Kävelyä ja lisää kävelyä

Voihan mälsyys tätä talvea kun mitään ei voi tehdä. Itse kukin alkaa olla aika kypsänä tähän, että jatkuvasti kenttä on jäässä, liukas tai koppurainen, eikä oikein koskaan voi tehdä mitään. Olisipa kesä. Tai lunta. Kumpikin kelpaisi tällä hetkellä.

Todellakin, mulla oli tänään Jack, tunnilla myös Artsi, Evita, Elvis, Vinski, Pomo ja Nikkis, Jack jatkoi seuraavallekin tunnille. Ja paljonpa ei ole tänäänkään kerrottavaa, joten pidetään tämä lyhyenä.

Tosiaan. Tehtiin käyntiä ja ravailtiin pitkiä sivuja harjoitusravissa. Koko homma oli harvinaisen melankolista ja me molemmat Jackin kanssa vähän hypittiin pöksyistämme kun oltaisiin haluttu ravata, vaan kenttä oli umpijäässä, joten eipä sitäkään arvannut tehdä.

Käynnissä tehtiin apilakuviota, serpentiinejä, suoria uria ja taivutteluja. Ja kaikki sujui ihan ookoosti. Jackie ravasi superkivasti, oli innokas, mutta kuitenkin rento. Käynnissä ongelmana oli lähinnä ratsastaja, joka tuntui jännittyneen jäykältä koko ajan. Koitinkin etsiä omaa istuntaa ja Jackiä edes hiukan asettumaan.

Ja joo, siinä se vähän olikin. Käveltiin tosiaan, tehtiin jotain ja toivottiin lämmintä tuulta ja kahdenkymmenen asteen helteitä. Ne pysyivät poissa, joten tähän oli tyytyminen. Kunpa kenttä pääsisi paremmaksi, mutta mitä voi olettaa kun vuoropäivin on pakkasta ja plussaa, jolloin kaikki paikat on umpijäässä ja plääplää.

Tosiaan, en viitsi tämän tarkemmin edes kertoa sillä homma oli periaatteessa tässä. Käveltiin ja ravailtiin, homma toimi ihan ok, mutta olin vähän jäykkis.

Olispa kesä.

Hevosensyöjä... hevoset(?) vauhdissa

Tänään olikin ihana ilma, ihanaa sumua ja tosi lämmintäkin. Aurinko paistoi lämmittäen ja päivä oli vallan kaunis. Mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Artsi, Elvis ja Pomo, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Ponin harjailin reippaasti ja varustin ja siitä sitten kentälle vain letkan perässä.

Kuvista kiitos Hennalle. Katsokaa nyt kuinka ihana ilma!

Aloitettiin alkukäynneillä ja runsailla volteilla. Kenttä oli huomattavan paljon parempi kuin viime viikolla, joten Jackie sai hakea itseensä reipasta käyntiä, mutta samalla rentoa otetta työntekoon. Asetukset haettiin parhaamme mukaan läpi ja koitin pitää ne takajalat töissä, ilman turhaa jännittymistä. Tämä toimikin varsin hyvin ja ponilapsen työskentelyyn olin vallan tyytyväinen.

Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin menemään. Ideani oli edelleen sama, asetus ja taivutus kuntoon, mutta muuten rentoa ja etenevää ravia. Tässä kävi pientä häppeninkiä kun Artsi säikähti Nikkiksen leikkimistä, Jack säikähti Artsin säikähtämistä ja sen jälkeen Jack päätti samaan syssyyn myös pelätä jokaista tunnilla olevaa hevosta, sillä kuka tahansa heistä voi nappaista palan pikku-Jackin takapuolesta pois. Muutaman kierroksen ajan jouduin rauhoittelemaan ja vähän puskemaan Jackia siihen päätyyn jossa Artsi pelästyi, mutta sen jälkeen asia oli ihan fine, eikä pientä enää jännittänyt.

Sen sijaan muut hepat kyllä pelottivat ja varsin paljonkin jopa. Ensin Jack pääsi muutamaan otteeseen jopa hiukan karkaamaan toisten alta, mutta kun sain ennakoitua sen jännittymisen paremmin ja pidettyä ravin rauhallisena ja ponin kuulolla myös toisten ollessa lähellä, ei heppakaan ehtinyt hiihtää alta ja jännittyä turhaan. Asetusta saatiin ihan kivasti toimimaan ja Jackiekin oli kuulolla ja varsin rentona ainakin suurimman osan ajasta.

Käveltiin hetkinen, jonka jälkeen jatkettiin harjoitusravilla.

Harjoitusravi sujui samaan tapaan. Minä istuin hyvin, Jack jännittyi välillä muiden läheisyydestä. Tehtiin ympyrää ja volttia ja homma oli oikein toimivaa humputtelua. Hyvällä fiiliksellä suoritettiin ja oltiin varmasti itse kumpikin iloisia, ainakin aurinko paistoi ja ilma oli kuin morsian.
Kevenneltiin vielä loppuun, Jack sai hiukan pidempää ohjaa ja pyörittiin ympäri kenttää varsin vapaamuotoisesti. Siitä käyntiin ja taluttelin loppukäynnit.

Kokonaisuudessaan jäi todella hyvä fiilis, sillä Jack nyt vaan on niin superkiva. Vielä kun pohja olisi inan parempi, niin kaikki olisi tosi hyvin.

Ihan kamala talvi

On kyllä. Jos lunta sataa, niin sen soisi pysyvän. Jos se ei sitä voi tehdä, niin eipä tarvitsisi sataakaan. Alkaa olla vähän jo täynnä tätä, on tämä jo ainakin toinen talvi peräkkäin kun mitään ei vaan voi tehdä ja kenttä on lähes käyttökelvoton puolet vuodesta. Näinä hetkinä maneesi olisi aika kiva. Eihän se haittaisi jos sitä lunta olisi metri, tai edes puoli, mutta kun sitä tulee hiukan, se sulaa pois ja lopputulos on koppurainen jääkenttä, jolla ratsastaminen koettelee välillä empatiakykyä. Puff.. Onneksi kesään ei enää niin montaa kuukautta ole, jos vaikka silloin päästäisiin tästä jäästä eroon.

Mulla oli Jackie, joka laitettiin siitä kuntoon ja siirryttiin kentälle. Satulaan ja alkukäyntejä kävelemään.

Kuten tulikin jo todettua, oli kenttä aika kamala. Ei kuulemma sentään niin paha kuin eilispäivänä, nyt sen kaiken jään päällä oli sentään puoli senttiä lunta. Jotain positiivista siis! Käynnissä alettiinkin siis heti tekemään käyntityöskentelyä, jotta saataisiin jonkinlaista ohjelmaa niin poneille kuin ratsastajillekin. Teimme hyviä kulmia, volttia ja takapäänväistätystä sisälle pitkillä sivuilla. Ideanahan oli saada heppaa lyhyemmäksi, mutta silti aktiiviseksi, jottemme luistelisi pitkin kenttää. Jack olikin oikein hyvä, hän kuunteli hienosti, liikkui vähän hitaasti ajoittain, mutta oli muuten ihan etenevä, muttei kuitenkaan alta hiihtelevä. Väistöt olivat hivenen heikkoja tänään, jotenkin tuntui etten saanut mitään kunnon väistöä ja muutaman kerran poni pääsi jopa painelemaan alta pois, kun en vain osannut pyytää tarpeeksi hidastusta/en osannut pyytää väistöä kyllin herkästi. Marianne kuitenkin oli tyytyväinen, eli saimme me jotain tapahtumaan. Olisin vain toivonut vähän enemmän poikitusta siihen menoon.

Jatkettiin tekemällä voltti ja lyhyt sivu käynnissä ja muu reitti sitten rauhallisessa harjotusravissa. Jack oli varsin reipas ja railakas, eikä olisi oikein malttanut kääntyä voltille. Sen lisäksi täti huojui sen verran kyydissä, etten kyllä ainakaan auttanut hevosta rentoutumaan ja rauhoittumaan. Pysyi se kyllä nahoissaan, mutta olisin voinut istua suorempana ja syvemmällä.
Harjoitusravi oli kuitenkin todella mukavaa. Siirtymät tulivat ihan ajatuksen voimalla molempiin suuntiin, pelkkä istunta riitti ongelmitta, vaikka Jackiellä kaipuu siihen hölkkään olikin. Yksi ympyräkin päädyttiin tekemään, muuten vain suoraa uraa kentän koppuraisuuden takia. Harmi se pohja ja sen huono kunto, mutta olin niin supertyytyväinen noihin siirtymiin, että kyllä hyviin fiiliksiin tälläkin tunnilla päästiin. Jack on niin kiva ja magea poni, heh.

Käveltiin hetki tässä välissä pitkin ohjin, jotta ponit saivat venyttää rankan rupeaman päätteeksi. Sitten tehtiin vielä loppuvenyttelyä kävelemällä serpentiiniuraa kentän poikki ja ravailemalla toisen pitkän sivun. Jack taipui kivasti, koppuraista nyt oli, joten pientä hitautta oli siinä käynnissä. Ravia puksutettiin taas reippaasti kuin arotuuli ja minäkin huomasin jopa tuntevani oikean kevennyksen Jack-miehen kanssa. Hyviä juttuja siis tänään!
Lopulta käyntiin ja taluttelin loppukäynnit.

Siitä talliin, Jackie sai loimen päälle ja kävin heittämässä sen tarhan puolelle. Sen jälkeen kotiin ja toivomaan, että ensi viikolla ilmat suosisivat taas hiukan enemmän..

Pohjakosketuksesta ei ainakaan voi enää huonontua

Kai. Vähän kyllä taas harmittaa tämäkin, kaksi viikkoa taukoa eikä mikään suju - taaskaan. Ajatella että pari kuukautta sitten osasin ratsastaa sekä Pomolla että Vinskillä ja se jopa meni ihan hyvin. Nyt sitten ei vaan tule mistään mitään.

Noo, anyways, mulla oli tänään Pomo, tunnilla myös Jack, Evita ja Vinski, Pomo vain mun kanssani. Hain ponin sisälle, harjailin ja varustin, jonka jälkeen hipsuteltiin kentälle. Nousin selkään ja liikkeelle, piitkästä aikaa!

Viimeksi oltiinkin Pompelin kanssa maastoilemassa!

Alkukäynnit sujuivat hienosti. Poni käveli nätisti eteenpäin, pohja oli hyvä. Ympyröitä tehtiin sisälle ja ulos, sain asetuksen tapaista sieltä aikaiseksi ja fiilis tuntui oikein hyvältä. Pitkillä sivuilla väistätettiin takapäätä sisälle, joka meni superkivasti. Varsinkin vasempaan kierrokseen poni väisti oikein kivasti (ainakin silloin kun ratsastaja ei jäykistynyt siihen tuttuun rusettisolmuun). Oikeassa kierroksessa jouduttiin hetki tahkoamaan, mutta kyllä se poni lopulta sai takalistonsa myös tähän suuntaan sisälle. Jes!

Siitäpä lähdettiin raviin ja homma laski taas niin kivistä alamäkeä. Siis kun ei, niin ei. Yleensä ollaan se alku hiukan tahkottu ja väännetty ja sitten homma toimiikin, mutta nyt ei oikein millään tuntunut olevan mitään vaikutuksta. Poni haikaili toisten perään, se ei kääntynyt ja lopulta päästiin samaan tilaanteeseen kuin Vinskinkin kanssa, että vaikka mitä koitin, niin poni ei sitä vahingossakaan tehnyt. Käynti ei onnistunut, ravi ei onnistunut. Suoraan ei menty, mutta kääntyminen nyt oli vielä mahdottomamapaa. Ainoa mikä onnistui oli käynti pitkin ohjin.
Koko ajan mä yritin kaikenlaista, tahkota, vaatia, rauhoittua, antaa olla, mutta eipä vaan niin millään. Mentiin kuin tervaan hukkuva täi. Mä olin pettynyt siihen etten nyt sitten muka osaa edes Pomolla enää ratsastaa ja siinä alkoi sitten taas vituttamaan kaikki Afrikan nälänhädästä mun vähäisiin ratsastuskertoihin.

Ravista ei tosiaan tullut yhtään mitään, mutta jäätiin sentään lopulta käyntiin ja jumppailtiin poneja s-kirjaimilla. Tässä saatiin yhteys siihen käyntiin takaisin, sillä täysin pitkin ohjin ponikin käveli ainakin suunnilleen sinne minne halusin. Saatiin taivutettua kaulaa varsin kivasti, tosin paremminkin olisi voinut mennä. Nyt kyllä osasyynä oli sekin, että Evita tuli aina meidän eteen, enkä uskaltanut kokeilla tarjoaako Pomo sille pusua vai takajalkoja. Olin kuitenkin tyytyväinen ja homma sujui taas paljon paremmin kuin viimeiset 20 minuuttia.

Otettiin vielä loppuun kevyt ravia, joka yllätti täysin, kun kaikki olivat luulleet näitä jo loppukäynneiksi. Edes yllätysmomentti ei kuitenkaan pelastanut, ei rentoutuminen eikä mikään sovinnon tekeminen. Kun mä keräsin ohjat ja pyysin raviin, kaatui poni välittömästi 90 asteen kulmassa vasemmalle. Ja siitä oikealle. Ja jonkun perään. Ravasikin se hetken, mutta tiputti sitten alas tai juoksi vimmatusti milloin kenenkin luo. Aplodeja hyvä yleisö, tämä ei voi olla mahdollista!

Lopulta meni sitten hermot ja otettiin seuraava suunnitelma käyttöön. Päätin että joko ravataan nätisti tai sitten jompikumpi itkee ja ravataan silti. Sitten mentiinkin ärräpäitä heitellen, minä suoritin ruumiinavausta ponille samalla kun ruoskin sitä armotta eteenpäin, aina jos poni yritti siirtyä käyntiin, ruoskin kahta kovemmin. Käännökset tulivat puolipakolla ja käyntiin ei sopinut siirtyä, ei vahingossakaan. (Huomatkaa hivenen karrikoitu kielenkäyttö.) Pointtina oli nyt vaan se, että poni joko ottaa ja ravaa kiltisti, kun ei se nyt vaan voi täysin randomina kaatuilla suuntaan jos toiseen ja juosta toisten perässä TAI SITTEN arvon poni suuttuu ja pudottaa mut kyydistä. Kummin vain, mutta päätin että jotain on saatava aikaiseksi, sillä en kestä jos nyt en muka osaa ratsastaa enää Vinskillä enkä Pomolla.

En itse asiassa ollut järin luottavainen tämänkään suhteen, sillä Vinskin kanssa homma ei tuppaa toimimaan näin. Sitä kun en todellakaan saa enää raviin, kun se on totaallisen suuttunut jostain jonka teen väärin. Se vaan kun en yhtään tiedä mitähän minä siellä väärin teen.
Pomo sen sijaan oli vastaanottavaisempi. Kierroksen verran varmaan paukuteltiin menemään, tehtiin niitä käännöksiä hampaat irvessä ja todettiin että me emme vahingossakaan ravaa kenenkään perässä. Ja kas vain, niinhän se lähti sujumaan. Ravattiin täysin asiallisesti, käännökset onnistuivat eikä missään ollut mitään vikaa.
Joten joo, olen tyytyväinen että sain edes tämän lopun onnistumaan, olisi kyrsinyt odottaa koko viikko jos homma olisi mennyt ihan päin puskia. Samoin käynti meni alkuun tosi hienosti ja homma pelasi. Kyllä silti vaan ärsyttää että nyt täytyi taas noin hirveästi tapella että sain homman toimimaan ja senkin vasta ihan lopussa, kun olin jo niin kyllästynyt siihen ettei mikään toimi. On vaan vaikea käsittää mikä hitto siinä nyt taas oli ongelmana tuossa alussa, en vaan todellakaan tiedä. Varsinkin kun Pompeli on mennyt tosi hyvin ja tosi pitkään. Silti yhtäkkiä vaan mikään ei pelaa ja täytyy tapella, Huoh.. On mulla mennytkin varmaan kaksi vuotta ihan superhyvin. Toivoisin silti ettei se nyt muuttuisi tällaiseksi etten edes tiettyjä hevosia saa ravaamaan.

Ja kun, voinko muka nyt ykskaks istua niin väärin ettei mistään tule mitään? En minä vaan tiedä, tämä koko juttu on ihan erikoinen. Jokin on vialla, mä tunnen olevani vinossa, mutta onko se syy oikeasti siinä, vai kuvittelenko vain? Ja sitä paitsi, pelkkä ravaaminen noin esimerkiksi ei ole kamalasti vaadittu, joten en todella ymmärrä voinko mä niin päin hemmettiä edes istua, ettei hevonen suostuisi edes ravaamaan. Jaa-a..
Varsinkin kun ongelmia ei sen Jackin kanssa ollut. Se taitaa nyt sentään olla astetta herkempi kaveri. No, kai me vaan jatketaan. Tiiliseinä sortuu kyllä kun tarpeeksi päätään siihen hakkaa..