Tunnillamme olivat myös Sakari, Jack, Laki ja Nikkis. Elvis oli vain mun kanssani. Suuntasinkin harjaamaan keltaista, joka odotti karsinassaan suoranaisen malttamattomana. En todellakaan tiedä mikä sillä ponilla tänään oli, mutta heti karsinan oven avatessa se oli jo suorastaan syliin juoksemassa. Harjatessakin piti oikein vahtia, Elvis kun tuijotteli ulos pää oven välissä. Näytti melkein siltä, että se oikeasti harkitsi juoksevansa villiin luontoon. Jep - se Elvis, joka ei koskaan tee mitään muuta kuin möllötä, oli nyt lähes karkumatkalla. Erikoista.
Vetäisin ponin varusteisiin ja pitkän harkinnan jälkeen otin myös sen raipan mukaan. Hiukan mietin ihan sen takia, että nyt viime aikoina ollaan siinä laukassa kilaroitu vähän liiaksikin. Päätin kuitenkin ottaa sen raipan, heittää vaikka pois ennen laukkoja.
Ajoissa oltiin valmiina ja pian päästiin kentälle innosta puhkuvan ponin kanssa. Tai miten sen nyt ottaa, ponin innokkuus ulkoiluun kuoli heti kun oikeasti sinne ulos päästiin.
Käytetään vaikka näitä nyt vaihteeksi.
Kentälle päästyämme kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Tänään koitin vähän ratsastaa jo enemmän ja paremmin kuin keskiviikkona, nyt kun lomasta alkaa olla jo vähän enemmän aikaa. Aloiteltiin taas sillä käynnin eteenpäinratsastamisella. Se oli vähän siinä ja siinä. Minä koitin saada ponin aktiiviseksi ja liikkumaan suurin, etenevin askelin. Hetkittäin tuntui siltä että Pulla liikkui ihan ookoosti... Mutta vain ookoosti, jokin "käynti kulkee läpi selän" jäi vain kaukaiseksi haaveeksi. Samoin poni vetelöityi koko ajan, eikä vain tuntunut säilyvän reippaana ja tahdikkaana. Ei se kuitenkaan suunnattoman huono ollut, ei vain löydetty mitään maailmoja mullistavaa mitä nyt tänään olin hakemassa.
Kun käynti ei kerran ottanut edetäkseen, päätin keskittyä voltteihin ja asetuksiin. Ne toimivat huomattavan paljon paremmin, Elvis pysyi aika pitkälti etenevänä myös volteilla ja saatiin kivaa asetustakin aikaiseksi. Parhaimmillaan poni alkoi tuntua pyöreältä ja vastaanottavaiselta, pysyi kauniisti sisällepäin asettuneena vaikka ohjaa löysäsikin. Huonoimmillaan taas saatiin nenää vain hieman sisälle, mutta läpiasettumisesta ei voitu puhua. Olin siis varsin tyytyväinen, ei ehkä niin hyvää asetusta kuin silloin jokin aika sitten, mutta hirmuisen paljon parempaa kuin ennen lomaa.
Käynnissä aloitettiin ohjastuntuma-pohdiskelulla. Pienennettiin kenttää ja lähdettiin tallisivulla päästämään ohjaa pitkäksi, kokeiltiin valuvatko hevoset ohjan perässä alas. Tiesivulla taas kerättiin ohjaa ja otettiin hevosta kontaktiin ja tuntumalle. Ihan jännittävää, en ole ihan varma olenko tätä tehnyt Elviksen kanssa sen jälkeen kun olen aloittanut niitä loppuraveja ravaamaan pitkin ohjin. Oli mielenkiintoista nähdä saisinko ponin venymään ohjan perässä suoralla uralla. Kun ympyrällä on niin kovin helppo vain asettaa ja jutella sille hevoselle. Suoralla se on hankalampaa.
