Anyway. Tallille ja taas myöhässä :D Olen mestarillinen herääjä, ihan kadehdin itseäni! Minulla oli Elvis-poni, tunnilla myös Kitty, Pomo, Jack ja Sakari, Elvis jatkoi vielä aivan viimeiselle tunnille.
Keltainen oli - onneksi, karsinassaan jo valmiiksi, joten saatoin vain kipaista ponin luo ja harjailla sen siistiksi. Heitin ponin varusteisiin. Kauhean säälittävä, oikein melodramaattinen lapsihan tuo on. Se järkyttynyt ilme jonka poni saa aina naamalleen taiottua kun satulaa ryhdytään selkään laittamaan. Voivoi..
No, Elvis saatiin varusteisiin, joten saatoimme lähteä kävelemään kentälle. Sinne raahauduttiin normaalin innostuneina ja lopulta pääsin nousemaan satulaan. Tänään olin jälleen päätynyt raipan mukaanottoon, lähtökohtana kun oli se "heppa liikkeelle ja etenemään".
Aloitettiin vaan alkukäynneillä. Meillä oli kenttää rajattu, joten tänään emme joutuneet ollenkaan keskustelemaan porttipään vaarallisuudesta. Liian helpolla pääsimme siis.
Otettiin käyntiä ja minä koitin hakea sitä käyntiä eteen ja liikkeelle. Välillä se olevinaan lähti ja tuntui oikeastaan jopa tosi hyvältä ja etenevältä. Nopeasti se kuitenkin lösähti ja Elvis käänteli taas tätä juttua mielessään siihen suuntaan, että jos vauhtia vaaditaan niin se varmaan meinaa että pitää siirtyä raviin. Kovin hankalaa, käynnissä ei tunnu olevan vaihteita vaan vauhtipyynnöt meinaavat juoksemista. No, hyvistä pätkistä ja hetkistähän se lähtee.
Sen lisäksi tehtiin jokunen voltti ja etsittiin suoruutta. Poni meinasi alkuun vajota uralle ja möngerreltiin ihan kiemuralla. Asetus nyt jäi taas vajaaksi, en tiedä mihin olen hukannut sen parhaimman asetuksen. Vai tuntuiko se aiemmin vain paremmalta, kun olin vasta oppinut sitä asetusta oikeasti pyytämään.
Käynnissä aloiteltiin kolmikaarisella kiemurauralla. Ei muuta, kunnon asetusta ja taipumista kulmiin ja kaarteisiin. Sitten suorille tietenkin suoristukset. Olipa se tänään vaikeaa. Elvis kääntyi hienosti, pysyi reitillä hyvin, eikä edes skitsoillut vaikka toiset hevoset tulivat välillä häntä vastaan. Kuitenkin se kaikki hienosäätö oli todella hankalaa, sillä minä unohdin koko ajan keskittyä kaikkeen.
Jos keskityin asetuksiin ja suoruuksiin, ne toimivat kyllä ihan hyvin. Sain ponin asettumaan ihan ookoosti, en läpi mutta nenä kääntyi oikein hyvin, eikä täysin lapa edellä kaaduttu. Vasemmalle se tietenkin oli hankalampaa, mutta sinnekin saatiin jotain asetusta aikaiseksi. Suoraksikin ponin onnistuin saamaan ja pysyttiin reiteillä ongelmitta. Kuitenkin näihin keskityttyäni vauhti tuppasi aina kuolemaan ja Marianne valitti kuinka "pitkänä pötkönä Elvis laahustaa".
Okei. Kun lähdin vuorostaan keskittymään etenemiseen, ponin lyhentämiseen, pyöristämiseen ja käsien alhaalla pitämiseen, niin tietenkin unohdin asetukset ja reitit, jolloin niistä tuli sellaisia vähän sinnepäin väännettyjä.
Sain kuitenkin Pullan etenemään. Se liikkui kivasti eteenpäin, ei vieläkään täydellisesti. Sen lisäksi sain pidettyä ohjaa kädessä ja yritin oikeasti keskittyä siihen, että pyytäisin jalalla eteenpäin ja samaan aikaan Elvistä lyhenemään. Hyvin hankalaa, ehkä se jotenkin onnistui.
Loppujen lopuksi tuosta käynnistä voinee sanoa, että se oli ihan ookoo. Ei täydellistä, ei mitenkään upeaa. Tasapaksua. Poni kuitenkin toimi, kaiken sain suunnilleen toimimaan kun muistin pyytää. Ponikin pyöristyi, ehkä lyhenikin. Ei mitään uskomatonta, ei huonoakaan. Tasapaksua, mutta ei yhtä huonolla tavalla kuin silloin jokunen vuosi sitten. Ei kyllästyttävää, mutta jotenkin odotin sitä ihmettä. Ja oli mulla keskiviikkona niin paljon parempi tatsi ja fiilis, ehkä tämä tuntui vähän liian hankalalta tänään.
Seuraavaksi siirryttiin kevyt raviin ja jatkettiin kolmikaarisen vääntelyä ravissa. Entistä vaikeampaa, mulla oli jollain tavalla kipeä olo, mikä ehkä vaikutti siihen, etten tuntenut olevani täysin mukana.
Kevyt ravi nyt oli hyvää ja söpöä. Elvis puksutti menemään oikein iloisesti, välillä ratsastelin hiukan eteenpäin. Kuitenkin tahti pysyi siistinä ja rauhallisena, edettiin sopivasti. Minä keventelin ja keikuin muutenkin ihan hienosti siellä, keskityin jälleen käsiini. Emme kuulemma vielä ole siellä GP-tasolla, joten mun ei vielä tarvitse kantaa käsiä niin kovin ylhäällä. Perhana, ja niin minä olenkin aina luullut.
Tänään Elvis kääntyi jo huomattavan paljon paremmin kuin keskiviikkona. Pari kertaa meinattiin olla ihmeellisiä ja juosta toisten perässä, mutta muuten meni hienosti ja kääntyminen toimi lähes ajatuksen voimalla. Entäpä se kolmikaarinen? Se oli aika hyvä. Reitti säilyi, keskityin asetukseen ja koitin säilyttää tahdin läpi kaarien. Suoristukset tuntuivat jäävän ehkä hieman vajaiksi, mutta.. Ponikin muuten jatkoi älykästä linjaansa, ei saatu sydäreitä vastaantulijoista!
Pikkaisen oli kuitenkin hakemista, kaikki tuntui tapahtuvan kovin nopeasti jonka takia se suoristus jäi vähän tai en ehkä ehtinyt asettaa. Ja mulla oli valinnanvaikeus - Marianne sanoi ettei ole pakko vaihtaa kevennystä kolmikaarisen kaarille, kunhan pysyy tasapainossa. Kokeiltuani molempia tapoja, totesin että vaihdettava se on. Uskomatonta, kuinka hankalaa ja epätasaista oli, kun yritin väärällä kevennyksellä suoriutua kaarteista.
Otettiin välikäynnit joiden aikana heitin taas raipan pois ja seuraavaksi tehtiin kolmikaarinen harjoitusravissa, toinen pitkä sivu laukassa.
Tämä oli entistä vaikeampaa. Siis Pullahan oli taas ihan fiilareissa siitä laukasta, jonka takia harjoitusravissa piti oikein miettiä mitä tekee, ettei poni vain räjähdä laukan puolelle ennen aikojaan. Vähän juostiin alta aina välillä, mutta oikeastaan sain keltuaisen yllättävän hienosti avuille ja kuulolle. Ei se laukkaan siirtynyt kertaakaan. Siltikään ei voida sanoa, että se harjoitusravi olisi ollut parasta mahdollista. Elvishän rauhoittui kyllä, mutta sitten mentiinkin taas siihen, että oikoiltiin kulmat kun oli muka niin kiire laukannostopaikalle ja sen lisäksi ravin tahti hyytyi, kun tietenkin vaihteita on tasan kaksi: täysii tai "ei liikuta sit mihinkään". Vähän tukalaa se väkertäminen meinasi olla, en vain saanut sellaista hyvää ravia. Poni ei tykännyt kulmien kulkemisesta ja eteneminenkin oli vähän sitä ja tätä. Enkä vain lopultakaan ollut oikein tyytyväinen tähän harjoitusraviin. Ei vain lähtenyt.
Kaiken tasapaksuisen onnistumisen (ja vähän epäonnistumisen) jälkeen onkin hyvä jutella laukasta. Joka meni kauhean kivasti. Ei, ei, ihan tosi hienosti!
Poni odotti niin hienosti. Laukka nousi istuinluun pyöräytyksellä ja tällä kertaa en ihan joka nostossa edes könöttänyt kuin apina. Ja muutenkin, laukka oli älykästä. Ehkä pikemmin liian laiskaa, joten pääsin oikeasti ratsastamaan sitä eteenpäin. Ei räjähdelty, ei häslätty, vaan oltiin rauhallisia. Minä istuin hyvin, tehtiin yksi ympyräkin. Siirtymät raviinkin olivat suunnattoman nättejä, siinä missä halusin ja saatoin vain keskittyä istumiseeni. Jee!
Siinä kohdassa poni meinasi kyllä lähteä menemään, kun Kitty räjähti sen takana. Pullava oli kuitenkin fiksu ja rauhoittui kahden liian reippaan askeleen jälkeen. Olin tyytyväinen meihin.
Otettiin vielä jokunen nosto käynnistä - kolmikaarinen sujui käynnissä oikein viisaasti. Oli aikaa ja pystyin keskittymään. Nyt myös oikeasti ratsastin sitä käyntiä eteenpäin. Poni kun yritti taas sitä "laahustan kuin mato koska elämäntehtäväni on laukata niin lujaa kuin jaloista pääsee", mutta nyt minä oikeasti ratsastin sitä eteenpäin. Peräti käskin. Ja kyllähän me lopulta saatiin poni, joka käveli eteenpäin, ei suinkaan juurtunut sinne maahan.
Laukat nyt nousivat käynnistäkin ihan ookoo. Löysempiä nostoja, mikä oli toki pikkuinen miinus. Kuitenkin, nousivat käynnistä. Ainoastaan viimeisellä kerralla ponilla oli muurahaisia pöksyissä ja jännityksellä odotin, saanko pideltyä sen käynnissä, vai kiidetäänkö villisti ja vapaasti menemään. Yllättäen Elvis päätti kuunnella minua ja näin ollen viimeinenkin laukka sujui ihan yhteisymmärryksessä. Jes!
Lopuksi vielä hieman kevenneltiin muutaman kierroksen käyntihuilin jälkeen. Tänään päätin kuulkaa olla niinkin hurja, että en edes jäänyt ympyrälle pyörimään. Ohjakaan ei kyllä pidentynyt niihin mittoihin kuin joskus, mutta pari stopparia meni varsin kevyesti. Ja kyllä kultainen oli hirmuisen hieno. Heti se lähti ajattelemaan sinne eteen-alas, alusta asti ravi oli suunnattoman rauhallista. Minä tein jokusen ympyrän, asettelin ja poni oli rennon rauhallinen. Kyllähän se pariin otteeseen sieltä pamahti ylös, kun joku pelottava hevonen häiritsi hänen mielenrauhaansa. Kuitenkin käytännössä, me pystyttiin ravailemaan pidemmin ohjin uraakin seuraten. Olin tyytyväinen ja poni oli magea. Mariannekin oli tyytyväinen tähän. Hienoa me :)
Se oli tosiaan siinä ja siinä. Sellaista fiilistä ei tullut kuin keskiviikkona. Tänään oli vähän tasapaksua. Kuitenkin, tyytyväinen olen, ei se huonosti mennyt. Kaikkein suurin onnistuminen vaan jäi.
Käynti oli hyvää, ravi oli hyvää. Harjoitusravi nyt vähän kyllä feilasi - olihan siinäkin hyviä puolia, mutta kokonaisuudessaan vähän se kitui. Ja laukka nyt oli suunnattoman kivaa, heh. Poni on hauska.
Käveltiin loppukäynnit ja keskelle. Poninen talliin ja harjailin sen nätiksi. Keltainen on kovin suloinen. Hmm :)
Jätin sen hieman huilaamaan, jotta tuo jaksaisi mennä vielä viimeiselle tunnille raatamaan. Sitten päädyinkin jälleen auttelemaan Lakin kanssa. Kovin hauskaa ja terapeuttista, nautin kun saan auttaa tuollaisia pieniä ihmisiä, jotka eivät oikeasti vielä osaa. Meikäläinen pääsee leijumaan ja pätemään, eheh.
Käytiin mukavassa kesäsateessa juoksemassa Lakin mahan kanssa ja ponin harjailun jälkeen saatoin lähteä kotiin.
Ensimmäistä kertaa tankkasin auton niin että siitä piti maksaa :D Älykkäästi ilmaistuna. Mutta ensimmäistä kertaa tankkasin sellaisessa automaatissa.
Ja hei, ensi viikolla pääsen kuuntelemaan Reckless Lovea. Ja ensi kuussa lähdetään Tampereelle, kuuntelemaan My First Bandia. Hypertärkeää informaatiota, kyllä.
Ja tutustuin tänään naapureihini. Olisin toki voinut jättää sen "soita mulle poliisit!!" kohdan poiskin, mutta nyt ainakin tunnen vähän paremmin nämä.. ööh.. miellyttävät naapurit, jotka ovat aina vaikuttaneet erittäin mukavilta :)
Ensi viikko on mielenkiintoinen. En usko että ainakaan keskiviikkona menen Elviksellä. Kuten todettua, mulle kelpaa jokin muukin. Ja Nikkis kaikessa pienuudessaankin olisi ihana :D
Mutta siis voisin mennä Pomolla, voisin mennä Vinskillä.. Millä vaan...
Ei Kaisaa eikä Evitaa. Onkohan se liikaa pyydetty? Toivottavasti ei. Auts.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti