Ponin keski-iän kriisi

Poni on on päättänyt olla taas lapsi. Ei sillä väliä vaikka iän puolesta pitäisi jo pikku hiljaa rauhoittua.

Tänään siis tallille ja taulu kertoi että pääsen jälleen Elviksen kyytiin. Tunnilla myös Vinski, Pomo, Kitty ja Nikkis, Elvis vain minun kanssani.
Tänään poni oli peräti tarhassa, joten kipsuttelin hakemaan sen. Elvis tuli oikein onnellisena kanssani, harjailin ponisen nopeasti ja heitin hänet varusteisiin. Sen jälkeen lähdimmekin kentälle.

Poni parkkiin ja nousin selkään. Alkukäynnit lähtivät ihan megalomaanisen hyvin. Kenttä oli lanattu, joten pääsimme Pullan kanssa painamaan jalanjälkemme täysin puhtaalle kentälle. Valitettavasti lanauksen takia myös tötsät oli siirretty pois keskikentältä ja laitettu kulmiin. Ja kuten voitte arvata, Elvishän oli tietenkin ihan täysin sitä mieltä, että ne hurjan pelottavat tötteröt vähintään syövät hänet, mikäli erehdymme lähellekään peltopäätä. Tinttaroimme ja tanssimme, oikaisimme kenttää vähintään kymmenellä metrillä. Jouduin heti hylkäämään raipan, sillä poni skitsosi siitä vain lisää. Raipan pois heiton jälkeen puskin ponilapsen kulmaan katselemaan niitä hirmuisen pelottavia tötteröitä. Elvis kyyläsi niitä vallan kauhistuneena, meinasi karatakin. Onneksi jo seuraavalla kerralla keltainen tuntui ymmärtäneen, että tötsät eivät ole häntä vaanimassa siellä.
Mutta ikään kuin tämä ei riittäisi! Ei, ei, tietenkin myös se porttipää oli aivan hirvittävän hurja! Sitä oiottiin vähintään kahdella kymmenellä metrillä, poni oli aivan kauhuissaan. Meikäläinen koitti ratsastaa keltaista pöljää sinne päähän, kun Pulla taas keskittyi kehittelemään mitä mielikuvituksellisimpia tapoja karata ja väistää hurjan pelottavaa päätyä. Tämä vasen kierros ei ottanut sujuakseen, ei niin yhtään, parhaimmillaankin päästiin vain suunnilleen päätyyn ja silloinkin poni lähinnä kyttäili sydänkohtauksen partaalla ja lapa sisälle pullottaen. Jeah :D

Muualla meni sitten paremmin. Ratsastelin ponia eteenpäin, koitettiin etsiä hienoa etenevää käyntiä. Vähän jäi taas vajaaksi kun se poni oli niin pirun jännittynyt. Eihän sitä mitenkään voi edetä tai liikuttaa koipiaan suurin askelin, kun sitten ei pääse pomppaamaan karkuun jos se porttipää vaikka hyökkääkin kimppuun. Tai jos Vinski hyökkää. Tai Kitty. Hui.
Tehtiin voltteja, hain asetusta läpi. Ihan nätisti tuo meni, korvatkin sain aika pitkälti käännettyä minuun päin, mitä nyt välillä ponin mielestä töröttely eteenpäin oli huomattavan paljon mielenkiintoisempaa kuin minun kuuntelemiseni.

Vaihdettuamme suuntaa, sain Pullaponin oikeasti sinne porttipäätyynkin. Edelleen oli kauhean jänskää ja kaikin tavoin pelottavaa, mutta ainakin oltiin suhteellisen suorana ja päästiin sinne päätyyn. Mikä saavutus!

Siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin ennen virallista tehtäväämme. Mua hieman jännitti mitä hommasta tulisi, odotin sitä sekopäistä kipitystä ja täysillä karkuun juoksemista, mutta yllättäen Elvis oli paljon lunkimpi ravissa. Ei yritetty oikoilla, kytättiin vähemmän. Jes :)
Tosin selkeästi rentous oli yhä hukassa - poni ei nimittäin kääntynyt kuin joskus ja jouluna. Se aina keksi joissain kohdissa "en mää haluu kääntyy tässä" ja sitten vain kipsuteltiin jonkun kaverin perässä karkuun. Jonkun aikaa etsittiin yhteistä säveltä ja ponia rennommaksi, sittemmin se kääntyminenkin lähti sujumaan. Pystyttiin siis tekemään porttipäässäkin ympyrää, ilman että Pulla kesken kaiken keksi ettei hän enää halua olla siellä.
Hetkittäisiä kipityksiäkin tähän raviin mahtui, mutta saatiin kuitenkin varsin nättiä ravia heti kun selätettiin ongelmat. Poni totteli ja kulki asiallisesti, oikein hyvä.

Lähdimme tekemään kokorataleikkaita (jotka käsittivät noin puolet kentästä, mutta kun kenttä on kauhean iso. Ja käytettiin silti koko kenttää). Piti tulla kokorataleikkaa, joka alkoi kulmasta ja loppui pitkän sivun keskelle, sen jälkeen ravattiin pääty ja tehtiin toisella pitkällä sivulla täyskaarto. Ja kokorataleikkaalla piti siis pidentää ravia.
Okei. Alkuun ei ravi lähtenyt etenemään yhtään ja päätyyn meneminenkin oli hankalaa, kierros kun vaihtui vasemmaksi ja mun on sitten hankalampi pitää poni suorana. Tahkottiin hiukan ja kyllä mä aika pian löysin sen että pidän ponin suorana ja käytän enemmän sisäohjaa - vaikka poni tunkeekin sisälle. Kun tajuttiin tämä, sujui tuo päätyyn meneminen oikein hienosti, täyskaarto samoin. Ei niissä mitään vikaa.

Sen jälkeen keskityimme ravin pidentämiseen. Alkuun en uskaltanut ponille vielä ohjaa antaa, se kun oli vähän turhan skitso. Muutamien epätoivoisten pidennysten jälkeen Elvis tuntui rauhoittuneen ja tulleen kuulolle, joten uskaltauduin hieman ohjaakin löysäämään tuon eteenratsastuksen lisäksi. Siltikään tähän ekaan suuntaan ei vain onnistunut, poni ei lähtenyt. Suunnan vaihduttua muuttui ääni kellossa ja koko tehtävä oli huomattavan paljon helpompi. Alusta alkaen sain Pullaa ratsastettua hieman enemmän eteen ja kun Marianne vielä auttoi ja vaati hidastamaan ponia ennen pidennystä. Sitten se oli oikein hyvä. Edelleen se olisi voinut pidentyä ja liikkua paremmin, mutta sain niin paljon paremmin sitä eteen, heti kun ymmärsin hidastaa ja ottaa ponia tuntumalle. On se helppoa, heh. (Mutta sentään sen ponin suorassa pitämisen sisäohjalla tajusin itse, olen älykäs lapsi.)

Näitä Adan ottamia siis. Meikäläinen on suoruuden perikuva ja ponia ottaa päähän.

Otettiin sitten käytiin ja käveltiin hetkinen. Elvis on kauhean raukka tuolla helteessä, se ei ole mikään auringonlapsi.
Mutta otettiinpa vielä tuota kolmatta askellajiakin. Jälleen jakauduimme pääty-ympyröille ja laukkasimme pitkät sivut ja blaablaa. Ja sai ratsastaa eteen, nostaa pyllyä penkistä ja hanattaa :D
Olihan se jännää, mä todella toivoin ettei Elvis skitsoilisi liikaa, jotta saataisiin ratsastettua eteen. Ensimmäinen laukka oli kokeilu, istuin rauhassa alhaalla ja katsoin mitä poni tykkää. Oikein hyvä - laukka nousi vihdoin ja viimein paremmin, ei mitään "puolikuolleesta käynnistä sorrutaan johonkin laukantapaiseen". Ja Elviskin pysyi ihan hanskassa. Vähän reippaasti se meni, mutta minä istuin, koitin pitää tuntumaa ja hidastaa. Ja pitää kättä alempana, se oli tämän päivän suuri juttu. Ja vaikea, tuntuu epäluonnolliselta kun joutuu pitämään kättä niin alhaalla.
Joo, sain Elviksen pidettyä avuilla, se jopa hidasti hiukan laukkaa kun oikein keskityin :) Käyntiinkin siirryttiin vallan asiallisesti, olin tosi tyytyväinen.

Sen jälkeen aloitettiinkin totinen puskeminen ja villi meininki! Laukattiin oikein iloisesti, minä pääsin kivasti sinne kevyt istuntaan ja Pulla laukkasi kauhean iloisena. Ja silti siirtyi käyntiin niin asiallisesti, eikä vetäissyt mitään liikoja höyryjä. Lyhensin vielä jalustimia, joten pääsin entistä paremmin ylös. Olihan se oikein mageeta, minä pysyin ylhäällä varsin kivasti, vähän nyt piti tukea ottaa jotta kädet olisivat paikoillaan. Elvis oli iloinen ja positiivinen ja aina hiljennettiin kauniisti. Jippii!

Kunnes sitten jostain kumman syystä pääsi käymään niin, että kaikki meni hyvin. Mutta kun siirryttiin raviin ja Pomo lähti laukkaan, niin yllättäen Elvis saikin sellaisen mukavan päähänpiston, että nytpä hän lähtee Pompelin perään. Ja täyttä laukkaa tietenkin :D Pullan arabiveri kiehuu, heh.
Täyttä laukkaa pisteltiin menemään, meikäläinen istui jo aika kivasti. Mutta puristin jaloilla, mikä ei ollut Mariannen mielestä hyvä juttu, säädän yhäkin liikaa. No, ainakaan ei jännitä. Jännittyminen on eri asia.
Sen jälkeen Pullava oli hurjan villi, oletettavasti. Otin käyntiä, koitin vähän ratsastaa eteen. Tehtiin pienempiä voltteja, aseteltiin ja pysäyttelin ponia. Pian hän tuli jälleen kuulolle ja oli rauhassa, jätti sellaiset "nyt mä voisin sit laukata" yritelmät pois kuvioista. Otettiin vielä kaksi nostoa ja ne menivät oikeastaan jopa paremmin kuin oletin. Toki vauhtia oli ihan mukavasti, mutta poni ei räjähtänyt, se laukkasi kuitenkin hallittuna, sain sitä hiljennettyä kun taas keskityin. Ja siirryttiin alaspäinkin nätisti. Joten olin tyytyväinen - vaikkei ponia enää eteenpäin uskaltanutkaan ratsastaa.

Kaunis wannabe arabiratsuni.

Loppuun vielä loppukäynnit. Tänään annoin periksi ja ei menty sinne porttipäähän, kun se nyt kerran oli niin hirmuisan kamala.

Poni oli hauskanen, minkä taidan sanoa joka kerta. Mutta oli hän. Lapsi.
Tänään oli se vähän huonompaa, että me sählättiin. Yhdessä ja erikseen. Ja oli vähän puuhasteltavaa siinä. Kuitenkin laukat menivät tänään jo vallan mainiosti. Ja ravikin kun saatiin poni kontrolliin. Joten kai tuo sähläys nyt menee läpi sormien. Hassun hauska poniotus.

Käveltiin ja sen jälkeen keskelle. Pullanen talliin, varusteet pois ja lopulta suihkuun. Tänään se pesulla käyminen meni vieläkin aikuismaisemmin, lähes ollenkaan ei tinttaroitu ja oltiin kauhean fiksuja ja filmaattisia :) Sen jälkeen poni talliin siestaa viettämään ja seuraavaksi Laki-ponia avustamaan. Käytiin metsässäkin samoilemassa ja fiilisteltiin. Se on oikein mukavaa. Lopulta kotiinpäin taas vaihteeksi.