Käynnissä tämä onnistui ihan kivasti. Elvis meni nätisti ohjan perässä, rauhassa voitiin kerätä ohja takaisin käteen ja silti tunnuttiin pysyvän ihan rentoina ja mukavina.
Suurempi ongelma oli mun hieno visio siitä, että poni lähtisi lopulta kävelemään oikeasti selästä läpi ja etenemään vähintään yhtä kauniisti kuin Pomo aina joskus. Vaikka kuinka yritin ratsastaa ponia eteenpäin, niin eipä tuo vain lähtenyt ihan sillä tavalla kuin kuvittelin. Alkuun madeltiin hyvinkin hitaasti, viimeisissä ohjan löysäyksissä saatiin edes jonkinmoista etenemistä. Mutta se hienoin onnistuminen, se suurin liike joka olisi kruunannut koko jutun jäi puuttumaan. Tosin en kyllä ole ikänäni saanut Elvistä ihan sillä tavalla kävelemään, joten sen kaivelu voi olla vähän hankalampaakin kuin Pomon kanssa. Kenties tämä pitää ottaa jo tavoitteeksi - Pullaponin ruho liikkeelle ja askeleet pitenemään?
Njääh, mitä turhia käyntiä kävelemään reippaasti, kun sitä varten on keksitty laukka, jota voi paahtaa ihan täysii eteenpäin!
Käynnin jälkeen siirryttiin rauhallisesti kevyt raviin. Ensin ravailtiin jokunen kierros ja niiden kierrosten aikana minä rauhoitin ponin, joka keksi että on ihan ookoo kipsutella alta pois jos porttipää nyt sattuu taas olemaan tosi jännittävä. Sen jälkeen jatkettiin täysin samalla hommalla kuin käynnissäkin.
Hmm. Aluksi pidentely tuntui ihan hyvältä. Ratsastin kyllä liian vähän pohkeella eteenpäin, mutta ainakin sain ihan sitä tunnetta että poni meni ohjan perässä. Kuitenkin siinä kävi aina niin, että heti parin stopparin löysäyksen jälkeen Elvis pamahtikin takaisin ylös ja ryhtyi kyyläämään hurjan hirmuisaa porttipäätä. Enkä vain tuntunut saavan sitä kontaktiin ja alas sen ohjan perässä. Kovin vaikeaa.
Jonkin aikaa vain tuskastelin ongelmani parissa, sain ehkä hiukan paremmin ponin pään pysymään alempana, mutta silti pidemmällä ohjalla se meno oli epätasaista. Marianne huomasi ongelmamme ja auttoi meitä. Mun piti kerätä ohjaa vielä lyhyemmäksi siellä tiesivulla, tehdä voltteja ja hakea sitä kontaktia. Mun piti ratsastaa ponia lyhyelle kaulalle ja pyöreäksi (mistä päästään siihen, että olin lähes otettu. Noin vain minua käskettiin ratsastamaan ponin kaula pyöreäksi. Mahtava luottamus osaamiseeni ;)).
Noudatin Mariannen toivetta parhaani mukaan, keräsin ohjaa lyhyemmäksi, kääntelin Pullavaa volteille. Asetus tuntui löytyvän ihan helposti, poni tuntui tulevan kontaktiin ja unohti sen turhan kyttäilyn. Sen lisäksi yritin olla vielä niinkin hyvä oppilas, että pitäisin ne nyrkitkin kiinni. Se on ehkä sellainen pienen pieni ongelma tuon Elviksen kanssa, että minä en uskalla pitää sen kanssa ohjia kädessä :D Poni on niin pieni ja herkkä. Ja hidas ja löysä. Mulle jää niin helposti päälle se, ettei sen kanssa voi pitää ohjaa ollenkaan kädessä (kun muidenkin hevosten kanssa mun tuntuma on ilmeisesti yhäkin liian löysä. Niillä en kuitenkaan oikein huomaa sitä). Kun Pulla on niin siro ja pieni, en minä voi pitää sitä ohjaa kädessä. Tai jos ohjat ovat tarpeeksi lyhyet, niin en ainakaan voi pitää nyrkkiä kiinni. Heti tulee sellainen olo että nyt kiskon ponia pysähdyksiin.
No, eipä sillä. Toimiihan se poni noinkin. Ei ihan heti tule kiskottua sitä. Ja kyllä mä silloin saan ne ohjatkin käteen kun ponilla pyörii silmät kuin hedelmäpeli ja juostaan kameleina kun on niin jänskää ja hauskaa ja iiks.
Mutta kyllä mun sopisi opetella pitämään ne ohjat kädessä myös keltaisen ponin kanssa.
Kun otin ponin kontaktiin ja lyhyemmälle ohjalle toisella pitkällä sivulla, niin kyllä tuo toisen sivun pidentely helpottui huomattavasti. Elvis valui kauniimmin alas, pysyi siellä paremmin. Itse koitin aina rauhallisella pohkeella ratsastaa ravia eteenpäin ja niin saatiin poni valumaan vieläkin kivemmin sinne alas.
..Rehellisesti sanottunahan poni kyllä valui lähinnä eteen ja vähän alas. Mutta tarpeeksi lähellä sekin.
Olin loppujen lopuksi varsin tyytyväinen tähän valumiseen ja raviin ylipäänsä. Kyllä sen kuitenkin huomaa heti, kuinka paljon vaikeampaa on etsiä sitä eteen-alas-ajatusta ilman sitä jatkuvaa asettelun mahdollisuutta.
Edustavin kuva ikinä
Otettiin vähän välikäyntiä ja koitin nyt hieman keskittyä siihen ettei poni vain matoilisi uraa pitkin. Vaikeaa oli, Elvis oli aivan väsynyt, eikä vain jaksanut liikkua yhtään mihinkään. Kävin heittämässä raipan pois ennen kuin aloitettiin laukka. En tosin tiedä oliko se loppuviimeksi kovin hyvä idea.
Otettiin vain muutamat nostot toiselle pitkälle sivulle.
Vähän köykäistä oli tämä laukka tänäänkin, herranen aika. En tiedä oliko se raipattomuus, vai väsyttikö lämpö ponia, mutta tänään se ei tosiaan kilaroinut laukasta. Ei yhtään. Sen lisäksi se ei edennyt käynnissä, ei niin yhtään. Oli aika tuskallista kun aina sai suurin piirtein potkia sitä ykköstä silmään, jottei ihan lahnakäynnistä tarvitsisi nostaa sitä laukkaa. Sitä paitsi kun aina taisi käydä niin, että reipastamisesta huolimatta poni lösähti heti laukkaa valmisteleviin pikku pidätteisiin ja lopulta sain aina kaivella sitä laukkaa yhtä hirveällä vaivalla kuin keskiviikkona. Joo-o.
Laukat nousivat löysästi, aika samaan tapaan kuin keskiviikkona. Aina sai ihan pohjetta käyttää, sai maiskuttaa. Ainoa ero siihen viime kertaan oli se, että tänään poni ei sinkoillut ja riekkunut kuin villivarsa, vaan laukkasi ihan asiallisesti.
Ne laukannostot kyllä rehellisesti sanoen vähän söivät miestä. Se oli vähän turhauttavaa kun poni ei edennyt ja sai kaivella. Sen lisäksi kertaalleen meidän laukannosto meni täysin pipariksi kun Poni Pullava päättikin lähteä rilluttelemaan keskikentälle kesken kaiken. Hmm.
Onneksi sentään laukka oli ihan hyvää ja korvasi nuo kököt laukannostot. Toki tahti oli rauhaisaa, kuten ehkä arvata saattaa, mutta tänään poni oli ratsastettavissa, se ei vedellyt herneitä nenäänsä jostain porttipäästä, eikä muutenkaan kilaroinut yhtään mistään. Minäkin istuin tänään oikeasti hyvin, kun Pulla ei pomppinut kuin aropupu eteenpäin. Yksi ympyrä tehtiin vasemmalle, siihen kirottuun helpompaan suuntaan (mun pitää opetella kääntämään taas laukassa oikealle, se tuskastuttaa mua).
Laukkoja ei tosiaan montaa nostoa otettu, vaan jäätiin sitten kävelemään. Hiukan säikyttelin ponia, sillä jos poni on rauhallinen niin ilmeisesti silloin minun täytyy aina järkyttää sen maailmaa :D
Ponimuus. Tämä kuva Saanalta.
Marianne kertoi kyllä myöhemmin olleensa oikein tyytyväinen. Se ei tykännyt siitä kun nostin yhden laukan liian valmistelemattomasti, jolloin se oli väärä. Mutta muuten tuo oli tyytyväinen ja meni hyvin. Olin peräti yllättynyt, se kuulosti kauhean tyytymättömältä :D Itse sanoinkin että mulla on nyt ollut parempi fiilis itseni suhteen tämän loman jälkeen ja Mariannen mukaan oli yliyrittämistä ennen lomaa. Hmm.
Itse olin tänään ihan tyytyväinen. Siis tuo laukka nyt vain kökköää kun ponia ei jotenkin saa eteenpäin.
Mutta muuten olin oikeasti tyytyväinen. Tänään ei skitsoiltu, mikä tuntui voitolta. Sain sen oikeasti keskittymään sen yhden kipsuttelun jälkeen. Ja siis että sain ponin rennoksi ja valumaan ohjan perässä, eihän siinä voi olla kuin tyytyväinen.
Keskelle ja alas selästä. Poni oli oikein suloinen :)
Käveltiin sitten talliin ja herra pääsi suihkuun. Tänäänkin suoriuduttiin ihan itse ja Pullaponi todisti olevansa aikuismainen. Hiukan se meinasi ensin tinttaroida, mutta sitten tyytyikin seisomaan kauhean kiltisti paikoillaan ja antoi pestä ilman ongelmia. Jee! Kuivailin ponin ja sitten se pääsi karsinaansa. Ilmeisesti Elviksen ei tarvitse enää ruskettua. Eikä sillä, ehkä se on kivempi olla siellä viileässä karsinassa kuin tarhassa jonne aurinko kuitenkin paistaa.
Kävin hiukan ottamassa vielä kuvia ja sitten päädyinkin auttamaan yhtä tyttöstä Laki-ponin kuntoon laitossa. Taluttelinkin heitä taas tunnilla. Puolessa välissä mut tosin häädettiin pois ja lähdin auttamaan Evitan ja Nikkiksen pois laitossa ja suihkuttelussa. Evitainen kävi suihkussa kuten mamman kuuluukin, oli kiltti ja tyytyväinen. Minut yllättikin suuresti se, kun Nikkis järjesti pesulla käymisestä oikean kohtauksen. Ei sitäkään uskaltanut siinä puussa kiinni pitää, kun rouvan mielestä vesi oli hirveää ja oli aivan pakko tanssia jotain rivitanssia siinä narun perässä. Kun sitten lopulta pidin ponia toisessa kädessä ja suihkuttelin toisella, niin kyllä siitä jotain tuli, mutta oli se silti aika naurettavaa. Keltuainen pyöri ja heilui ympyrää, teki kyllä harvinaisen selväksi kuinka tyhmää tämä peseytyminen on. Mikäs siinä sitten.
Hiljaksiin lähdin minäkin sitten taas kotiin päin. Ja nyt seuraavaa kertaa odottamaan.
Tosin kauhulla taidetaan tuota ensi viikkoa odottaa, jos siellä oikeasti iskee sellaiset helteet kuin vähän väliä povaillaan. Auts..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti