Joulurauhaa ja -iloa

Mulla oli tänäänkin Jack, kuten Marianne hiukan lupailikin. Tunnilla olivat myös Evita, Elvis ja Nikkis, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Jack oli kerrankin jopa puhdas, joten harjaamisessa ei niin kauaa aikaa kulunutkaan. Heitettiin vielä Vinsentti pihalle, ennen kuin vetäistiin heppa varusteisiin ja lähdettiin kentälle.

Ihana Jack-mies!

Hyppäsin selkään ja lähdimme kävelemään. Kenttä oli taas astetta huonompi ja Jackiekin aika vetelä. Ei tainnut kiinnostaa köpsöttely huonolla pohjalla (josta tulikin mieleeni, että joululahjaksi toivon hyviä ilmoja joululoman jälkeen. 20 plusastetta olisi kiva alku, tänks!) Alkukäynneissä vääntelin ponin kanssa ympyröitä, oikeasti asettelin ja vaadin asetusta ja sen lisäksi koitin hiukan taas niitä väistöjä. Meni paremmin kuin eilen, kun tällä kertaa uskalsin vaatia, mutta tiedän kyllä että olen saanut parempiakin väistöjä herra herkkiksen kanssa onnistumaan.
Muutamat pysähdykset (Jack on niin ihanan keveä ja mukava noita hidastuksia tehdessä) ja pientä eteenratsastusta, jonka jälkeen päästiinkin keventämään ravia.

Jack kipsutteli iloista ravia, oikein keskittyneenä ja rentona. Hiukan hän välillä katseli maisemia, mutta puolipidätteiden avulla keskitti taas huomionsa aika sataprosenttisesti muhun. Muilla poneilla olikin enemmän joulumieltä ja tonttu-ukkoja tuntui hyppivän itse kunkin pöksyissä, mutta siitäkin huolimatta Jack seisoi kiltisti, eikä välittänyt toisten hötkyilyistä. Tai no, siinä vaiheessa kun rasvatut salamat räjähtivät suoraan meidän perässämme, otti Jackiekin pari laukka-askelta - eihän sitä tiedä aikoiko se ilkeä akka iskeä hampaat kankkuun vai oliko kenties tonttu Toljanteri rapistellut juuri sopivaa puskaa.

Jatkettiin käynnissä yleisen turvallisuuden vuoksi ja tehtiin serpentiiniuraa. Kunnon taivutuksia ja suoria linjoja, itse näiden halkaisijoiden aikana otin vähän takapäänväistätystä kehiin. Se sujuikin oikein hyvin, sain Jackin hidastamaan ja istuin itse normaalisti, jolloin takapäähän tuli pientä poikitusta.
Kun sitten saatiin lupa ravailla pitkää sivua, siirryin minä kokonaan harjoitusraviin. Tein suunnilleen kolmikaarista kiemurauraa ravissa, pyörittelin hiukan ympyrää ja nautin siitä kun Jack oli kiva ja itse istuin tosi hyvin.

Välissä pysähdyttiin ja asetettiin syvälle molempiin suuntiin. Käynnissä tehtiin vielä asetuksia molempiin suuntiin ja ponikin honasi tämän erittäin hyvin. Välillä meillä on ollut vähän ongelmana, kun Jack on niin kovasti yrittänyt tulla ohjan perässä joko sisälle tai ulos.

Raviakin otettiin vielä alhaalla istuen ja tehtiin käyntisiirtymiä pitkillä sivuilla. Heppa oli niin magea ettei mitään rajaa ja teki loistavia siirtymiä käyntiin pelkällä istunnalla ja siirtyi reippaasti raviin niin ikään istuntaa pyöräyttämällä. Fiilis oli huippuhyvä ja vielä kun saatiin harjoitusraviväistöt onnistumaan paremmin kuin eilen. Jes!
Siitä siirryttiin vielä käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Jack on sitten hieno ja kiva. Todella kiva vuoden lopetus, nyt onkin sitten pari viikkoa lomaa, jonka jälkeen takaisin sorvin ääreen.

Hyvää joulua!

Hiljaisuus ja pehmeä turpa

Hevosia on kiva katsella. Siinä me seisoskeltiin Jackien kanssa, silittelin isoa ja niin kamalan pehmoista turpaa, samalla kun Jack vilkuili ympärilleen milloin iloisena ja milloin vähän huolestuneena. Hevoset on kivoja, niin hiljaisia ja suloisia.
Mulla oli tänään tosiaan Jack, tunnilla myös Vinski ja Evita, kävipä Mariannekin Artsin kanssa.

Kipsuteltiin kentälle ja hypättiin kyytiin. Oli pimeää ja supersumuista, mutta vaihteeksi onnistuin olemaan täysin välittämättä asiasta - ei mua sinäänsä se pimeys jännitä, mutta huomaa kyllä ettei siihen ole tottunut kun nyt ratsastaa vain lauantaisin valoisaan aikaan. Kenttä oli taas hiukan kova, mutta sentään tasainen, eikä tarvinnut pelätä välitöntä liukastumista.

Tunti oli varsin vapaamuotoinen ja sai tehdä oman halunsa ja kykynsä mukaan. Alkukäynneissä lähdin kokeilemaan rauhallisia käyntiväistöjä. Nimenomaan rauhallisia ja yrittämään, heh. Ongelmahan oli vain siinä, etten uskaltanut yhtään pyytää. Lähinnä vain istua möllötin ja vähän kokeilin että josko Jack keksisi väistää haluamaani suuntaan. Se taitaisi tosin toimia paremmin jos oikeasti neuvoisin hepallekin mitä siltä haluan. Päästiin tässä alkuvaiheessa oikeastaan vain sellaisiin löysiin väistöihin lapa edellä ja täysin kaatuen, ratsastajan jännittyessä ja ponin funtsaillessa mikähän ihme tämänkin tarkoituksena oli.

Asettaakin olisin voinut reippaammin, mutta oli sellaista pientä vikaa siinä istumisessa. Pientä irtonaisuutta mun istunnassa, jonka lisäksi koin olevani supervinossa koko ajan, mikä häiritsi elämääni todella syvästi (varsinkin kun en tiedä kuinka asian korjaisin.. Kun en tiedä missä se vika mahtaa käytännössä olla. Pitäisi varmaan istua jumppapallolla enemmän.. Tai hommata se robottiheppa, joka kertoisi aina miten väärin istunkaan!) Vaan joo, istumisen ongelmien takia Jack välillä pääsi kaahaamaan hiukan alta ja hieman jännittymään, jonka takia päästin sen luikertelemaan ohi kaikkien vaatimusten, jottei poni vain jännity ja räjähdä. Samalla sitten itse nostelin polvia ja etsin istuinluita, mutten oikein millään päässyt hyvään tasapainoon itseni kanssa. Tai sitten mietin liikaa ja ongelma onkin siinä (no ei, joku ongelma on oltava, sen kertovat sekä Pomo että Vinski. Ja se ärsyttää, en pysty edes Vinskillä ratsastamaan kun jossain on joku kardinaalimoka, tietäisi vain että missä).

Siirryttiin kevyt raviin (ja voi että, minä jopa tunsin ne oikeat kevennykset! Kyllä se vielä tästä lähtee, pitäisi ehkä haastaa itseään enemmän, jotta tietäisi mitä pepun alla tapahtuu) ja tehtiin runsain määrin ympyröitä ja koitinpa muutamaa helppoa väistätystä keskihalkaisijalta uralle. Ensiksi Jack otti pohkeesta vain kipinää ja lähinnä juoksi eteenpäin, mutta saatiinpa sitten sellaista kevyttä sivusuuntaakin aikaiseksi. Hyvin kevyttä, ehkä pitäisi vaatia taas enemmän. Meni kuitenkin tosi hyvin, Jack oli rento ja mukava, ei häiriintynyt paljon mistään, ne lyhyet altajuoksemiset saatiin korjattua ilman ongelmia, akka oli vino, mutta koittipa muuten istua edes suorassa ja kädet kulmassa. Ja no, homma toimi. Ja oli se poni vaan niin ilo ratsastaa, pieni heilahdus eteen epähuomiossa ja Jack olikin jo käynnissä.

Käveltiin hetki välissä ja nyt jatkoin niitä väistöjä. Alkoivat menemäänkin paremmin, tuli askelia, tuli kaatumista, mutta se johtui ehkä vähän mun liian pitkistä jalustimista. Suunta oli joka tapauksessa oikea, varsinkin kun nyt uskalsin viimein jopa vähän käskeä ja tämäyttää, jos muuten ei tuntunut herralle menevän jakeluun.

Harjoitusravia pisteltiin menemään seuraavaksi ja varsinkin tässä keskityin enimmäkseen vain istuntaan. Toki väistöteema jatkui edelleen, ihan jopa onnistuneita pätkiä tuli (mutta toki se voisi väistää paremmin).
Harjoitusravissa huomasi että tunnuin valuvan vähän väliä oikealle. Ja oikeissa ympyröissä olin jotenkin ihan sisällä ja valahtanut. Tai sitten kuvittelen.

Ravi oli joka tapauksessa mukavaa, mentiin rennosti puksutellen, istuttiin alhaalla ja mietittiin syntyjä syviä. Jackie oli rento ja pyöreämpi ja meininki oikein hyvää. Pienen käyntitauon jälkeen otettiin vielä loppukeventelyt.

Loppukeventelyistä tulee kyllä niin hyvä fiilis. Jack rentoutui ja hakeutui ohjan perässä hieman pidemmäksi (en kovin pitkäksi viitsinyt päästää kun kenttä oli kova kuitenkin) se asettui oikein nätisti (saattoi johtua siitä että viimein vähän pyysin siltä sitä) ja ratsastajakaan ei ehtinyt niin paljon funtsia omaa vinouttaan ja epätoivoisuuttaan. Siitä käveltiin loppukäynnit ja lopulta taluttelin lähes panikoivan humman talliin. Jännittävää että kentälle hän tuli täysin lunkisti porukan ekana, mutta takaisin päin meno oli jotain vallan karmeaa.

Huomenna sitten vielä ja lomalle. Pitäisi varmaan tehdä mielikuvaharjoituksia sen jumppapallon kanssa, jos vaikka saisin itseäni edes inan suoremmaksi.

Herrasmies menee ensin jäille

Vaikkeivät ne tänään heikkoja olleetkaan. Sen sijaan jäätä kyllä piisasi ja kenttä oli aivan kivikova ja kamala. Sitä uhmaten pysyttiin kuitenkin kentällä (jee!) sillä onhan tässä tullutkin jo maastoiltua.
Mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Artsi ja Elvis, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Heppa tuli tänään harjattua oikein erittäin hyvin, tukkaakin selvitettiin, kun Jack oli päättänyt ottaa koko maailman purut mukaansa. Pistettiin heppa varusteisiin ja lähdettiin lume(ttomaa)n ja jään valtakuntaan!

Kiipesin selkään, Jack oli selvästi myöskin erittäin kyllästynyt jäätikköön ja seisoi paikoillaan kuin tatti, samalla kun akka sähläsi kyydissä. Lähdettiin kävelemään, Jack tuttuun ja reippaaseen tapaansa. Suurin eteenpäinpyrkimys kuitenkin kuoli jo yllättävän pian, mutta varmastikin kovalla ja osin liukkaalla pohjalla oli syynsä tähän. Käveltiin hetki vain käyntiä, pidettiin hyvää tahtia yllä ja pyöriteltiin voltteja. Sen jälkeen alettiin tehdä kiemurauraa kentän poikki, kunnon taivuttelua ja työskentelyä. Alku meni hitusen jäykemmin, mutta lopulta saatiin Jackiekin taipumaan pienemmille kaarteille. Pitkillä sivuilla pyysin käyntiä eteen ja annoin hiukan ohjaa, jotta Jack saisi venyttää itseään hieman. Homma sujui nätisti ja jonkin ajan kuluttua otettiin pitkät sivut harjoitusravissa.

Heppa oli superrauhaisa ja mukava muutenkin. Vähän hän kyllä koitti oikaista portin luona olevan kulman, sillä ihmiset tuntuivat olevan vähän jännittäviä. Lopulta käyntipiiperrys alkoi kyllästyttää Marianneakin, joten otettiin harjoitusravia. Piti tulla pitkät sivut ravissa, lyhyillä käyntiä, jotta tulisi mentyä rauhallisesti kovalla kentällä.

Alkuun tulinkin ravia pitkät sivut, lyhyille käyntiä. Jack oli kuitenkin varsin riemuissaan ravista (ei mitenkään villisti, mutta se tuntui tykkäävän siitä hölkkäilystä) ja itselläni oli kylmä, joten muokkailtiin tehtäviä kentän rajoissa. Ensin tein molempiin päihin pysähdykset ravista, joista ensimmäiset olivat aivan surkeita, sillä ratsastaja keikkui jalustimilla eikä istunut, jolloin Jack ei ihan honannut homman tarkoitusta. Kun lopulta sitten keksin että hei, voisinhan mä istua täällä ravissakin suorana, pers penkissä ja kyynerpäät kulmassa ja sen jälkeen Jack teki jopa muutamat pysähdykset niin, että suunnilleen ajattelin pysähdystä ja heppa tekikin sen jo. Aivan loistavaa!

Kun pysähdykset sujuivat hyvin, tein muutamia käyntisiirtymiä ja pysähdyksiä, muuta ravailinkin vain uraa pitkin mahdollisimman varovasti. Jack oli loistava ja naksahti huomattavasti pyöreämpään muotoonkin, mutta hevonen tuntui silti väsyvän tämän harjoitusravin aikana suuresti. Sain sen kuitenkin pysymään suht kevyenä ja mukavana ja tietenkin Jack nyt suoritti kaiken mitä pyysin mahdollisimman taitavasti ja kiltisti. Uskallettiin tehdä pari ympyrääkin siihen parhaimpaan päähän, jossa ei juurikaan jäätä ollut.

Lopulta hellyin sitten, kun pieni heppa oli tehnyt niin hyvin töitä ja oli jo niin väsynyt, joten annoin sille pikkaisen ohjaa ja kevenneltiin vain uraa pitkin loppuaika, ennen kuin siirryttiin käyntiin ja annettiin pitkä ohja.

Itse tulin alas sieltä kun vielä kykenin, ei meinaan ollut mikään kovin lämmin ilma. Taluttelin Jackiä, kunnes luovutin sen seuraavalle ratsastajalle. Kuvailin hiukan ja sovin että voisin tulla nyt perjantaina myös, jotta pääsisin ratsastamaan edes kerran enemmän ennen tuota loma-aikaa.

Ei oikein lähde

Mulla oli tänään Vinski, tunnilla myös Pomo ja Artsi. Vinski oli vain mun kanssani,joten harjailin sen siistiksi, jottemme joutuisi hirveästi puunaamaan tunnin jälkeen. Varustin hepan ja sitten lähdettiin kentälle. Siellä satulaan ja alkukäyntejä kävelemään.

Alkukäynnit sujuivat oikein mallikkaasti. Sain Vinskin etenemään reippaasti ja railakkaasti, volteille käännyttiin sujuvasti ja asetuskin löytyi ongelmitta. Fiilis oli hyvä ja homma tuntui sujuvan, vaikka Vinski mielellään olisikin vain löntystellyt uraa pitkin kuin vanha lapamato.

Sitten piti siirtyä raviin ja sitten ei enää mikään onnistunutkaan. Aivan käsittämätöntä, mutta siis melkeinpä heti kun lähdin pyytämään ravia, otti Vinski ja kaatui vasemmalle/oikealle/suoraan eteenpäin. En saanut sitä raviin, en saanut sitä kulkemaan suoraan, enkä saanut sitä kääntymään. En niinkuin yhtään mitään! Täysin sama juttu kuin Pomon kanssa niissä ravisiirtymissä, ainoa ero on se, että Pomon sentään saan kulkemaan. Vinskiä en näemmä mitenkään.

Aikamme tahkottiin ja taisteltiin. Kokeilin kaikkea, tein kaikkeni. Koitin istua rentona, istua suorassa, antaa ohjaa, pamauttaa pohjetta läpi, pyytää vain eteen. Joo ei todellakaan. Lopulta Vinski suostui vain kävelemään ja sitäkin ihan mihin tahansa muualle, paitsi sinne minne halusin. Jippiajei ja hallelujaa vaan. Kaikkein huonointa on se, etten todellakaan tiedä mikä mättää. Se lähtee ihan heti täysin avuilta ja homma on täysin onnetonta. Eikä sitä saa edes korjattua, vaikka kuinka koitti nollata, niin ei. En vain pystynyt joten lopulta lähdin kävelemään toiseen päähän kenttää ja käveltiin sitten loppukäyntejä. Lopulta tulin alas ja taluttelin ne ihan viralliset loppukäynnit, kylmähän siinä tulee kun ei mitään voi tehdä.

Turhauttavaa kun ei yhtään tiedä missä se vika on. Ja kun samaa tapahtuu Pomon kanssa ja Vinski teki saman viime kerralla. Silloin se tosin toimi edes laukkoihin asti, nyt herneet oli nenässä heti kun vain yritettiin ravata. Uskon jännittyväni hieman kun pyydän ravia, tunnen sen, mutten oikein osaa vaikuttaa siihen - kuten en siihen laukkajännitykseenkään, joka on varmaan huikea kun en tänäänkään päässyt laukkaamaan ja seuraavaksi tulee plussa-asteita ja kenttä on varmaan taas aivan toivottomassa kunnossa. Kaikki potkii päähän, en tiedä mitä teen jotta homma parantuisi ja ottaa älyttömästi päähän, että tässä on ollut jo kaksi epäonnistunutta tuntia (ok, ei tässä kahden vuoden aikana olekaan niitä juuri ollut, siis oikeasti epäonnistuneita) ja nyt on enää kaksi viikkoa jäljellä, jonka jälkeen onkin joululoma ja kahden viikon tauko. Että peräti kaksi kertaa aikaa parantaa suoritusta, vau.. En tiedä, ehkä pitää koittaa järjestää itsensä ylimääräiselle tunnille ennen joulua, jos vaikka kolmessa kerrassa saisi jonkin onnistumisenkin.

Koska tunti meni niin päin mäntyä kuin olla ja voi, päädyttiin Mariannen kanssa siihen, että käydään vähän katsomassa maastoa ja joulua Vinskin kanssa. Seuraava tunti lähti maastoon, joten mentiin Vinskin kanssa johtamaan heitä matkallaan. Vinsentti olikin vallan mukava maastomopo, mitä nyt nälkäkuolema uhkasi suurta valkeaa joka ikisessä välissä. Kyllä mä aina välillä sain Vinskin vakuutettua siitä, ettei sen suinkaan tarvitse syödä kaikkea mikä maasta irtoaa, mutta välillä ponilla oli niin kauhea nälkä, että sen oli otettava puolikas kuusi mukaansa.

Käveltiin pitkin teitä ja metsiä, lyhyt reissu vain ja sitten takaisin kotiin. Vinski toimi muuten kivasti ja käytiin ottamassa puolet metsän lumista mukaamme. Siitä takaisin kotiin, rentoutuneina ja tyytyväisinä, alas selästä ja Vinski reippaasti käytävälle, jossa se sai varusteet pois ja loimen niskaansa. Heppa vain tarhaan ja menoksi, vielä pari viikkoa ennen joululomaa. Toivottavasti edes jokin lähtisi nyt toimimaan, ettei tarvitse ihan eläkkeelle jäädä.