Mulla oli tänään tosiaan Jack, tunnilla myös Vinski ja Evita, kävipä Mariannekin Artsin kanssa.
Kipsuteltiin kentälle ja hypättiin kyytiin. Oli pimeää ja supersumuista, mutta vaihteeksi onnistuin olemaan täysin välittämättä asiasta - ei mua sinäänsä se pimeys jännitä, mutta huomaa kyllä ettei siihen ole tottunut kun nyt ratsastaa vain lauantaisin valoisaan aikaan. Kenttä oli taas hiukan kova, mutta sentään tasainen, eikä tarvinnut pelätä välitöntä liukastumista.
Tunti oli varsin vapaamuotoinen ja sai tehdä oman halunsa ja kykynsä mukaan. Alkukäynneissä lähdin kokeilemaan rauhallisia käyntiväistöjä. Nimenomaan rauhallisia ja yrittämään, heh. Ongelmahan oli vain siinä, etten uskaltanut yhtään pyytää. Lähinnä vain istua möllötin ja vähän kokeilin että josko Jack keksisi väistää haluamaani suuntaan. Se taitaisi tosin toimia paremmin jos oikeasti neuvoisin hepallekin mitä siltä haluan. Päästiin tässä alkuvaiheessa oikeastaan vain sellaisiin löysiin väistöihin lapa edellä ja täysin kaatuen, ratsastajan jännittyessä ja ponin funtsaillessa mikähän ihme tämänkin tarkoituksena oli.
Asettaakin olisin voinut reippaammin, mutta oli sellaista pientä vikaa siinä istumisessa. Pientä irtonaisuutta mun istunnassa, jonka lisäksi koin olevani supervinossa koko ajan, mikä häiritsi elämääni todella syvästi (varsinkin kun en tiedä kuinka asian korjaisin.. Kun en tiedä missä se vika mahtaa käytännössä olla. Pitäisi varmaan istua jumppapallolla enemmän.. Tai hommata se robottiheppa, joka kertoisi aina miten väärin istunkaan!) Vaan joo, istumisen ongelmien takia Jack välillä pääsi kaahaamaan hiukan alta ja hieman jännittymään, jonka takia päästin sen luikertelemaan ohi kaikkien vaatimusten, jottei poni vain jännity ja räjähdä. Samalla sitten itse nostelin polvia ja etsin istuinluita, mutten oikein millään päässyt hyvään tasapainoon itseni kanssa. Tai sitten mietin liikaa ja ongelma onkin siinä (no ei, joku ongelma on oltava, sen kertovat sekä Pomo että Vinski. Ja se ärsyttää, en pysty edes Vinskillä ratsastamaan kun jossain on joku kardinaalimoka, tietäisi vain että missä).
Siirryttiin kevyt raviin (ja voi että, minä jopa tunsin ne oikeat kevennykset! Kyllä se vielä tästä lähtee, pitäisi ehkä haastaa itseään enemmän, jotta tietäisi mitä pepun alla tapahtuu) ja tehtiin runsain määrin ympyröitä ja koitinpa muutamaa helppoa väistätystä keskihalkaisijalta uralle. Ensiksi Jack otti pohkeesta vain kipinää ja lähinnä juoksi eteenpäin, mutta saatiinpa sitten sellaista kevyttä sivusuuntaakin aikaiseksi. Hyvin kevyttä, ehkä pitäisi vaatia taas enemmän. Meni kuitenkin tosi hyvin, Jack oli rento ja mukava, ei häiriintynyt paljon mistään, ne lyhyet altajuoksemiset saatiin korjattua ilman ongelmia, akka oli vino, mutta koittipa muuten istua edes suorassa ja kädet kulmassa. Ja no, homma toimi. Ja oli se poni vaan niin ilo ratsastaa, pieni heilahdus eteen epähuomiossa ja Jack olikin jo käynnissä.
Käveltiin hetki välissä ja nyt jatkoin niitä väistöjä. Alkoivat menemäänkin paremmin, tuli askelia, tuli kaatumista, mutta se johtui ehkä vähän mun liian pitkistä jalustimista. Suunta oli joka tapauksessa oikea, varsinkin kun nyt uskalsin viimein jopa vähän käskeä ja tämäyttää, jos muuten ei tuntunut herralle menevän jakeluun.
Harjoitusravia pisteltiin menemään seuraavaksi ja varsinkin tässä keskityin enimmäkseen vain istuntaan. Toki väistöteema jatkui edelleen, ihan jopa onnistuneita pätkiä tuli (mutta toki se voisi väistää paremmin).
Harjoitusravissa huomasi että tunnuin valuvan vähän väliä oikealle. Ja oikeissa ympyröissä olin jotenkin ihan sisällä ja valahtanut. Tai sitten kuvittelen.
Ravi oli joka tapauksessa mukavaa, mentiin rennosti puksutellen, istuttiin alhaalla ja mietittiin syntyjä syviä. Jackie oli rento ja pyöreämpi ja meininki oikein hyvää. Pienen käyntitauon jälkeen otettiin vielä loppukeventelyt.
Loppukeventelyistä tulee kyllä niin hyvä fiilis. Jack rentoutui ja hakeutui ohjan perässä hieman pidemmäksi (en kovin pitkäksi viitsinyt päästää kun kenttä oli kova kuitenkin) se asettui oikein nätisti (saattoi johtua siitä että viimein vähän pyysin siltä sitä) ja ratsastajakaan ei ehtinyt niin paljon funtsia omaa vinouttaan ja epätoivoisuuttaan. Siitä käveltiin loppukäynnit ja lopulta taluttelin lähes panikoivan humman talliin. Jännittävää että kentälle hän tuli täysin lunkisti porukan ekana, mutta takaisin päin meno oli jotain vallan karmeaa.
Huomenna sitten vielä ja lomalle. Pitäisi varmaan tehdä mielikuvaharjoituksia sen jumppapallon kanssa, jos vaikka saisin itseäni edes inan suoremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti