lauantai 25. helmikuuta 2017

Myrskyn jälkeen on poutasää

Eikä edes haittaa vaikka satoi lunta. Kenttä oli superhyvä lumesta huolimatta (ok, olisi se saanut sulaa kaikki poiskin, mutta mennään nyt tällä), ilma oli hyvä, lämmin ja aurinkoinen. Ja poni oli mahtava, tuntikin mukavan väljä.
Menin Jackillä tosiaan, tunnilla myös Evita, Artsi ja Vinski, Jack vain mun kanssani. Harjatessa ja varustaessa heppanen oli jälleen varsin kyrsiintynyt ja ilmeili jotain omiaan. Karsinan ovelle poni saapui kuitenkin hörökorvaisena ja iloisena kuten aina.

Muutama tämänpäiväinen käyntikuva :)

Hilpaistiin kentälle ja selkään vaan. Täynnä luntahan se oli, mutta silti pehmeä, pitävä ja hyvä. Varsinkin kaiken jään ja muun hirveyden jälkeen.
Alkukäynnit kävelimme porttipäässä koska siellä oli enemmän lunta ja Marianne kaipaili poneille hankitreeniä. Jack oli tietenkin sitä mieltä että naapuritalo on epäilyttävä ja porttipäässä on todella jännittävää, mutta vain yhden säpsähdyksen jälkeen poni jo malttoi rauhoittua ja rentoutua. Pyörittiin vapaamuotoisesti puolikkaalla kentällä, tehtiin serpentiinejä ja voltteja, taivuttelin Jackiä ja yritin säilyttää sen rentona. Lumenvastus oli aika voimakas, Jackiestäkin ehti tulla alkukäyntien aikana jo varsin laiska. Valitettavasti täällä en saanut takajalkoja kunnolla toimimaan, sillä pienikin eteenratsastus lähinnä vain jännitti koko hevosen. Tyydyttiin siis rennompaan ja laiskempaan suoritukseen, parempi kai niinkin kuin silmät päässä pyörien ja kaikelle säpsähdellen.

Kevyttä ravia tultiin suorittamaan kentän paremmalla puolelle, joka onkin tutumpi ja turvallisempi (paitsi ihmiset, ne olivat kauhean jännittäviä. Kaikkihan on oikeastaan jännittävää!) Täälläkin ideana oli vain talloa ympäri kenttää, käännellä ja ennen kaikkea saada ravia eteenpäin. Nyt oli kunnon baanaa ja hyvä pohja, joten hevoset saivat availla paikkojaan talven jäljiltä. Aurinko paistoi ja kaikki olivat tyytyväisiä, ravia sai ottaa kunnolla ja elämä hymyili. Ihanaa!

Ravissa aloitettiin sellaisella altajuoksemisella, mutta pian rauhoituttiin ja Jackiekin hiffasi että tulee muuten melkoisen hiki kun juoksee menemään pikkuhangessa. Pian poni olikin vallan ryytynyt ja sitä joutui peräti ratsastamaan eteenpäin. Marianne käski mua istumaan suorempana, kädet paremmassa kulmassa ja takajalat liikkeelle. Ja niinpä sitten tehtiinkin, koitin kerätä väsähtänyttä ponia pienempään kerään, pysyttelin suorassa viimeisillä voimillani ja kaivelin takajalkoja menoon mukaan. Jack yritti ja teki todella hienosti ja ravi parani noin tuhat kertaa paremmaksi. Ainoa miinuspuoli oli kyydissä killuva täti, joka oli kuolla vatsalihasten olemattomuuteen. Kyllä muuten tehtiin töitä, vaikkei mitään sen suurempaa tehtykään. Tehtiin silti.


Käveltiin välissä ja lopuksi paukuteltiin muutama kierros harjoitusravia. Jack oli intopiukeana, eikä millään meinannut ymmärtää ettei nyt saa laukata täysillää! Jumputeltiin sitten vain ravia, tehtiin käyntisiirtymiä. Siirtymät olivat tänään todella heikkoja, ei meinanneet pidätteet mennä läpi. Sen lisäksi minä huojuin siellä ravissa varsin epämääräisesti. Muuten sujui ihan nätisti kumminkin.
Käveltiin loppukäynnit ja todettiin, että meni muuten oikein kivasti. Ihana pieni kirjava.

Alas selästä, poni talliin ja harjailtiin kauan ja hartaasti irtokarvoja pois. Loimi niskaan ja Jack pihalle, jonka jälkeen takaisin kotiin. Oli kiva päivä :)

lauantai 18. helmikuuta 2017

Peruspalikoita

Tänään oli vuorossa ponivoimaa Pomon kanssa, tunnilla myös Vinski, Jack, Evita, Elvis ja Nikkis, Pomo jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Poni tuli harjattua pikaisesti hampaiden laulaessa ja varusteetkin nakattiin lähes yhteisymmärryksessä päälle. Sen jälkeen kentälle, joka oli osittain ihan oikeasti sula. Siellä oli siis HIEKKAA!!

Joskus kenttä oli uusi. Nykyään aidat on nurin.

Lähdettiin kävelemään siinä alkukäyntejä kentällä, jonka urat olivat ihan hiekalla. Voi herran jeesus ja sitä rataa. Nyt sai viimein käskeä ihan rauhassa käyntiä eteen, ilman pohdintaa siitä, millainen pohja poniparalle onkaan. Toki keskeltä kenttä oli vielä jäinen ja kökkö, mutta edes uralla pystyi paahtamaan jo huoletta. Poni saikin kävellä käyntiä eteen sielunsa kyllyydestä, jonka lisäksi hiukan käänneltiin voltteja ja fiilisteltiin keväistä ja lämmintä ilmaa.
Käynnissä tehtiin asetuksia, ihan rauhassa ensin sisälle, sitten ulos ja lopuksi neljän askeleen jälkeen vaihdellen. Pomo oli varsin mukava, vasemmalle se asettui huonommin ja puri vastaan viimeiseen asti, mutta taipui lopulta ja asetus löytyi sen jälkeen varsin mutkatta.

Ravia tehtiin ensin alhaalla istuen ja vain puoli kenttää kerrallaan. Pomo oli oikein innokas ja reipas, ravi pyöri paremmin hyvän pohjan ansiosta ja kaikki oli oikein kivaa. Siirtymät olivat nättejä ja vain kerran Pompeli esitti sen "kaadutaan randomista tänne, njähnjäh"-kuvionsa. Sen jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen suunnasta ja homma toimi paremmin. Ravailtiin ja käveltiin pätkissä, tehtiin samalla asetuksia ja fiilisteltiin.

Lopuksi ravailtiin vielä kevennellen ympäri kenttää. Annoin pitkälti Pompelin ravata vain uraa pitkin, sillä sulalta pohjalta jäälle kääntymään tuntui liian ilkeältä tempulta. Muutama ympyrä oli kyllä tilan takia pakko tehdä, niille poni kääntyi ihan nätisti. Ensin hieman tahkottiin, mutta sen jälkeen poni keveni ja toimi superkivasti. Otettiin kaikkein sulaneimmalla pätkällä vähän reippaampaa ravia jotta poni pääsisi availemaan paikkojaan pitkän talven jälkeen, tehtiin hiukan ympyrää ja ravailtiin vain. Oli kyllä mukavaa, niin rentoa ja ilma oli vallan ihana. Vielä se kesä tulla puksuttaa, nyt siitä voi olla jo varma.

Käveltiin loppukäynnit, jonka jälkeen keskelle ja alas selästä. Poni jäi tunnille, minä kävin kuvaamassa ja häivyin sitten kotiin.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Osataanko me sittenkin?

Tänään pääsinkin kokeilemaan menoa Vinskin kanssa, tunnillamme myös Elvis, Evita, Artsi ja Nikkis, Vinski vain mun kanssani. Täytyy kyllä sanoa etten ollut aivan innoissani - viimeiset kerrat kun ovat menneet niin huonosti, enkä tiennyt uskonko pieneenkään parantumiseen. Kehittelin tosin varasuunnitelman ja päätin, että jos koko tunti on yhtä tiiliseinän kaivamista, niin kysyn jos pääsen seuraavalle tunnille jonkun kiltin ponin kanssa. Just in case.


Kiipesin kentällä kyytiin ja lähdimme kävelemään. Alkukäynneissä tehtiin hurja määrä voltteja ja ympyröitä, joilla Vinski toimi oikein moitteettomasti. Käynti eteni superhyvin, volteilla löytyi asetusta eikä missään ollut oikein mitään kyseltävää. Homma sujui ja oli rentoa, onhan se ihan mukava olla välillä pappahepan selässä, joka ei hätkähdä juuri mistään.

Reilujen alkukäyntien jälkeen alettiin tehdä käynnissä väistöä ja harjoitusravia. Käännyttiin käynnissä hiukan ennen uraa, väistätettiin uralle, välimatka ravissa ja sitä rataa. Epäilys oli valtava ja mua jopa jännitti, sillä samoinhan se on edelliskerroilla mennyt - ensin hyvin käyntiä, sitten ravia ei päästäkään yhtään.
Tänään hommassa oli kuitenkin ihan eri meininki, enkä todellakaan tiedä minkä takia nyt kaikki sujuikin oikein nätisti. Väistöt olivat aika hankalia oikealle, mutta vasemmalle heppakin väisti. Vasemmalle tuli teräviä askeleita, eikä ihan joka kerralla kaaduttu. Oikealle taas lähinnä möngerreltiin lapa edellä kaatuen, joissain väleissä ehkä muutama oikea askelkin tehden. Selkeästi väistöt ovat hankalia, siis erittäin hankalia.

Ravi sen sijaan oli mutkatonta ja mukavaa. Vinski siirtyi raviin sen kummempia protestoimatta ja tyyliin ensimmäistä ravia lukuunottamatta tehtiin joka kerta ympyrä tai jopa kaksikin. Eikä mitään. Ei siis mitään ongelmaa. Ei juostu toisten perään, ei tahkottu, ei tapeltu. Ei. Muutama piimäsempi ohjasote ja pari tämäytystä pohkeella ja heppakan teki niin kilttinä ja kuuliaisena. Joo. Kyllä löi pää vähän tyhjää, sillä mulla ei edelleenkään ole hajuakaan minkä hemmetin takia pari vikaa kertaa olivat noin hankalia. Siis.. Ihan käsittämätöntä!
Ravi oli hyvää, Vinski ihan ookoosti etenevä ja akkakin istui nätisti kyydissä.


Lopuksi käänneltiin hevosia serpentiiniuralla. Vinski taipui, rentoutui alemmas ja oli todella mukava. Se oli koko tunnin erittäin mukava, ainoa miinus oli ohjalle painaminen, jota en taaskaan ihan saanut korjattua. Toisaalta - olin niin hämmästynyt siitä ravista, etten edes pahemmin yrittänyt korjata.
Ehkä tähdet olivat vaan tänään suotuisammassa asennossa, ken tietää. Käveltiin siinä vain loppukäynnit ja venyteltiin vähän itse kumpikin. Sen jälkeen ponia talliin ja tarhaan ja itse takaisin kotiin.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Irtonaisuus

Tänään mulla oli Jack, tunnilla myös Artsi, Pomo, Elvis, Nikkis ja Simo, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.


Tänään oli selvästi erilainen päivä viimeaikoihin verrattuna. Jack oli suunnattoman reipas ja todella herkkä, se oikeasti reagoi kun akka huojui kyydissä hieman levottomasti. Sen lisäksi jo alkukäynneissä poni hiukan hiihteli alta ja oli huomattavan paljon räjähdysalttiimpi kuin viime tuntien aikana.
Alkukäynneissä saatiin kuitenkin rentoutta hevoseen ja tehtiin pohkeenväistöjä. Väistöt olivat vaikeita, eikä oikein sujunut. Välillä tuli hyviäkin askelia ja onnistuneen oloisia pätkiä. Sitten taas ei vuorostaan tapahtunutkaan yhtään mitään ja homma oli hiukan tervassa juoksemista. Pelkkä takapäänväistätys aitaa vasten onnistui sen sijaan tosi hyvin, että ehkä pyynnöissäni ja jatkuvassa satulasta irtoamisessa on jotain vikaa.

Siirryttiin kevyt raviin ja ravailtiin ympäri kenttää, joka oli vaihteen vuoksi aika hyvässä kunnossa. Tässäkin Jackie pitkästä aikaa esitteli sellaista villimpää puoltaan ja oikeasti jopa juoksi alta ja muutenkin oli kovin jännittynyt muiden hevosten seurasta. Pätkittäin sain hevosta rentoutumaan kyllä, mutta oikeastaan vasta sitten alkoi tapahtua kun Marianne käski ottaa kunnon pidätteen ja myötäyksen. Sen avulla Jack selvästi rentoutui, myötäsi ja hidasti. Heh, oli sekin taas hankalaa.
Heppa oli jonnin verran herkillä silti, vaikka suurimman osan ajasta ihan rentona menikin. Muutama hetkellinen säikähdys pääsi tapahtumaan, jonka lisäksi käytin ilmeisesti ulkopohjetta kulmissa liiankin voimakkaasti, jolloin Jackie kuuliaisena poikana juoksi kuin pienen pieni ferrari eteenpäin.



Käveltiin ja tehtiin pituushalkaisijoita ja volttikahdeksikkoa. Ravailtiin hiukan pitkiä sivuja alhaalla istuen ja sen jälkeen jäätiinkin jo loppukäynteihin.

Tästä jäi sinäänsä oikein hyvä mieli, meni kivasti ja kenttäkin oli jonnin verran parempi. Kun vaan tulisi kesä, niin ehkä tämäkin lähtisi taas kulkemaan paremmin.