyydettäessä eikä siirtyillyt käyntiin omatoimisesti. Koitin välillä pikkasen kevennellä mutta kyllästyin siihen taas. Varsinkin sen jälkeen kun Marianne totesi ettei siinä nyt tapahdu mitään :D Olen huono! Keskityinkin sen sijaan taas rentoon ja ennen kaikkea suoraan istuntaan ja tein voltteja. Välillä lähdin taas taipumaan kaksin kerroin volteilla, mutta koitin työskennellä itseni kanssa ja pystyin jopa ajoittain istumaan suorassa. Ja siis poni oli ihan todella kiva. Se kääntyi hyvin, köpsötteli mukavan rauhaisana ja oli kaikin tavoin tosi miellyttävä. Pari kertaa joo meinattiin vähän juurtua uralle, mutta sitten kuitenkin käännyttiin niin pehmeästi että todella hienoa.
Sitten käveltiin pikkasen jottei vallan nuukahdettaisi. Poni nyt käytti kävelyn lähinnä ötököiden häätämiseen, pirulliset paarmat kun yrittivät syödä poniparan vallan hengiltä.
Rauhaisten kävelyjen jälkeen lähdettiin nostamaan laukkoja. Aloitettiin vasempaan kierrokseen, ihan omatoimista laukkaa.
Jälleen aloitettiin sellaisella tappelulla. Poni ei jaksanut ravata, eikä varsinkaan siihen suuntaan mihin piti. Mulla oli tietysti vähän turhan huterat oltavat, joten koitin ihan rauhassa saada ponin ymmärtämään että laukkaaminen olisi kauhean kiva idea. Ja siis, yllättävää kyllä, joko minä sain kerättyä itseni tai sitten poni vain sääli minua: hetken pyörimisen jälkeen sain sen oikeasti raviin ja reitille! Ensimmäinen nosto sen sijaan epäonnistui, poni oli turhan laiska eikä ollut vielä herännyt. Mutta sittenpä tuo oikeasti heräsi, ja se ihan jopa alkoi käydä kuumana. Eka nosto onnistui rauhallisesta ravista ja oikealta paikalta, vaan sen jälkeen poni lähti kipittelemään eikä uralle asti millään jaksettu mennä. No, ei se niin nuukaa, nosteltiin laukkaa sitten vähän keskemmältä kenttää, välillä toisten perään ja välillä ihan itsenäisesti. Poni oli vallan liekeissä kun hän paineli siinä menemään.
Laukat nousivat kauhean hyvin, oikeasti. Helposti ja mukavasti, ihan vaan pari pientä epäonnistumista. Alkuun nostelin ravista, mutta otin pari käynnistäkin kun ratsu oli tosiaan sen verran eteenpäinpyrkivällä päällä. Laukassa istuminen mulla sitten vähän feilasi, pompin ja olin tipahtaa sieltä kesken kaiken. Roosa oli kuitenkin niin tosissaan siinä suorittamassa ettei sitä haitannut mun säätäminen: poni mennä laukkasi ihan iloisesti kun minä melkein lennän kyydistä ja roikun sitten henkeni edestä harjassa kiinni. Välillä poni pudotti laukat itse, välillä minä siirsin ponirouvan raviin. Lähdin joka kerta siitä ajatuksesta että koitan saada ponin laukkaamaan niin pitkälle kuin vain onnistun, mutta välillä oli pakko hiljentää jotten olisi tömähtänyt tantereeseen.
Vaihdettiin sitten suunta, käveltiin pari kierrosta ja jatkettiin sitten laukoilla. Jälleen reitti oli vähän mielenkiintoinen, mutta mitäpä siitä. Tärkeintä oli jälleen se että poni nostaa laukan ja jatkaa omaa reittiään suoraan eteenpäin (ei siis juokse keskelle kavereiden luokse)
Poni oli edelleen ihan mieletön :) Laukat nousi todella hyvin, nostelin kai kaikki käynnistä kun poni oli niin mukava ja reipas. Ja jännittävä huomio, vasempaan kierrokseen pompin, hypin ja loikin laukassa, mutta oikeassa kierroksessa oikeasti istuin ja vain hetkellisesti lähdin vähän hytkymään. Kummassa vika, mussa vai ponissa. Joka tapauksessa hienoa että osasin edes toiseen suuntaan istua laukassa.
Ja siis joo. Laukat oli kivoja, poni mennä puksutti eteenpäin reippaasti ja laukkasi kauhean nätisti tarpeeksi pitkiä pätkiä. Eikä puhettakaan mistään keskelle juurtumisesta tai muusta leikkimisestä, hienosti mentiin kuten kunnon ponit ainakin.
Sitten vaan loppukäynnit. Nyt poni alkoi sitten kyttäillä. Oli kyllä vaikeeta, nyt ei oikein toiminut se pään kääntäminen. Tai kyllä se pää kääntyi, mutta sitten pullahti kai sisälapa sisälle ja mentiin iloista kylkimyyryä kun poni ei muka voinut kävellä rennon rauhallisesti pelottavien kulmien ohi. No, pysyi se ainakin käynnissä ja käyttäytyi koko tunnin niin hyvin että annoin ponille anteeksi.
Marianne oli tyytyväinen :D Kovin iloisena se kävi kysymässä miten meni.
Ja minä olin tositosi tyytyväinen. Siis että kun meni hienosti! En olis uskonut, se viime kerta meni oikeastaan tosi huonosti ja silloin oli hei viileetä ja kaikkea. Nyt poni oli niin hieno, ihan liekeissä. Hän meni ja yritti parhaansa ja oli vaan niin hieno ratsuponi kun voi olla :) Hieno aasimus hän on, ei siinä mitään.
JA ME HEI LAUKATTIIN NIIN HIENOSTI JA OMIN VOIMIN. Olen ylpeä, musta tulee niin inkkari ja täydellinen ilman satulaa ratsastaja. Ennen pitkää ainakin :D
Ja jes, päivän hienoutta paransi vielä se, että Elvis on parantumassa. Enää kuukausi kopissa ja sitten se saa jo alkaa liikkumaan. Se on elossa, se on parantunut (ainakin tähän mennessä) Hienoa, hienoa, pullaponi kuntoutuu :)
Käveltiin ja mentiin sitten keskelle. Alas selästä ja poni jonottamaan suihkuvuoroa. Marianne vakuutti Roosan siitä ettei se huku vaikka sitä suihkuteltaisiinkin, sitten heitin ponirouvan karsinaansa ja lähdin kotiin.
Hieno päivä, todella kiva kyllä kaikin tavoin :) Koko päivä ihan täydellinen, heh ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti