En edes ajatellut että siellä olisi oikeasti kylmä, joten kyllä se vähän yllätti kun tuuli kävi ja meinasin jäätyä. Kunnes lopulta muistin että hupparikin oli mukana. Olen idiootti.
Minulla oli Elvis-poni, tunnilla myös Vinski, Jack, Nikkis, Simo ja Laki. Elvis oli toisella tunnilla. Kuvailinkin siis vain ja tuntimme alkaessa tepsuttelin Elviksen luo, nyhdin siltä martingaalin ja kiipesin satulaan. Tällä kertaa en edes ottanut raippaa, ajattelin että poni olisi ihan kyllin virkeä kun tuuli ja melkein myrskysikin.
Iinan kuva. Me pienet ponilapset
Elvis oli tietenkin juuri tänään sitä mieltä, että pienet ja paksut ponit eivät jaksa tehdä kuin yhden tunnin päivässä. Tietenkin juuri sinä päivänä kun jätän uhkarohkeasti raipan talliin, on poni niin löysä ettei se meinannut edes liikkeelle lähteä. Vähän itketti siinä ponia eteenpäin potkiessa. Heh.
Saatuani keltaisen liikkeelle, lähdettiin ratsastamaan käyntiäkin hieman eteenpäin. Tuli kivaa pätkää - käynti lähti etenemään jo paljon paremmin ja ratsu tuntui aktiiviselta. Silti se oli vähän niin ja näin, eikä tietenkään mitään täydellistä liikettä löytynyt oikein mitenkään.
Alkuun meidän oli tarkoitus käyttää koko kenttää, joten Elviksen kanssa tapeltiin taas aiheesta "voidaanko porttipäähän mennä, vai voidaanko ehkä sittenkin oikoa silmät päässä pyörien kun on niin hurjaa". Pullava yritti kierrellä ja kaarrella, se teki kaikkensa jottei olisi joutunut tuohon paheiden pesään kävelemään. Tänään sain kuitenkin ponin tosi hyvin sinne puskettua, paljon nopeammin sain herran ruotuun ja suoraksi, eikä siinä kauaa mennyt, ennen kuin me suunnattoman asiallisesti käveltiin ihan siellä päässäkin. Jee!
Sitten vaan alkoi tämä myrsky. Ei sen pahemmin, mutta muutama kunnon jyrähdys, ehkä joku salamakin. Rakastan ukkosta, mutta onhan se aika hurjaa. Se ääni ja kaikki..
Hiukan alkoi siis jännittää kun se jyrinä oli niin voimakasta. Elviskin meinasi skitsoilla ukkosen takia. Joten jäätiin sitten kuitenkin puolikkaalle kentälle, jätimme porttipään tänään omaan arvoonsa. Pääsimme ainakin helpommalla.
Käynnissä tuli hiukan tehtyä voltteja, mutta pitkälti keskityin etenemiseen ja siihen että Elvis kuuntelee. Se hieman kyttäili, törötteli ja puuhasteli omiaan. Koitin saada sen keskittymään olennaiseen ja rentoutumaan.
Siirryttiin nopeasti kevyt raviin ja kevenneltiin hetkinen. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin loivaa kolmikaarta, verryteltiin omaan tahtiin. Ravi tuntui tosi hyvältä. En tiedä, mutta poni tuntui miellyttävältä, vastaanottavaiselta ja rennolta ensimmäisistä askelista lähtien. Se ei kipitellyt tai jännittynyt, vaan oli rennon rauhallinen. Tuntui todella hyvältä. Itse olin aika hyvin mukana, koitin keskittyä käsien alhaalla pitämiseen.
Kolmikaarinen sujui älyttömän kivasti. Poni kääntyi hyvin, meikäläinen keikkui mukana hyvin. Ja tuntui että tänään löytyi loivaan kaareenkin se asetus. Olihan se välillä hieman vajaata, mutta suurimmaksi osaksi tuntui siltä, että Pulla todella taipui oikeaan suuntaan ja pohkeen ympärille. Harvemmin loivien kaarteiden asetukset tai taivutukset tuntuvat noin onnistuneilta, joten olin erittäin tyytyväinen.
Muualla tehtiin sitten hiukan voltteja ja ratsastelin keltaista salamaa eteenpäin. Poni kun oli hieman vetelän oloinen, ja tuntui että liikettä saisi olla kymmenen kertaa enemmän. Sainkin välillä jalalla ratsastettua eteenpäin, välillä se oli vähän yhtä tyhjän kanssa.
Hrm.. Volteissa oli sellainen mystinen ongelma, että Elvis ei meinannut kääntyä. Parhaalla tahdollakaan en keksi missä vika oli - ponissa vai minussa. Mutta ongelmallista se oli vähän koko tunnin ajan. Elvis ei lähtenyt kääntymään, vaan paahtoi eteenpäin toisten imussa. Sitten voltitkin suurenivat ihan mielettömiksi. Kyllä sieltä löytyi myös hyvää ja helppoa kääntymistä, mutta vähän turhan paljon oli sellaistakin, että minä olin siellä varsin kummastuneena, kun poni ei vain kääntynyt. Mystistä.
Koitin silti tehdä voltteja ja etsiä asetusta. Se asetus vähän jäi kun volttien tekokin oli niin suunnattoman hankalaa aina välillä. En tiedä. (Tietenkin "suunnattoman hankalaa" tarkoittaa jotain sellaista, että poni saattoi jokusen metrin juosta väärään suuntaan ja minä jouduin käyttämään ohjaa liikaa. Ja sitten ehkä vähän karattiin avuilta, jolloin voltti suureni. Kuitenkin, vaikeampaa kuin yleensä.)
Siirryttiin siitä käyntiin ja pienen lepotuokion jälkeen alettiin pyöritellä voltteja. Paljon voltteja, välissä eteenpäin ratsastusta. Asetus ja taivutus piti löytää volteille. Yksinkertaisesti.
Tämä sujui ihan hyvin. Ensin en meinannut uskaltaa pyytää nenää tarpeeksi sisälle, mutta kun tajusin sen, tuli asetuksesta paljon parempaa. Elvis kääntyi kiltisti, asetukset löytyivät. Marianne nyt valitti että poni oli liian pitkänä. Itseasiassa tänään keskityin käsien kiinni pitämiseen ja ohjan tuntumalle hakuun. Tosin se taisi toimia sitten ravissa paremmin kuin käynnissä :D
Elviskin tietenkin tässä jossain välissä järkyttyi muutamia juttuja, kuten kävelijää. Tänään oltiin kuitenkin tosi rauhallisia ja fiksuja. Ja hei, kun sieltä tieltä tuli vieras hevonen, niin keltuainenhan ei edes vilkaissut sitä. Olin oikein ylpeä meistä.
Toinen Iinan kuva
Kun voltit sujuivat käynnissä ja hevoset olivat avuilla ja kuulolla, oli aika siirtyä raviin. Mariannen selkeä artikulaatio pääsi taas oikeuksiinsa. Se selkeästi sanoi "siirtykää harjoitusraviin" ja ainakin minä olin täysin varma että nyt ravailemme ja teemme niitä voltteja harjoitusravissa. Kun minä tyynenrauhallisesti väkerrän volttia ja ravaan pitkälle sivulle, niin yllättäen Mariannelta tuleekin käskynä, että nosta laukka. Sekunnin murto-osan ehdin olla järkyttynyt "jaa laukka vai?" kunnes sitten heilautin istuinluulla ponin laukkaan. Se oli mahtava laukannosto. Ihan kaikin tavoin. Nousi sillä istunnalla, poni pongahti mukavasti laukkaan. Ja todellakin, nostettiin nätisti ilman sitä räjähdystä. Elvis tuntui laukkaavan mukavan aktiivisesti ja reippaasti, hiljennys toimi aivan moitteetta. Mahtavaa laukkaa, verrattuna jokuseen edeltävään kertaan (no, viime kerralla meni jo hyvin, tosin ei ihan näin hyvin kuin tänään. Mutta viimeksi me baanattiin, joten se oli eriasia).
Tein sitten niin, että otin sitä harjoitusravia muualla, tein vähän voltteja ja asettelin ponia parhaani mukaan. Toisen pitkän sivun tulin laukassa.
Harjoitusravissa oli hyvää ja huonoa. Minä olin hyvä - istuin hyvin, keskityin, Mariannekin naureskeli että tänään menee hyvin, olen superkeskittynyt. Mutta kääntämisessä oli suuria virheitä. Voltit vain venyivät ja vanuivat. Välillä tuli parempaa volttia, joissa pystyin oikeasti asettamaan ponia. Ja kun siinä oli hirveä ristiriita - poni oli rento, rauhallinen, lyhyt ja erittäin pyöreä. Silti aina välillä se vain hukkui ja kaahailtiin etummaisen perässä. En ymmärrä. Kyllä se ravi kuitenkin pohjimmiltaan sujui, siinä vain oli pieniä viboja.
Ja Pulla oli tietenkin ihan sitä mieltä että hänet vähintään syödään siellä. Koko ajan oli hyydyttävä kun oli muka niin kauhean jännää. Osittain siksi meidän kääntäminenkin meni pieleen välillä -> poni oli turhan kiireinen miettiessään mitä muut hänestä ajattelevat.
Laukka taas oli hypermahtavaa! Käytännössä joka kerta nousi pelkällä istuinluun pyöräytyksellä. Kaikki nostot olivat hillityn hallittuja, silti niin ponnekkaita ja eteneviä. Poni pysyi lapasessa ja laukka oli silti etenevää ja pyörivää - ei sellaista laiskaa laahustusta. Minä istuin hyvin, lukuunottamatta laukannosto hetkeä jossa aina kenahdin vähän liikaa. Raviinkin siirryttiin hienosti, minä vähän rytkyin, mutta muuten. Ihan tosi mainiota. Kyllähän Elvis lopputunnista meinasi ylikuumeta, eikä malttanut ihan odottaa. Mun pyynnöstä nousi silti - ilman räjähdystä. Tyytyväinen olen.
Käveltiin vain loppukäynnit. Asiallisesti, poni oli kiltisti.
Marianne oli tyytyväinen. Keskityin ja meni hyvin. Ja laukka oli mageeta senkin mielestä :)
Minä olin toki tyytyväinen. Kääntymisen mysteerit ovat mysteereitä. Muuten oltiin niin hienoja, poni oli mahtava. Mulla oli niin hyvä ja keskittynyt fiilis, poni tuntui pyöreältä ja hyvältä. Olimme yhtä. Paitsi silloin kun piti kääntyä :D Ja laukka ja kaikki. Oikein hienoa!
Keskelle ja alas selästä. Poniherra talliin, tänään ei päästy esittelemään aikuismaista suihkussa käyntiä. Harjasin keltaisen vain, kortin kirjasin ja lähdin kotiin. Kauhea myrsky ja upeita salamia! Mahtavaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti