Lähdettiin kentälle ja kiipesin kyytiin. Kenttä oli pitkästä aikaa ihan superhyvä, joten tänään koitin ratsastaa poniakin taas ihan kunnolla eteen ja vääntää asetusta läpi. Mariannekin kasaili puomeja ja oli ihan sellaista tekemisen meininkiä kelirikkojen jälkeen.
Tehtiin kevyt ravissa ravipuomeja toisella pitkällä sivulla, käänneltiin voltteja ja ratsasteltiin ihan kunnolla. Mariannella oli kova keskittyminen meihin ja sain taas pitkästä aikaa ihan kunnolla työskennellä ilman taukoja. Ponin piti ravata kunnolla eteen (ja niin se hemmetti soikoon ravasikin, olin ihan fiiliksissä kun poni pisti menemään). Piti tehdä pienehköjä voltteja jotta saisin välillä Pomon asettumaan, taipumaan ja kokoamaan itseään. Sitten vähän puomeja ja taas ravia kunnolla eteen ja ponia auki. Olin todella tyytyväinen, vaikka tässä ravissa ajoittain katosikin hiukan ulko-ohjan tuntuma eikä poni ihan kääntynyt niin kuin halusin. Se saatiin kuitenkin joka kerta korjattua ja poni kääntymään ja se tuntui superhyvältä ja helpolta sitten lopulta.
Istuttiin siitä alas harjoitusraviin, tehtiin edelleen hiukan ravivoltteja, toisella pitkällä sivulla käyntisiirtymiä ja toisella sitten nostettiin laukkaa pitkästä aikaa. Oli kyllä oikein kivaa tämäkin, ne siirtymät ovat edelleen selvästi vaikeimpia mulle, mutta ravi sujui, ponikin ihan kääntyi ja laukka nousi tosi nätisti parilla ekalla kerralla. Istuin siellä, homma sujui ja oli iloista.
Se vaan että heti jo toisella laukkapätkällä poni vähän innostui ja lähti vähän turhan reippaasti. Ei nyt pahasti, mutta lähti kumminkin. Siksipä toiseen suuntaan otettiin laukat varovaisemmin. Nyt myös poni hiukan katoili ulko-ohjalta enemmän, mutta sain sen aina ihan hallintaan, laukka nousi hyvin, tehtiin superhyvä laukkaympyrä ja homma sujui.
Kunnes taas nostettiin laukka. Se alkoi hyvin, mutta sitten poni pukitti ja lähti vähän enemmän menemään. Säilyin siellä kyydissä jollain tavalla, mutta toki siinä vaiheessa alkoi sitten jäädä vähän sellainen epäilys selkärankaan - onhan Pomo kuitenkin superhurja poni, enkä muutenkaan pysy siellä.
Laukat jätin siihen, olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Hallitut pätkät olivat tosi hyviä, poni oli ravissa ihan hemmetin hyvä ja meno oli vallan sujuvaa. Hiukan ulko-ohja ja kääntyminen vaihtelivat, mutta kuitenkin.
Loppuraveja päätin sitten kevennellä, ajatuksena oli mennä rauhassa ja jopa vähän jäädä toiseen päätyyn ympyrälle. Valitettavasti en sitten kuitenkaan saanut ponia oikein enää kääntymään (hah) ja se kyttäili vallan kauheasti siellä porttipäässä jotain. Koitin saada ponin keskittymään, mutta lopulta se ei sitten vaan kestänyt, vaan lähti sitten täysillä paahtamaan. Meikähän tiesi jo hyvin ajoissa etten siellä enää pysy kun poni painelee kuin pikkuinen ferrari ja olinkin jo tipahtamassa oikealle kyljelle. Kuitenkin poni heitti vielä jonkun ninjaloikan, jolloin lensin vielä vähän ylemmäs ja täysin epähallitusti vasemmalle kyljelle. Ja oli muuten hirveää, en ole koskaan tippunut noin pahasti. Selkä sattui, ilmat lähti ja pää tärisi kun lensin suunnilleen pää edellä alas. Ai hemmetti.
Sen verran päädyin takaisin selkään että kävelin muutaman kierroksen täällä turvallisemmassa päässä. Olin kuitenkin sen verran kipeä ja jännittynyt ihan jo sen takia, etten viitsinyt kauemmin olla, vaan poni pääsi talliin ja tarhaan ja minä parantelemaan itseäni.
Huh hei. Olenkin aika hyvin säästynyt näiltä hurjemmilta putoamisilta, yleensähän olen tyyliin jaloilleen tullut tai tehnyt hallittuja laskeutumisia. Eipä tässäkään onneksi sen pahempaa, mutta kyllä hetken olin niin pahoissa tuskissa siellä kuralammikoiden keskellä, että hiukan jo epäili mielenterveyttä kun täysin vapaaehtoisesti siellä ponin selässä kiikkuu. No, Pomo oli tuota lukuunottamatta oikein hyvä ja fiksu ja meni hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti