Noo, anyways, mulla oli tänään Pomo, tunnilla myös Jack, Evita ja Vinski, Pomo vain mun kanssani. Hain ponin sisälle, harjailin ja varustin, jonka jälkeen hipsuteltiin kentälle. Nousin selkään ja liikkeelle, piitkästä aikaa!
Viimeksi oltiinkin Pompelin kanssa maastoilemassa!
Alkukäynnit sujuivat hienosti. Poni käveli nätisti eteenpäin, pohja oli hyvä. Ympyröitä tehtiin sisälle ja ulos, sain asetuksen tapaista sieltä aikaiseksi ja fiilis tuntui oikein hyvältä. Pitkillä sivuilla väistätettiin takapäätä sisälle, joka meni superkivasti. Varsinkin vasempaan kierrokseen poni väisti oikein kivasti (ainakin silloin kun ratsastaja ei jäykistynyt siihen tuttuun rusettisolmuun). Oikeassa kierroksessa jouduttiin hetki tahkoamaan, mutta kyllä se poni lopulta sai takalistonsa myös tähän suuntaan sisälle. Jes!
Siitäpä lähdettiin raviin ja homma laski taas niin kivistä alamäkeä. Siis kun ei, niin ei. Yleensä ollaan se alku hiukan tahkottu ja väännetty ja sitten homma toimiikin, mutta nyt ei oikein millään tuntunut olevan mitään vaikutuksta. Poni haikaili toisten perään, se ei kääntynyt ja lopulta päästiin samaan tilaanteeseen kuin Vinskinkin kanssa, että vaikka mitä koitin, niin poni ei sitä vahingossakaan tehnyt. Käynti ei onnistunut, ravi ei onnistunut. Suoraan ei menty, mutta kääntyminen nyt oli vielä mahdottomamapaa. Ainoa mikä onnistui oli käynti pitkin ohjin.
Koko ajan mä yritin kaikenlaista, tahkota, vaatia, rauhoittua, antaa olla, mutta eipä vaan niin millään. Mentiin kuin tervaan hukkuva täi. Mä olin pettynyt siihen etten nyt sitten muka osaa edes Pomolla enää ratsastaa ja siinä alkoi sitten taas vituttamaan kaikki Afrikan nälänhädästä mun vähäisiin ratsastuskertoihin.
Ravista ei tosiaan tullut yhtään mitään, mutta jäätiin sentään lopulta käyntiin ja jumppailtiin poneja s-kirjaimilla. Tässä saatiin yhteys siihen käyntiin takaisin, sillä täysin pitkin ohjin ponikin käveli ainakin suunnilleen sinne minne halusin. Saatiin taivutettua kaulaa varsin kivasti, tosin paremminkin olisi voinut mennä. Nyt kyllä osasyynä oli sekin, että Evita tuli aina meidän eteen, enkä uskaltanut kokeilla tarjoaako Pomo sille pusua vai takajalkoja. Olin kuitenkin tyytyväinen ja homma sujui taas paljon paremmin kuin viimeiset 20 minuuttia.
Otettiin vielä loppuun kevyt ravia, joka yllätti täysin, kun kaikki olivat luulleet näitä jo loppukäynneiksi. Edes yllätysmomentti ei kuitenkaan pelastanut, ei rentoutuminen eikä mikään sovinnon tekeminen. Kun mä keräsin ohjat ja pyysin raviin, kaatui poni välittömästi 90 asteen kulmassa vasemmalle. Ja siitä oikealle. Ja jonkun perään. Ravasikin se hetken, mutta tiputti sitten alas tai juoksi vimmatusti milloin kenenkin luo. Aplodeja hyvä yleisö, tämä ei voi olla mahdollista!
Lopulta meni sitten hermot ja otettiin seuraava suunnitelma käyttöön. Päätin että joko ravataan nätisti tai sitten jompikumpi itkee ja ravataan silti. Sitten mentiinkin ärräpäitä heitellen, minä suoritin ruumiinavausta ponille samalla kun ruoskin sitä armotta eteenpäin, aina jos poni yritti siirtyä käyntiin, ruoskin kahta kovemmin. Käännökset tulivat puolipakolla ja käyntiin ei sopinut siirtyä, ei vahingossakaan. (Huomatkaa hivenen karrikoitu kielenkäyttö.) Pointtina oli nyt vaan se, että poni joko ottaa ja ravaa kiltisti, kun ei se nyt vaan voi täysin randomina kaatuilla suuntaan jos toiseen ja juosta toisten perässä TAI SITTEN arvon poni suuttuu ja pudottaa mut kyydistä. Kummin vain, mutta päätin että jotain on saatava aikaiseksi, sillä en kestä jos nyt en muka osaa ratsastaa enää Vinskillä enkä Pomolla.
En itse asiassa ollut järin luottavainen tämänkään suhteen, sillä Vinskin kanssa homma ei tuppaa toimimaan näin. Sitä kun en todellakaan saa enää raviin, kun se on totaallisen suuttunut jostain jonka teen väärin. Se vaan kun en yhtään tiedä mitähän minä siellä väärin teen.
Pomo sen sijaan oli vastaanottavaisempi. Kierroksen verran varmaan paukuteltiin menemään, tehtiin niitä käännöksiä hampaat irvessä ja todettiin että me emme vahingossakaan ravaa kenenkään perässä. Ja kas vain, niinhän se lähti sujumaan. Ravattiin täysin asiallisesti, käännökset onnistuivat eikä missään ollut mitään vikaa.
Joten joo, olen tyytyväinen että sain edes tämän lopun onnistumaan, olisi kyrsinyt odottaa koko viikko jos homma olisi mennyt ihan päin puskia. Samoin käynti meni alkuun tosi hienosti ja homma pelasi. Kyllä silti vaan ärsyttää että nyt täytyi taas noin hirveästi tapella että sain homman toimimaan ja senkin vasta ihan lopussa, kun olin jo niin kyllästynyt siihen ettei mikään toimi. On vaan vaikea käsittää mikä hitto siinä nyt taas oli ongelmana tuossa alussa, en vaan todellakaan tiedä. Varsinkin kun Pompeli on mennyt tosi hyvin ja tosi pitkään. Silti yhtäkkiä vaan mikään ei pelaa ja täytyy tapella, Huoh.. On mulla mennytkin varmaan kaksi vuotta ihan superhyvin. Toivoisin silti ettei se nyt muuttuisi tällaiseksi etten edes tiettyjä hevosia saa ravaamaan.
Ja kun, voinko muka nyt ykskaks istua niin väärin ettei mistään tule mitään? En minä vaan tiedä, tämä koko juttu on ihan erikoinen. Jokin on vialla, mä tunnen olevani vinossa, mutta onko se syy oikeasti siinä, vai kuvittelenko vain? Ja sitä paitsi, pelkkä ravaaminen noin esimerkiksi ei ole kamalasti vaadittu, joten en todella ymmärrä voinko mä niin päin hemmettiä edes istua, ettei hevonen suostuisi edes ravaamaan. Jaa-a..
Varsinkin kun ongelmia ei sen Jackin kanssa ollut. Se taitaa nyt sentään olla astetta herkempi kaveri. No, kai me vaan jatketaan. Tiiliseinä sortuu kyllä kun tarpeeksi päätään siihen hakkaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti