On hyvä lopettaa kun menee hyvin

Eiköhän se näin ole. Lauantaina mulla oli Vinski, tunnilla myös Artsi, Pomo ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Ja tosiaan, Vinski ainakin näillä näkymin lähti uusia hommia kokeilemaan ja vähän lomailemaan, joten mahdollisesti tämä oli viimeinen kerta ison valkean kanssa. Jos oli, niin ei ainakaan jäänyt mitään hampaankoloon, sillä meillä oli kivaa ja homma sujui tosi hienosti.

Kenttä oli kiva ja ponikin lähes hereillä, joten lähdettiin kentälle ja hypättiin kyytiin. Alkukäynneissä panostin lähinnä siihen eteenpäin liikkumiseen, muutamia voltteja tehtiin ja haettiin asetusta. Vinski oli tällä kertaa varsin hidas ja laiskakin. Sain sen liikkumaan ihan mukiinmenevästi, mutta ei me mitään ihmeellistä liikettä ja muuvsia kuitenkaan tällä kertaa saatu irti. Poni kuitenkin meni hyvillä mielin ja toimi hyvin, joten ei tuossa mitään.

Kevyttä ravia hölkkäiltiin kenttää ympäri. Hiukan märkää ja Vinski oli hidas, mutta mentiin sillä mitä tarjottiin. Kuivemmalla sivulla kaivelin Vinskistä ulos niin reipasta ravia kuin vain lähti, joka oli ihan ookoota. Ei mitään kunnon ravilisäystä, mutta jonkinmoista reippautta edes. Ympyröitä pyöriteltiin ja koitin hiukan lyhennellä heppaa siitä kunnon laamamoodista lyhyemmäksi. Ihan hyvät setit, ei ainakaan ihan kädet suorina ja ponin turpa maata viistäen menty.

Otettiin nyt myös laukkaa, oikein virkistävää taas vaihteeksi. Laukattiin vuoronperään, me saatiin Vinskin kanssa pyörittää kenttää ympäri. Vinski oli suhteellisen innokas laukkailemaan, mitä nyt märemmällä sivulla laukka kuoli ja oli tippua aina vähän alas. Minä istuin suht ookoosti siellä, Vinski laukkasi kuin vanha tekijä, ei nyt mitään käännelty tai muuta ihmetelty. Kunhan istuttiin alas ja väännettiin kenttää ympäri. Molemmat suunnat menivät tosi kivasti ja sitten oltiin laukattu tarpeeksi meidän makuumme.

Lopuksi vedettiin vielä hiukan loppuraveja. Vinski oli rento ja iloinen, toimi moitteetta ja meillä oli kivaa. Hyvä fiilis vaikka lopettaa tähän vanhan ukon kanssa.
Harjoiteltiin myös vähän parempia ravisiirtymiä. Siis pitäisi enemmän tehdä puolipidätteitä ennen ravisiirtymää, eikä vaan paukuttaa vauhtia. Kun tein huolellisesti, teki Vinski niin nätisti siirtymän että ai että.

Lopuksi käveltiin ja keskelle. Poni pääsi tarhaan lepäilemään ja minä lähdin kotiin päin taas.

Uusi hattu ja homma luistaa taas

Tänään mulla oli taas Vinski, tunnilla myös Evita, Artsi ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Ilma oli ihan kiva, kenttä vaan litimärkä, mutta eiköhän siihen ole jo totuttu. Laahustimme ponin kanssa paikalle ja hypättiin kyytiin, kahlaamaan jälleen pitkin kenttää.

Eipä tässä ollut tänään mitään ihmeellistä. Käveltiin hiukan, Vinski-poika sai tehdä parhaansa mukaan töitä. Sitten tehtiin kevyttä ravia, jota heppa suoritti superkivasti. Ei tarvinnut juurikaan tapella, vaan liideltiin oikeinkin fiksuina ympäri kenttää, käännyttiin ja saatiin takajalkoihin hiukan puhtia. Ongelmana oli lähinnä vaan käsien turha suoruus, mutta muuten meni oikein hyvin ja homma sujui vallan mainiosti. Ehkä nyt vielä lisää olisi voinut olla voimaa siinä menossa, mutta kenttä oli mitä oli, joten ei kai me ihan ihmeitä taivailta nyt tuoda.

Käveltiin aina välissä ja otettiin vähän vielä harjoitusravia ennen loppuraveja. Harjoitusravikin meni hyvin, mitä nyt Vinski välillä kuvitteli olevansa niin väsynyt, ettei hän muka voinut ravata ja kääntyä samaan aikaan. Vika saatiin kyllä korjattua ja homma sujui taas, samoin loppuravit menivät letkeästi ja suhteellisessa yhteisymmärryksessä.

Kunpa vaan kenttä kuivuisi ja saisi tehtyä vähän enemmän. Siihen asti ratsastellaan ja yritetään parhaamme.

Vanha herra ja rauhaisaa menoa

Tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Pomo, Artsi, Evita, Nipsu ja Elvis, Vinski vain mun kanssani. Ihan hyvä juttu että pääsin vanhan ukon kyytiin, sillä olisihan se kovin ikävää ottaa lentää heti seuraavaksi alas, kun en ole kypärääkään ehtinyt vielä uusia.

Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdettiin kentälle. Märkää oli ja sadetta tihutti ja tuuli ihan järkyttävästi. Samaa settiä kuin yleensäkin siis.

Käveltiin alkukäyntejä suurimpia lätäköitä väistellen. Ilma oli ikävä ja pohja heikohko, joten Vinski varoi sitä tosi paljon ja oli huomattavasti hitaampi kuin yleensä. Pyysin sitä hiukan eteen ja pari volttiakin tehtiin, mutta joo. Odotellaan parempia pohjia.

Kevyttä ravia otettiin hiukkasen. Se alkoi tappelulla, mutta sain sitten Vinskin eteen ja ravaamaan uraa pitkin kiltisti. Hidastahan se ravi oli, eikä Vinski tosiaan edes tuntunut laiskalta. Vain superhitaalta ja varovaiselta, joten annoin sen mennä vähän kuin hidastetussa elokuvassa.
Tehtävänä tehtiin kunnon serpentiiniä kentän poikki käynnissä ja pitkät sivut tultiin harjoitusravissa. Tämä meni ihan kivasti, mitä nyt Vinski oli hidas käynnissä ja hidas ravissa. Tehtävä kuitenkin sujui, joten se oli tärkeintä.

Lopuksi otettiin vielä loppuravit, jotka menivätkin aika lailla sotiessa. En oikein saanut tilaa rätkäistä Vinskiä eteen, joten se raviin siirtyminen meni tappeluun, kaarteluun ja hidasteluun. Lopulta kun mulla meni hermot, päätin että mennään vaikka isomman oikeudelta toisten päältä, mutta nyt on pakko saada eläin liikkeelle. Kun muutaman kerran päräytin ravia eteen, niin Vinskikin osasi taas ravata suoraan, kääntyäkin hiukan ja muutenkin homma meni ihan nätisti ja yhteisymmärryksessä.
Siitä käveltiinkin vain loppukäynnit ja poni pääsi seisomaan pihalle alkavaan sateeseen.

Olispa kesä, heh. Tai edes valoisaa, niin tekisi jo paljon.

Hullun hommaa koko poneilu

Tänään olin jälleen pikkuisen Pomon selässä, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Evita, Pomo vain mun kanssani. Pomo oli vallan aktiivinen siinä tunnille lähtöä odotellessa oli hilpaista tyytyväisenä ulos tallista omin lupineen.

Lähdettiin kentälle ja kiipesin kyytiin. Kenttä oli pitkästä aikaa ihan superhyvä, joten tänään koitin ratsastaa poniakin taas ihan kunnolla eteen ja vääntää asetusta läpi. Mariannekin kasaili puomeja ja oli ihan sellaista tekemisen meininkiä kelirikkojen jälkeen.

Tehtiin kevyt ravissa ravipuomeja toisella pitkällä sivulla, käänneltiin voltteja ja ratsasteltiin ihan kunnolla. Mariannella oli kova keskittyminen meihin ja sain taas pitkästä aikaa ihan kunnolla työskennellä ilman taukoja. Ponin piti ravata kunnolla eteen (ja niin se hemmetti soikoon ravasikin, olin ihan fiiliksissä kun poni pisti menemään). Piti tehdä pienehköjä voltteja jotta saisin välillä Pomon asettumaan, taipumaan ja kokoamaan itseään. Sitten vähän puomeja ja taas ravia kunnolla eteen ja ponia auki. Olin todella tyytyväinen, vaikka tässä ravissa ajoittain katosikin hiukan ulko-ohjan tuntuma eikä poni ihan kääntynyt  niin kuin halusin. Se saatiin kuitenkin joka kerta korjattua ja poni kääntymään ja se tuntui superhyvältä ja helpolta sitten lopulta.

Istuttiin siitä alas harjoitusraviin, tehtiin edelleen hiukan ravivoltteja, toisella pitkällä sivulla käyntisiirtymiä ja toisella sitten nostettiin laukkaa pitkästä aikaa. Oli kyllä oikein kivaa tämäkin, ne siirtymät ovat edelleen selvästi vaikeimpia mulle, mutta ravi sujui, ponikin ihan kääntyi ja laukka nousi tosi nätisti parilla ekalla kerralla. Istuin siellä, homma sujui ja oli iloista.
Se vaan että heti jo toisella laukkapätkällä poni vähän innostui ja lähti vähän turhan reippaasti. Ei nyt pahasti, mutta lähti kumminkin. Siksipä toiseen suuntaan otettiin laukat varovaisemmin. Nyt myös poni hiukan katoili ulko-ohjalta enemmän, mutta sain sen aina ihan hallintaan, laukka nousi hyvin, tehtiin superhyvä laukkaympyrä ja homma sujui.

Kunnes taas nostettiin laukka. Se alkoi hyvin, mutta sitten poni pukitti ja lähti vähän enemmän menemään. Säilyin siellä kyydissä jollain tavalla, mutta toki siinä vaiheessa alkoi sitten jäädä vähän sellainen epäilys selkärankaan - onhan Pomo kuitenkin superhurja poni, enkä muutenkaan pysy siellä.

Laukat jätin siihen, olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Hallitut pätkät olivat tosi hyviä, poni oli ravissa ihan hemmetin hyvä ja meno oli vallan sujuvaa. Hiukan ulko-ohja ja kääntyminen vaihtelivat, mutta kuitenkin.
Loppuraveja päätin sitten kevennellä, ajatuksena oli mennä rauhassa ja jopa vähän jäädä toiseen päätyyn ympyrälle. Valitettavasti en sitten kuitenkaan saanut ponia oikein enää kääntymään (hah) ja se kyttäili vallan kauheasti siellä porttipäässä jotain. Koitin saada ponin keskittymään, mutta lopulta se ei sitten vaan kestänyt, vaan lähti sitten täysillä paahtamaan. Meikähän tiesi jo hyvin ajoissa etten siellä enää pysy kun poni painelee kuin pikkuinen ferrari ja olinkin jo tipahtamassa oikealle kyljelle. Kuitenkin poni heitti vielä jonkun ninjaloikan, jolloin lensin vielä vähän ylemmäs ja täysin epähallitusti vasemmalle kyljelle. Ja oli muuten hirveää, en ole koskaan tippunut noin pahasti. Selkä sattui, ilmat lähti ja pää tärisi kun lensin suunnilleen pää edellä alas. Ai hemmetti.
Sen verran päädyin takaisin selkään että kävelin muutaman kierroksen täällä turvallisemmassa päässä. Olin kuitenkin sen verran kipeä ja jännittynyt ihan jo sen takia, etten viitsinyt kauemmin olla, vaan poni pääsi talliin ja tarhaan ja minä parantelemaan itseäni.

Huh hei. Olenkin aika hyvin säästynyt näiltä hurjemmilta putoamisilta, yleensähän olen tyyliin jaloilleen tullut tai tehnyt hallittuja laskeutumisia. Eipä tässäkään onneksi sen pahempaa, mutta kyllä hetken olin niin pahoissa tuskissa siellä kuralammikoiden keskellä, että hiukan jo epäili mielenterveyttä kun täysin vapaaehtoisesti siellä ponin selässä kiikkuu. No, Pomo oli tuota lukuunottamatta oikein hyvä ja fiksu ja meni hienosti.