Tänään saatiin peräti jokunen kuva, nähdään taas jotain oikeassa ajassa olevaa.
Tallille tosiaan, melkein ajoissa jo. Minä jatkoin Elviksen kanssa, tunnilla myös Jack, Vinski, Pomo, Nikkis ja Laki. Elvis jatkoi vielä viimeiselle tunnille.
Keltainen poni löytyi karsinastaan odottamasta, joten harjailin sen reippaasti. Kävin myös kysymässä saisinko kenties mennä satulatta. Lupa heltisi, vaikka Marianne ei ilmeisesti ideasta järin pitänytkään. Heh, nyt on mun "kaksi kertaa talvella, kaksi kesällä" mennyt aivan sekaisin. Ehkä se ei ole niin vakavaa. Mutta kai me nyt odotamme talveen. Olettaen ettei ratsastus lopu kesken, mutta sitä ei voi tietää.
Vetäisin suitset ponin päähän ja sitten köpöteltiin iloisesti kentälle. Edelleen siellä oli kovin märkää, ei tietenkään kovin yllättävää kun koko ajan vain sataa. Marianne heitti meikäläisen selkään ja sitten lähdimme kävelemään.
Alkukäynneistä asti poni oli reipas. Se taapersi menemään niin vauhdikkaasti, että meinasi ihan hirvittää siellä selässä. Käyteltiin onneksi kuitenkin vain puolta kenttää, joten se porttipään pelottavuus jäi aika pitkälti testaamatta. Käveltiin hetkinen ihan vapaasti, tein voltteja ja koitin asettaa. Sen lisäksi yritinkin vain rentoutua itse ja saada ponin keskittymään asiaan, ei kaiken mahdollisen kytsimiseen. Varsin hyvähän se lopulta kuitenkin oli - etenevä ja fiksu, ei tuossa mitään vikaa.
Tänään harjoiteltiin väistöjä, jotka olivatkin syy siihen miksei Marianne arvostanut satulattomuuttani. Kun "jalat lepattavat". Se on toki totta, mutta fifty-fifty - ilman satulaa minä ainakin pysyn kymmenen kertaa suorempana, enkä tee mitään rusettisolmuja siellä selässä.
Väistöjä tehtiin tänään keskihalkaisijalta uralle, vuorotellen molempiin suuntiin. Minä otin asenteekseni onnistumisen. Väistöt ovat vaikeita, mutta päätin silti onnistua. Ja pitää ne jalat kyljissä.
Minun iloinen "jee, me osataan!" asenteeni murtui aika nopeasti, kun poni tosiaankin vain viipotti alta pois. Ylipäänsä se väistelyn yritys oli alkuun jotain ihan säälittävää. Keltainen oli innokas ja hiihteli alta, minä taas yritin hidastaa ja kun se ei ihan heti onnistunut, niin menin paniikkiin ja aloin väkertämään pohkeella ponia sivulle, jolloin tuloksena oli vain kävelyä tai lapa edellä kaatumista. Tuntui että vaikka kuinka yritin väistättää ja tehdä ja kaikkea, niin silti lopputuloksena oli vain se että Pulla kaatui onnellisesti lapa edellä suuntaan x ja y. Toki hommaa vaikeutti myös se, että hienohelman mielestä lätäköt olivat harvinaisen tyhmiä ja niiden ohi piti kaatua mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. Yritä siinä sitten pitää ponia suorassa, kun se yrittää vain taktikoida ja rillutella lutakoiden ohi kavioitaan kastelematta.
Pullasta lähti kerran sen elämässä liikettä. Mua ihan naurattaa, niin söpö :D
Lähdettiin jonkin ajan kuluttua kevyt raviin ja nyt ylistetään riemun ilosanomaa: minä kevensin. Toki ajoittain jouduin lopettamaan kun kädet lähtivät lentelemään omille urilleen, mutta suurimman osan ajasta oikeasti kevensin. Säälittävää se tosin oli, Marianne ei edes huomannut urheaa yritystäni.
Ravissa Elvis oli varsin reipas. Ihan kamalaa, juuri tänään on oltava reippauden perikuva. Siinä se mennä kipitteli ja liiteli, itse yritin vain epätoivoisesti hidastaa jotta olisi edes jokin mahdollisuus suoriutua niistä väistöistä.
Alkuun ei tullut mistään mitään, keltainen kipitteli vain alta ja keskittyi juoksemaan kuin tuuli. Loppua kohden sain kuitenkin hieman ponia rauhoittumaan, jolloin saatettiin edes yrittää sitä väistätystä. Ei se nyt ihan onnistunut, mutta päästiin jotenkin sivulle. Väistäminen on kauhean hankalaa, tai ehkä se hidastus pikemminkin.
Muuten ravi oli ihan hyvää. Tehtiin muutamia voltteja ja puksuteltiin iloisesti menemän. Pysyin kyydissä ja kaikki oli sen osalta hyvin.
Siirryttiin siitä käyntiin ja keskusteltiin hetki siitä, mikä on väistön ongelma. Sitten jatkoimme taas käyntiväistöillä, nyt teimme niitä erittäin hitaasti ja väistätettiin vain oikealle. Vihdoin meilläkin alkoi sujua.
Pulla oli väsähtänyt ja lösähti käynnissä varsin hitaaksi. Sen lisäksi minä sisäistin taas sen, että väistössä tärkeintä on saada poni oikeasti hidastumaan. Kun Elvis oli hidas ja minä hidastin sitä vielä lisää, niin sieltähän tuli peräti muutamia askelia. Ehkä kaksi askelta kerrallaan, mutta oikeasti onnistuttiin ja Mariannekin oli viimein tyytyväinen. Jee! Itse yritin vain istua järkevästi ja saada ponin liikkeelle siellä missä ei väistelty. Se kun taas rullaili. Siinä huomasi sen, että aina poni hidasti samalla kun se veti sen päänsä ryntäisiin. Eli todellakin, eteenpäin voisi auttaa. En kuitenkaan juuri tänään halunnut kunnolla potkaista keltaista liikkeellekään, kun se olisi pilannut väistöt. Yritinkin vain nostaa sitä päätä ylös ja vähän antaa pohjetta jottei nyhjätä ihan typerästi siinä.
Pari askelta tuli. Se oli tärkeintä, vaikka muualla oltiinkin vähän löysiä ja rullailtiin. Saatiin kuitenkin edes jotain väistöntapaista, kyllä se siitä taas lähtee.
Lopuksi vaihdettiin vielä suunta ja tehtiin oikeaan kierrokseen takapään väistätyksiä uralta. Vaikeaa on sekin, todella hankalaa. Silti sieltä tuli jotain onnistunuttakin. Itse en tosin tuntenut niissä oikein mitään eroa, mutta Marianne kehui.
Samat ongelmat näissäkin oli, Elvis nyt hidastui ihan kohtuu hyvin kun itse tajusin pyytää tarpeeksi. Mutta varmaan räpelsin ohjalla väärin ja pohjekaan ei tainnut ihan mennä läpi. Joten vähän väkertämistä se oli, auts. Olen kuitenkin tyytyväinen niihin muutamiin onnistumisiin, eiköhän se joskus oikeasti aukea.
Käveltiin pari kierrosta vielä loppukäyntejä.
Olin ihan tyytyväinen. Väistöt nyt ovat vaikeita, se on hirveä tosiasia :D Mutta saatiin pikkaisen onnistumaan. Ja poni oli hauska. Pysyin kyydissäkin. Ja kerrankin keventelin, vihdoin sain sitä kauheaa treeniä itselleni. Heh.
Keskelle sitten vain ja alas selästä. Ponin kanssa käveltiin rauhassa tallille, sitten harjailin sen pois. Kuvailin hetkisen ja auttelin Laki-ponin kanssa. Suurin urakka alkoi kuitenkin tunnin jälkeen kun viiletin pää kolmantena jalkana auttamassa tyttösiä ponien tarhaanviennin kanssa. Lopulta kuitenkin kotiin.
Ja olemme jännän äärellä. Meitsi lähtee Naantaliin piakkoin. Jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti