Eipä se mitään, oli siellä ajoittain lämmintä ja aurinkoista. Sitten satoi taas lisää. Ei paha kuitenkaan.
Mulla oli Elvis, tunnilla myös Jack, Vinski, Evita, Nikkis ja Laki. Elvis oli toisella tunnilla. Katselin tunteja Oonan kanssa, siivoilin harjoja. Ja pohdiskelin syvästi.
Tuntimme alkaessa kipsuttelin Elvis-ponin luo ja kiipesin kyytiin. Yllättäen jätimme martingaalin poniin ja keppiäkään en vaivautunut ottamaan mukaan. Syynä ihan se, että meidän oli ehkä tarkoitus vähän hypellä.
Kuvat Saanalta. Ja nämä ovat joltain keskiviikolta. Vanhempia kuitenkin (:
Meidän oli kai ollut tarkoitus hypellä jo viime viikolla, mutta kentän märkyys ja sade muuttivat suunnitelmia. Tänään se kentän märkyys ja sade eivät kuitenkaan loogisesti haitanneet, joten hyppelimme jotain pikkupikku kavalettia. Ihan hauskaa se oli, ei siinä mitään.
Aloiteltiin alkukäynneillä, tietenkin. Kenttä oli varsin märän puoleinen, joten prinsessaponilla oli jälleen omia mielipiteitä siitä, voiko siellä keskellä kävellä vai ei. Ja siis jos se olisi edes kävellyt nätisti uralla, niin se olisi ollut ookoo. Mutta aivokääpiö poni keksi, että hänen on pakko kävellä ihan aidoissa kiinni, jotta hänen pikku kavionsa pysyisivät kuivina. Ei ihan kamalasti naurattanut kun itse jäin aitoihin kiinni. Sen takia pidinkin ponin aika pitkälti poissa uralta. Loppujen lopuksi ei siinäkään oikein ongelmaa ollut, välillä valuttiin uralle, mutta tosi hienosti Elvis kuitenkin käveli suorana yli vesilätäköiden.
Olin muuten hyvin yllättynyt siitä, että poni oli hyvinkin reipas alusta alkaen. Pohje meni läpi, vauhtia saatiin lisää. Ei mitään matelua, vaan nättiä liikkumista vaikka kenttä olikin "hyi niin märkä". Jokunen volttikin tehtiin, mutta se kääntäminen oli vähän sellaista kulmikasta ja vaivalloista kun Pullaa kuitenkin ällötti se märkyys. Siksipä aika pitkälti tyydyttiin ihan siihen, että päästiin kulkemaan suorana, pois uralta.
Meille pistettiin kolme puomia, isoin välein koska ravivälit olisivat olleet turhan tiukat noin märkään kenttään. Puomit sijoiteltiin strategisesti keskihalkaisijalle, sillä muualla oli niin kauhean märkää. Ylitettiin ne ensin kertaalleen käynnissä ja sitten siirryttiin kevyt raviin.
Poni on söpö
Se ravi lähti vähän pöljästi. Tila meinasi loppua kesken, poni ei ihan kääntynyt kun oli märkää ja meitsi oli täysin hukassa. Kun ihmiset pääsivät raviin ja saatiin tehtävä pyörimään, niin mekin sovittiin jo joukkoon Pullan kanssa. Ylitettiin puomit varsin siveästi. Keltainen eteni ravissa tosi hyvin, ei liikaa, muttei liian vähänkään. Mulla kyllä kevennys oli rahtusen liian suurta, koska lyhensin jalustimia esteitä silmällä pitäen. Pysyin silti mukana ja yritin keskittyä niihin käsiin, naurettavaa kuinka ylös ne on mahdollista hilata. Nyt nostelin nyrkkejä varmaan normaaliakin ylemmäs, ihan sen takia että jalustimetkin olivat lyhyemmät. Olen hirveä ihminen, heh.
Puomit eivät kolisseet, poni ei skitsoillut ja homma toimi varsin näppärästi. Kerran eksyttiin pahasti reitiltä kun mun kääntäminen ei toiminutkaan yhtä sulavasti kuin olin ajatellut. Silti, olin oikein tyytyväinen. Tultiin puomit pariin kertaan vielä toisesta suunnasta, jolloin oli enemmän aikaa suoristaa ennen puomeja. Olihan se helpompaa ja hyvin sujui näinkin päin.
Sitten muut kävelivät ja yksi kerrallaan ylitettiin pikku kavaletti. Se oli siellä lyhyen sivun keskellä ja sen eteen oli laitettu puomi. Tarkoituksena oli ihan ravissa tulla ja ylittää este vuoronperään. Poni oli tosi aikuismainen siinä kävellessään. Liikkui eteenpäin pyydettäessä, muttei skitsoillut kun toiset hyppivät ja laukkasivat. Viisas otus.
Sitten kun me päästiin hyppäämään, niin ponistakin kuoriutui ihan vakavasti otettava esteratsu ja löytyi se lapsenomainen into. Tultiin vasempaan kierrokseen kaksi kertaa. Ne olivat molemmat aika samantapaisia suorituksia. Pulla oli ravissa vähän turhankin etenevä, mua vähän jännitti tämä hyppääminen ja sitten keventelinkin liian korkealla. Sen takia jouduin molemmilla kerroilla väkertämään ensin voltin, jolla sain ponin ja itseni rauhoittumaan. Estettä lähestyttiin ihan hyvässä tahdissa ja yhteisymmärryksessä. Toki sitten hyvissä ajoin ennen maapuomia keltainen innostui ja pisteli taas menemään reipasta ravia, mutta ei se siinä vaiheessa enää niin haitannut.
Esteen ylittämisestä voidaan sanoa näin: jos silloin keväämmällä Nikkiksen kanssa kehuin, kuinka hieno mun esteistunta oli ja kuinka nousin just oikealla hetkellä ylös ja vaikka mitä muuta. Niin tänään... No, hyökkäsin reilusti ennen maapuomia jonnekin kevyt istuntaan, heitin kädet harjaan ja sitten annoin Pullaponin häseltää esteen yli parhaaksi katsomallaan tavalla. Mua jännitti se maapuomi, ei mun mielestä meillä ole koskaan sellaista ollut edessä. Jotenkin ajattelin että poni vähintään pomppii sen puominkin yli, joten en uskaltanut odottaa mitään varsinaista hyppyä. Sitä paitsi, poni oli niin innokas, että en uskonut pysyväni kyydissä jos en roikkuisi harjassa jo reilusti ennen :D Onhan Elvis nyt huomattavan paljon vakavammin otettava esteponi kuin joku tappijalkainen Nikkis, heh.
Tärkeintähän on, että pysyy kyydissä eikä roiku suussa. Siinä me onnistuttiin. Keltainen leiskautti esteen yli, kuin se olisi ollut suurempikin ongelma ja sen jälkeen pisteltiin reipasta laukkaa eteenpäin. Kauniisti kuitenkin hidastettiin takaisin ja maltettiin kävellä asiallisesti.
Oikeaan kierrokseen otettiin nopea kierros sillä sade alkoi yltyä. Tällä kertaa sain ponin rauhoittumaan ilman volttia, mikä oli jo edistystä. Este ylittyi yhtä tyylikkäästi (vai tyylivapaasti) kuin aiemminkin.
Sitten otettiin vähän loppuraveja. Aika villiä meininkiä, poni mennä porhalsi ja minä keventelin ihan hullusti. Sain minä ratsun hetkittäin rauhoittumaan ja hidastumaan. Mutta aika pitkälti vain kipiteltiin innokkaina eteenpäin ja kauhottiin kun lutakot olivat niin hirveän ällöttäviä (:
Sen jälkeen loppukäynnit.
Mariannehan oli tyytyväinen. Minä kuulemma tunnen jo tahdin, sitä ei enää pelota katsoa kun meitsi hyppelee :D Joo, siis. Tosi hallitultahan se on tänä vuonnakin näyttänyt (muistellaanpa sitä Nikkiksen kanssa kaahailua).
Olin kyllä itsekin tyytyväinen. Minä hyppään niin harvoin, että se kyydissä pysyminen on aina mainittava saavutus. Ja tällä kertaa pysyttiin jaloillamme, eikä kieritty pitkin kenttähiekkoja. Ja no, meillä oli ihan hauskaa.
Tämä pomppiminen on ollut ihan hauskaa tänä vuonna. Ylipäänsäkin mun estehyppelyt ovat oikeasti menneet tänä vuonna varsin mallikkaasti - ihan toista kuin se parin vuoden takainen "elossa ei kyllä selvitä" kun Elviksen kanssa niitä pikku ristikoita väkerrettiin. Joten ei siinä. Hitaasti mutta varmasti musta tulee suuri esteratsastaja ;)
Poni oli hauska tänään. Ja oli muutenkin kiva päästä hyppäämään Elviksen kanssa, siitä on jo aikaa, enkä mä keltaisen kanssa ole niin paljon hypännyt muutenkaan. Voidaan kuitenkin sanoa, ettei tämä niin hyvin mennyt kuin keväällä toisen keltaisen kanssa. Kuitenkaan, ei huono. Jonkinmoista vaihtelua.
Käveltiin loppukäynnit. Elvis putosi kauheaan onkaloon (hehe, se on hauska kun hän järkyttyy niin kauheasti että maakin lahoaa alta) mutta muuten selvittiin lähes hengissä. Parkkeerasin ponin keskelle ja alas selästä. Sitten käpsyttelimme Pullan kanssa talliin. Keltainen harjattiin kiiltäväksi ja kauniiksi, sitten syvällisten keskustelujen saattelemana kotimatkalle.
Mulla on ollut viime aikoina kovin lyhyitä tekstejä. Ihan hullua :D Jep, pakko mainita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti