Varmaan kertoo kaiken ;) Huomatkaa muuten, en edes ole niin pitkän näköinen kuin luulin.
Tallille siis, mulla oli jälleen Nikkis :D Poni oli vain mun kanssani ja meidän tunnilla myös Sakari, Kaisa, Vinski, Roosa ja Reetta. Hain ponirouvan tarhasta ja harjailin sen. Ja järkytyin, siitä lähti taas karvaa :( Tosin selästä ja mahasta vaan, jalat olivat oikein nätit ja ennen kaikkea karvattomat. Ehkei työni sittenkään ollut turhaa.
Harjasin ponin jälleen mahdollisimman karvattomaksi ja jutustelin Hennan kanssa joka uhraa oman elämänsä minun kuvaamiseeni (muuten, edellinen postaus, siellä on ne kisakuvat. Muistutuksena vaan kaikille)
Poni varusteisiin ja meillä oli hirmuinen tappelu. Poni kun halusi syödä. Oli aivan mahdotonta pitää päätä ylhäällä ja vielä paikallaan. Rouvaponi oli vetänyt napaansa jo vähintään kymmenen kiloa heinää, mutta ei. Mikään ei riitä, ahneus kun iskee. Heh
Lähdettiin kentälle, kerrankin pysyttiin jopa mukana, johtuen siitä että Roosa vetelehti kaikkien edessä :D Kipusin sitten pikkuponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään.
Nikkis näki jälleen pikku miehiä. Niitä oli muuten paljon. Koko tiesivu oli täynnä paholaisen lähettejä, pahin oli se peltopään kulma. Sinne on kuulemma poneja kuollut, aivan varmasti.
Käveltiin ja koitin jälleen keksiä jotain. Poni kytsäili, jämähteli ja koitti karata paikalta. Minä yritin taas olla rauhassa, ratsastaa eteen, olla nätisti, käskeä ja tehdä kaikkea. Ei oikein toiminut, poni vain panikoi. Lopulta keksin nerokkaan oivalluksen ja tein voltteja. Aina kun poni keksi pelätä, niin väänsin sen voltille ja naputin vaan vauhtia, se ei saa seistä tölläämässä ylimääräisyyksiä. Voltit auttoivat, ainakin sen verran että päästiin kerran se pitkä sivu ongelmitta loppuun asti.
Vähän harrasteltiin jotain kansantansseja, poni koitti paeta, minä koitin pitää sen rauhassa. Hyörittiin ympyrää, tuijoteltiin pelottavuuksia. Ponia voisi melkein luonnehtia vainoharhaiseksi.
Tehtiin vähän voltteja ja yritin ratsastaa ponia eteenpäin. Tänään oli ponilla meinaan laiska päivä. Ei se oikein liikkunut, se oli aika todella fletku. Ja videoita katsottuani järkytyin kun katselin Nikkiksen alkeisjunapossuravia :D Ei se sentään noin säälittävältä tuntunut!
Jäätiin sitten ympyröille, mä, Kaisa ja Roosa peltopäähän. Ensin olin silleen "EEIIEIEI" mutta sitten järkeilin että tämähän on hyvä. Nyt mun on pakko ratsastaa siihen pelottavaan kulmaan, on pakko tapella asian kanssa. Ja ehkä se siitä rauhottuu. (ja jos ei, niin tuskin Marianne kovin pitkään kattoo ku tipahtelen naamalleni) Lopulta olinkin todella innoissani tästä haasteesta, heh.
Käveltiin ensin ympyrällä, ihan vaan käyntiä. Nikkistä suorastaan karmaisi. Kamala kulma, ei voi kävellä rauhassa ja nätisti, täysin mahdotonta. Poni koitti tunkea sisään, se pikkasen kiihdytteli ja mulkoili ja useimmiten tuli sellanen "ääk, nyt karkuun kun ollaan vielä hengissä" tyyppinen idea kun oltiin jo ohitettu paha kulma. Koitin vaan pitää ponin käynnissä ja juntata sen edes suunnilleen sinne minne pitikin. Ihan ookoo, poni pysyi lapasessa. Siis ainakin jokusta kertaa lukuunottamatta, Nikkis ja Roosa hallusinoivat yhdessä. Molemmat keksi vuoronperään että apua, nyt pelottaa, sitten rouvaponit lähtivät yksissä tuumin juoksemaan karkuun. Muutama pitempi täysillä-karkuun! pätkä tuli, sen lisäksi sitten pari lyhyempää pyrähdystä. Ja minä tosiaan pysyin kyydissä, todella hyvin jopa. Että haha, olen parempi kuin poni.
Siinä kun ympyrää käveltiin koitin ratsastaa Nikkistä eteenpäin ja vähän etsiä jonkinlaista asetusta. Sain jonkin verran nokkaa kääntymään, eteneminenkin oli vähän sellasta ja tällasta. Mutta kyllä poni kuitenkin ihan hyvin meni, ei ehkä täydellisesti mutta kivasti.
Sitten siirryttiin raviin. Se oli vaikeaa. Poni ei oikein käynnistynyt :D Se esitti mahdollisimman hidasta ja laiskaa ravia, kun ratsastin eteen niin hetken se jaksoi, ennen kuin lösähti takaisin. Alkuun en edes jaksanut ajatella vauhtia, mentiin vaan ympyrällä ja keskityin siihen ettei poni karauttaisi karkuun. Itse asiassa poni ei kauheasti ravissa katsellut sitä kulmaa, se vaan pikkasen tunki sisälle, muttei sen ihmeellisempää.
Jonkin aikaa vaan ravailtiin kuin aivokuolleet, koitin etsiä parempaa istuntaa ja keventää rauhassa. Lopulta honasin että ponikin voisi toki liikkua ja aloin oikeasti ratsastaa eteenpäin. Hetki siinä meni, lopulta ymmärsin että pyydetään sitten vaikka lujaa jollei muuten mene läpi. Nikkis alkoi liikkua jo paljon paremmin (epäilen että se silti mateli. Maailmani järkkyi, pieni poni huijaa tosi hyvin vauhtinsa) Kun sitten vaihdettiin suuntaa niin Nikkiksen eteenpäinpyrkimyskin suorastaan kolminkertaistui. Toki osasyynä oli varmasti se, että poni myös kammoksui kulmaa enemmän tähän kierrokseen, heh.
Tein ravissa joitain voltteja, Nikkis ei ollut lainkaan niin hyvä kuin viimeksi. Se oli niin löysä, ei se oikein kääntynytkään niin nätisti kuin viimeksi. Ei ollut niin hyvä päivä tänään :)
Käveltiin pikkasen ja otettiin sitten laukkaa. Muuten vapaasti, mutta ympyrällä tuli pysyä.
Nostelin lähinnä ravista, käynnistä en yksinkertaisesti onnistunut.
Sanotaanko että oli hankalaa koska poni ei oikein edennyt. Se oli vähän änkemistä ja puskemista. Vähän tuskallista, hyvä kun sain ponin pidettyä ravissa edes hetkittäin. Hyytyiltiin ja ponikin koitti vähän possutella toisten perään.
Sain mä sitten ajoittain laukattuakin. Tai joo, oikeastaan aika paljonkin sain laukattua.
Tosiaan, nostot oli vaikeita. Todella laiskoja ja epäonnistuneita. Laukka oli itsessään ihan kivaa. Poni meni pientä ponilaukkaa, minä istuin hyvin ajoittaisia sekoiluja lukuunottamatta. Vähän sain jopa käännettyä ja ympyrällä pysyttiin. Joitain kertoja sain jopa itse siirrettyä raviin ja se oli muuten hienoa. Istuin niin hyvin ennen sitä siirtymää ja kerran onnistuin istumaan koko siirtymän, ilman pomppimista, jes!
Mutta aika useasti poni lopetti laukat itse. Pari kertaa sain nostettua takaisin, muulloin poni vain kiihdytteli ravia tai vaihtoehtoisesti hyytyili. Ja tosiaan, se ravikin oli tuhottoman vaikeaa kun en vain saanut ponia oikein liikkeelle. Tai sain liikkeelle, mutta se hyytyi heti perään.
Kyllä me sentään jotain tehtiin, mä meinasin kuolla sinne lopulta. Kauheaa tuskaa, niin kauhean rankkaa : D Paha tosin sanoa väsyinkö laukkaan vaiko ponin eteenpäin potkimiseen, kröh.
Sitten loppukäynnit.
Marianne oli ihan tyytyväinen, tai no. Ei se oikein tykännyt siitä että poni oli niin laiskimus. Minkäs sille voi, pitää säästää voimat pienten miesten katseluun. Ja käskyksi tuli ettei ponin sovi kyttäillä, pitää kääntää se pää pois. Toteutinkin toivetta, kääntelin ponin päätä aina kun se keksi tuijotella (traktoria jossain monen kymmenen metrin päässä)
Olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Tai siis joo, poni ei ollut ihan parhaimmillaan, on sitä paljon kivempi ratsastaa silloin kun se vaikka kipittelee. Tuo laiskuus ei nyt oikein toiminut.
Mutta periaatteessa se kuitenkin meni ihan kivasti, vaikka tuo eteneminen olikin vähän avutonta ja kääntyilykin oli ongelmallista välillä. Ainakin pysyttiin omalla ympyrällä, mä en pudonnut vaikka poni sinkoili, sain ponin menemään minne pitikin, istuin laukassa (ikuinen riemunaihe) kaikki onnistui vaikkakin hitaasti. Joten kyllä mä olin ihan tyytyväinen kuitenkin :)
Sitten keskelle ja alas selästä. Ponineiti talliin ja harjailin sen nopeasti. Ja kotiin.
Videota ei tule tänään.
Teen videon vasta kun saan nuo katsottua kertaalleen läpi, haluan tällä kertaa vähän enemmän keskittyä koostevideon kokoamiseen. :)
P.S. Ja kerrankin täysin ajantasalla olevia kuvia! Ja joo, niitä on aika paljon, muttei se mitään :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti