On muuten ihana katsoa noita videoita. Se tuo mieleen ajan ennen ajanlaskun alkua. Ihana katsoa sitä rätinää jota noihin vanhoihin videoihin tulee. Mainokset on ihan loistavia noissa :) Ostetuissa videoissa on lähinnä mainoksia toisista videoista, nauhotetuissa on taas niitä "oikeita" mainoksia. Ihanaa katsoa vaikka niitä vanhoja lelumainoksia, osan muistaa kovinkin elävästi. Ja tietenkin ne hauskan näköiset tv-ohjelma jutut siinä ennen kuin ohjelma alkaa. Sitä Onnenpyörää siinä ainakin mainostettiin, ihana. Kuuluu se kauhea säksätys kun se pyörii, ja olisko se sitten pysähtynyt siihen Rosvosektoriin. Heh, se sektori on ainoa mitä muistan siitä ohjelmasta. Kyllä mä sitä joskus katsoinkin, mutta eipä nuo jää niin hyvin muistiin.
Söpöjä. Ihan erilainen se fiilis jos vertaa joihinkin tympeisiin DVD:hin. Samaten niitä kasetteja, niitä radiokasetteja (mitä nimeltään ovatkaan) Kuuntelin niitäkin pitkästä aikaa, ihan loistavia :D Niitä lyhyitä satuja, punaisissa kaseteissa, niissä oli ne kirjat mukana. Ja jokainen kasetti alkoi sillä "kun kuulet tämän äänen -blingblig- on aika kääntää sivua"
Ihania, yksinkertaisen. Kamalaa vaan. Ne hajoaa, samoin niiden soittimet hajoaa. Ne on vähän niinkuin muinaisjäänteitä. Pitänee nauttia kun niitä on vielä mahdollisuus kuunnella ja katsella :)
Onneksi tämäkin liittyi asiaan. Mulla on ikäkriisi ;)
Tallille sitten vaan, ja siis mulla oli pieni Roosa. Tunnillamme myös Sakari, Kaisa, Salli, Vinski ja Reetta, sekä Kalifornia jonkin hetken. Ja Roosa oli ekalla tunnilla.
Ja minä jatkan pettymistä. Tai ehkä pettyminen on liian vahva sana. Toisaalta tää on kyllä ihanaa, ei oo pitkään aikaan ollut tällasta.. kutsuin sitä tuoreeksi rakkaudeksi :D Roosasta pidän, Elviksestä pidän, Pomosta pidän. Mutta Nikkis tuli vasta nyt. Hauskaa kun on niin.. no, tällasta alkuhuumaa. Niin sanoakseni. Harmi vaan kun poni on niin piskuinen. Emme kuitenkaan muistele sitä, emme.
Katselin vähän tunteja ja kävin ripeästi varustamassa Roosa-ponisen. Se oli niin rassukan näköinen, kauhean nuutunut. Siellä hän seisoi karsinan nurkassa, ilme oli niin apea ja koko ulkomuoto sellainen ettei hän jaksa eväänsä liikauttaa.
Julma maailma, minkäs sille mahtaa. Raahauduttiin siis ponin kanssa kentälle ja nousin sitten selkään.
Lähdettiin kävelemään, tänään olimme kovia jätkiä ja käytimme koko kenttää. Ja Roosa vasta kova jätkä olikin, kertaakaan ei poni säikähtänyt mitään. Lautasantennit kyllä töröttivät milloin minnekin ja vähän koitettiin liukua pois uralta kun vähän muka jännitti, mutta siinä kun ponin paukautti uralle ja käänteli sitä päätä sisään, niin ei meillä lopulta ollut mitään ongelmaa. Jee :D Poni eteni just niin reippaasti kuin vaadin, pyysin sellaista edes kohtuu etenevää käyntiä. En mä mitään reipasta tarvinnut, oli kuitenkin niin kuuma ja ponikin niin ressu.
Tehtiin pari volttia ja Roosakin lähes innostui kun pikku-Alpo juoksi laitumen reunalle meille ilkkumaan. Roosa-täti tuijotteli pikku vauvaa kuin alienia ja päästi jonkinmoisen töräyksen ilmoille. En sitten tiedä, ehkä poni oli niin järkyttynyt Pirjo-Petterin vapaasta kasvatuksesta että päätti ihan kertoa sen kaikelle kansalle, heh.
Mariannen saavuttua lähdettiin kevyt raviin. Kevenneltiin rauhaisasti menemään, lämmiteltiin niin sanoakseni. Tosin kauheasti ei tuossa ilman alassa lämmittelyä tarvittu.
Ponilla oli jälleen startissa vikaa, mutta kyllä se sieltä lähti. Alkuun mentiin sellaista mummoravia että oksat pois, mutta sitten minä vähän hermostuin. Tai kun poni erittäin törkeästi oikoi porttipäässä, eikä mitenkään suostunut menemään uralle vaikka niin halusinkin. Päätin sitten että hyvä on poni, sitten me liikutaan eteen jollei reitillä pysyttely sovi. Kenkäsin aasiponiin vauhtia ja siis yllättäen Roosa lähenteli jopa reipasta ratsua. Se pieni sisuuntuminen tuo näemmä tietynlaista voimaa ja tahtoa siihen käskyyn, ihan hyvä sekin.
Ravailtiin mukavan reipasta ravia eteenpäin, välillä piti vähän kaasutella lisää jottei heppa vallan hyytyisi, mutta mukavan reipas se oli lämpötilaan nähden. Tehtiin joitain voltteja, vähän ongelmia, joka kerta jouduin sen raipan siirtämään ulkokäteen jotta kääntyisi. Olen tässä miettinyt että mikä se juttu siinä on. Että hevoset yleensä kääntyy jos siirtää sen raipan. Ei sillä tarvi välttämättä edes koskettaa, riittää että se on sillä puolella. Onko se vaan se että "apua, raippa! Paree varmaan kääntyä tänne" vai heiluuko se raippa siellä jotenkin niin että se tehostaa, vai pitääkö ohjaa jotenkin eri tavalla kädessä. Mielenkiintoinen kysymys toki tämäkin.
Raippa ulkokädessä poni kääntyi useimmiten mallikkaasti, pari kertaa unohdimme kuinka käännytään ja kynnettiin vähän turhan paljon ohjassa roikkuen.
Ravi oli siis yhteenlaskettuna tosi kivaa, poni eteni ja kääntyi, pikkasen oli välillä ongelmia muttei se mitään. Selviydyimme yhdessä ja ponikin pysyi kivan rauhallisella mielellä :)
(luulen että harjoitellaan täydellistä istuntaa)
Sitten käveltiin jottei läkähdyttäisi. (Itseasiassa siellä ei edes ollut kovin kuuma? Vaikka asteita kyllä oli ja kentän laidalla istuessa meinasi läkähtyä. Ehkä olin vaan niin kylmä ämmä ponia kohtaan että viilennyin siinä itsekin)
Poni oli hauska, se lösähti ja alkoi sitten kytsäillä. Luulisi että se olisi voinut kävellä rauhassa ja lösöillä, mutta ei. Kyttäillä piti, voi kamala. Mutta kuten mainitsin, ei se mitään pelästynyt, kunhan sääteli antenneitaan.
Lähdettiin sitten harjoitusravailemaan. Vapaata harjoitusravia, siirtymiä sai ottaa vapaasti. Sitten kaksi kerrallaan käytiin ravailemassa ympyrällä Mariannen ympärillä, näytettiin megamageita siirtymiä. Poni lähti alkuun vähän luikeroimaan, eteneminenkin oli haasteellista. Kun aikamme tapeltiin ja minäkin rentouduin niin kyllä me sieltä taas yhteisymmärrys löydettiin ja homma lähti sujumaan. Poni ravasi taas sellaista mukavaa ja etenevää ravia, kunhan vaan ratsastin sitä välillä eteenpäin. Me jäätiin ekaksi ympyrälle Reetan kanssa. Alkuun oli vähän mielenkiintoista. Mä en ollut mukana siirtymissä ja Roosa koitti vähän eksyä ympyrältä. Marianne keskittyi sitten Reettaan joten sain ihan rauhassa hakea ponia toimimaan (Marianne häiritsee siis mua suunnattomasti)
Hevonen oli hetken päästä varsin hyvä. Se ravasi kivasti, pysyi ympyrällä. Ja oli sellainen suloinen, rennon rauhallinen. Siirtymät eivät olleet niin hyviä. Poni siirtyi käyntiin todella hyvin, useimmiten pelkällä istunnalla. (no pari kertaa se ei meinannut siirtyä käyntiin niin millään) mutta se raviin siirtyminen nyt oli ihan liian raskasta arvon ponirouvalle. Joka kerta sai ensin antaa pohjetta, sitten pohjetta ja raippaa ja vasta silloin poni lähti raviin. Siinä kun jatkettiin ja optimistisesti ajattelin että pian se herkistyy, niin eikös pian olla siinä tilanteessa että ponia saa alun raipan näpäytyksen jälkeen vielä puskea ja lätkiä eteenpäin ennen kuin se siihen raviin jaksaa siirtyä. Hmm..
Lopulta alkoi onneksi jo parantua, poni jaksoi siirtyä raviin muutaman pyynnön jälkeen ja saatiin me kai kaksi siirtymää joissa ratsu siirtyi raviin ensimmäisellä, ei toisella käskyllä.
Niin ja kuten arvata saattaa niin heti kun Marianne alkoi katsoa meitä, niin eikös just sillä sekunnilla Roosa lähtenyt puskemaan suoraan ulos ympyrältä ja sitä rataa :D Saatuani ponin raiteilleen päästiin esittämään joitain siirtymiä myös rouva opettajalle.
Ravailtiin vielä jonkin verran omatoimisesti toisessa päässä kenttää. Tein jokusen siirtymän ja vähän voltteja. Ajoittain oli oikeinkin hyvää ravia, mutta sitten se vain katosi ja jonkin aikaa lähinnä kiisteltiin siitä jaksaako poni ravata ja aikooko hän kääntyä kun minä pyydän. Tosin, edelleen, poni pysyi muuten mukavana, pehmeänä. Ei kyttäilty pelottavaa kulmaa eikä tapeltu ollenkaan. Hienoa me (;
Käveltiin taas vähän ja sitten oli vuorossa laukka. Voisin tähän nyt vielä pohtia että Roosan kanssa laukka sujuu kyllä todella paljon paremmin jos ollaan harjotusravailtu ennen sitä. Tai kun se harjotusravi on alla ja mä oon rauhallisempi. Sen huomasi taas tänään, laukka oli paljon helpompaa mitä se on viime aikoina ollut (kun ollaan laukattu suoraan kevyt raveista)
Tarkotuksena oli tehdä porttipäähän raviympyrä ja sen jälkeen nostaa laukka. Ravi oli alkuun todella hankalaa, poni vaan kaatui sisään ja ei viitsinyt tehdä mitään mitä halusin. Jatkoin kuitenkin parhaani mukaan, pidin ponin ravissa ja yritin pitää sen ympyrällä. Kolmannella yrittämällä ympyrä taisi jo onnistua aika nätisti ja päästiin jopa uralle. Ja laukkakin nousi jopa ekalla kerralla, joku pätkä mentiin siinä ennen kuin siirsin ponin raviin (kröhöm, taisinpa muuten joka kerta siirtää ponin ihan itse raviin. Heh)
Tulikohan meille yhteensä yks vai kaks epäonnistunutta nostoa. Laukka oli vallan kivaa sitten, poni melko säpäkkänä kiisi nostokohdalle, laukka nousi ihan ookoosti. Mä istuin hyvin ja ponikin laukkasi suloisesti eteenpäin. Ja tosiaan, taisin joka kerralla itse siirtää raviin ja oli muuten hienoa kun onnistuttiin laukkaamaan huimat puol kenttää yhtä kyytiä (huimaa koska oli näin lähellä ettei poni pudottanut jo puolessa matkassa raville) Raviympyräkin onnistui ihan hyvin, jos vaan sai ponin kääntymään.
Laukka meni tälleen alkuun siis tosi kivasti, ei siinä mitään. Mutta sitten se alkoi vähän takellella. Ja kun vaihdettiin suuntaa niin en mä oikein tiedä. Poni puski sisään eikä oikein kuunnellut, eteneminenkin väheni. Vähän oli tahmeaa. Saatoin saada pari pätkää nousemaan, ihan varma en kyllä ole. Sen kuitenkin tiedän että lopulta oltiin ihan umpikujassa. Poni seisoi keskellä kenttää, se ei kääntynyt eikä se edennyt. Me vaan pyörittiin pientä ympyrää akselimme ympäri. Jos koitin ohjata uralle niin poni meni sinne kuin sitruunan niellyt ja tuppasi takaisin keskelle heti jos koitin saada vauhtia ja jos taas koitin sieltä keskeltä vaan ratsastaa eteen niin poni lähti vaan vääntämään jotain juhannustansseja siinä.
Aikani mä yritin saada touhuumme jotain tolkkua siinä oikein onnistumatta. Lopulta totesin että hevonen on pakko saada liikkeelle ja lätkäsin taakse raipalla. Poni vallan hurjistui! Roosa oli ihan villi, sieltä tuli pari
Rauhoituttuaan Roosa jaksoi edetä ja saatiin se pari askelta laukkaa johon olikin hyvä lopettaa.
Loppukäynnit. Marianne tuli kysymään että oliko Milla ihan jopa tyytyväinen tänään :D Todettuani että joo, lukuunottamatta laukan loppuosaan, tuli vastaukseksi että poni lösähti siinä. Sanotaanko että toivottavasti, tai siis jo se väsähti niin se on hyvä selitys. Parempi kuin se että suututin koko otuksen.
Mä olin tosiaan varsin tyytyväinen. Marianne kehui että poni oli rento ja suoritti tyytyväisenä mikä on aina hyvä. Ja siis poni oli vallan kiva, ihanaa kun se taas vaihteeksi eteni noinkin mukavasti eteenpäin :D
Käveltiin vain, ihan rauhassa. Roosa katseli kovin kiinnostuneena kun heppa-auto ajeli pois. Ei se silti tajunnut huudella hyvästejä vaikka sitä sille koitinkin ehdottaa :(
Keskelle ja alas selästä. Pieni poni talliin ja varusteet pois. Sitten vaan kuolainpesua ja kortin kirjausta ennen kuin lähdin pian kotiin. Nautiskelemaan tästä kahdenkymmenenviiden asteen lämpötilasta. Jos nyt totta puhutaan niin ei täällä ole edes kuuma, lämmin vain. Ihanaa.
Järkeni leikkaa kuin partaveitsi. Tämän päivän järkevyys hetki tuli koettua kun kävelin iloisesti nokkospuskaan. Totta kai olisin voinut ymmärtää että jos siinä on noin kymmenen julmetun isoa nokkosta, niin ehkei niihin ihan välttämättä kannata kävellä. Ei vaikka kuinka olisi farkut jalassa. Mutta ei kyllä tullut mieleen että nokkoset pistäisi vaatteiden läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti