Tänään pääsin tallille oikein siveästi ja kävin sitten lukemassa taulusen. Mulla oli Elvis, tunnilla myös Sakari, Pomo ja Roosa. Elvis oli vain mun kanssani. Ja voi suru, ensi viikolla on joululoma. No jaa, ens vuoden ekana päivänä sitten taas (: Ja muuten, mä ostin uuden kypärän! Tänään käytin sitä ekaa kertaa, jeah. Olen taas hetken turvattu.
Olen jo jonkun aikaa pohtinut että haluaisin mennä ilman satulaa. Syksyn aikana olen vain kumonnut haluni, sillä se olisi ollut ihan hullun hommaa, ja viime viikollakin jouduin jättämään asian koska oli niin pirullinen ilma. Mutta tänäänhän oli mitä loistavin päivä, eikö totta? Jotenka minä sitten kipsuttelin kentän laidalle mietiskelemään. Ilma oli hyvä, tunti oli tyhjä, kenttäkään ei näyttänyt jäätyneeltä rämepellolta. Eli mitä todennäköisimmin se voisi sopia. Ainoa pieni mutta oli se, että Elvis oli vain mun kanssani ja mua vähän epäilytti ponin reippaus vaparin jälkeen, heh.
Seisoin vartin verran kentän laidalla ja pohdin koko ajan että josko livahtaisin Mariannen luo kysymään. En koskaan oikein uskaltanut kun olin täysin varma että hevoset tietenkin sätkyvät kun olen pelottava tai jotain muuta yhtä kamalaa. Lopulta keräsin kaiken rohkeuteni ja kipittelin kentälle Mariannen luokse. Sieltä se tuli, tällä kertaa erittäin asiallisesti: mahtaisinko voida mennä ilman satulaa? plus aivoton virnistely jotta julma Marianne heltyisi.
"Vai ilman satulaa?" Sit se katteli mua todella arvioivasti ja mä heiluskelin "Mutta et sitten tipu, tai jos tiput niin saat leipoo mulle kakun" Sit se lähti juttelemaan yhelle tädille että eikös vaan pidä leipoa kakkuja jos ottaa sen riskin ja menee ilman satulaa :D
(Iinan kuvaamia, odotamme kesää iloisesti :) )
Nappasin Elviksen matkaani tarhasta ja käppäiltiin tallille. Harjailin ponin nopsakasti. Sitten sainkin jo kuulla että 3/4 osaa tunnistamme menee satulatta. Ainoastaan Roosa joutui penkkiä kantamaan.
Kävin suitsittamassa ponin ja lähdettiin kentälle. Tällä kertaa arvon Elviskin tajusi että ovi täytyy sulkea ja käyttäytyi tosi asiallisesti. Loppumatkan se olisikin halunnut tulla pikkuravissa, mutta kielsin julmasti innokasta ponia juoksemasta ylitseni. Siinä kävellessä sitten tuli mieleen se vastustamaton ajatus "eihän tässä ollut nyt niin mitään järkeä" Marianne tuntui olevan samaa mieltä, kun kentälle siirryttiin niin siellä se selitti että tää ei nyt oo ollenkaan hyvä idea. Tänään se kuitenkin päätti antaa myös vähän positiivista palautetta ideasta ja totes että oonhan mä nyt ennenkin Elviksellä mennyt.
Käveltiin sitten keskelle ja Elvis oli niin kovin vireä. Se ei millään jaksanut seistä paikallaan vaan koitti hipsutella menemään ja mietin yhä uudestaan että olipa tämä nyt kovin järkevä idea. Marianne tuli sitten heittämään minut selkään. Tai no, ensin se viisaana ihmisenä meni Elviksen väärälle puolelle seisomaan, kunnes sitten tajusi ettei voi pitää vastaan kun ei oo ees satulaa :D Mut heitettiin kyytiin ja sit lähdettiin liikkeelle. Ja se oli hyvin mielenkiintoista, Elvis oli oikeasti todella virkku. Kun me lähdettiin kävelemään, siirtyi Elvis jo pikkuraviin ja koitti sitä kipsutella menemään. Mä onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla pysymään tosi rentona, en aina edes tajunnut että poni ravasi. Jonkin aikaa se jaksoi ravailla ja malttoi kävellä vain muutaman askeleen jossain välissä. Lopulta ponikin onneksi rauhoittui ja tajusi että tarkoituksena oli kävellä, ei niinkään ravailla.
Marianne siellä selitti että tässä on nyt vähäjärkistä porukkaa, vain yksi tunnilla olevista on hyvin järkevä ihminen :D Millainen luotto meihin tässä nyt onkaan.
Käveltiin ja pidin Elviksen poissa uralta. Saattoi olla että poni ravaili alkuun ihan vain sen takia että se oli siellä uralla eikä siksi halunnut reagoida pohkeesta sivulle. Meinaan onhan siellä uralla aika paljon kevyempi kulkea. Tehtiin vähän voltteja ja pysähdyksiä, koitin saada Elvistä rauhoittumaan. Se oli niin outoa, poni tuntui hyvinkin räjähtävältä tänään. Se katteli ulos turhankin tarkasti ja reagoi pohkeesta yhtä paljon eteen kuin sivullekin. Huh hei. Mä kuitenkin istuin ihmeen rennosti ja hyvin siellä selässä, enkä sitten ihan paniikinomaisesti kouristellut että onpa poni tänään villinä.
Lähdettiin sitten väistelemään. Piti kääntyä keskihalkaisijalle ja siitä sitten väistättää vuoronperään oikealle ja vasemmalle. Samassa Marianne myös totesi, että koska meillä on täällä niin paljon satulatonta porukkaa niin jätetään laukat tänään väliin. Huomatkaa millainen luotto meihin onkaan :D
Väistelyt sujuivat ihan kohtalaisesti. Vähän oli ongelmana kun Elvis oli turhankin vauhdikas ja vähän käveli alta pois. Ja jotenkin mystistä oli muuten se, että oikealle Elvis väisti paljon paremmin kuin vasemmalle. Yleensähän oikealla pohkeella on paljon helpompi väistättää ja siksi vasemmalle sujuu tosi hyvin. Tänään se lähinnä juoksi alta aina vasemmalle mentäessä. Mentiin turhan suorana sinne ja jos onnistuttiin oli se silloinkin loivaa säästöliekkiväistöä. Kovin hankalaa. Saatiin tosin joku onnistuneempikin pätkä kun Marianne käski pamauttaa vähän pohjetta läpi kun Elvis ei oikein kuunnellut sitä. Hups.
Oikealle sitten väistettiin paljon paremmin. Jokunen pätkä oli joissa ei ollut minkään näköistä yhteistyötä, mutta useimmiten mentiin edes suurin piirtein väistöä sinne uralle päin. Ja tuli muutama todella hyväntuntuinen väistöpätkäkin tähän suuntaan.
En sitten tiedä istuinko itse jotenkin kovinkin vinossa tai lukossa. Hmm. Mutta oli miten oli, hyvin mielenkiintoista että suunnat menivät nyt aivan päinvastoin. Ja joo, väistöt sujuivat siihen nähden oikein kivasti että olin ilman satulaa. Se on kuitenkin niin hirveän vaikeaa kun ei pohkeet pysy lainkaan kyljissä niin ponikin menee sitten ihan vimpulaan.
Sitten siirryttiin raviin ja jatkettiin samaa hommaa. Ja tämä vasta olikin yllättävää. Siis Elvis kaahaili ja juoksi alta. Todella epämiellyttävää kaikin tavoin ja hyvin jännittävää kun epäilin lentäväni kyydistä kun poni vaan juoksi. Siis oikeasti, aivan järkyttävää. Poni vaan mennä töpsötti sellaista ylireipasta ravia ja minä raukka koitin istua parhaani mukaan. Välillä onnistuinkin, välillä pompin vain kun se vauhti oli liian kova. Ja kun en edes saanut sitä ponia millään tavalla hiljentämään. Siinä se paineli menemään höyryveturin lailla ja minä koitin istua rikkomatta ponin selkää pomppimisellani. Ei auttanut voltit, ei pidättäminen, ei edes se kun koitin vaan rentoutua. Ei, siinä se poni juoksi tasaisen tappavasti eteenpäin juuri minusta välittämättä :D Kauheaa. Onneksi loppua kohden alkoi Elviskin ilmeisesti rauhoittua ja alkoi ottaa pidätteitä jo hieman vastaan. Päästin edes lopussa sitten ravailemaan hetkittäin hieman rauhallisemmin. Mulla oli todellisia vaikeuksia välillä. Poni juoksi liian kovaa ja sitten kun tein niitä voltteja... Välillä olin ihan ihmeellisesti taipuneena kun koitin vaan pysyä kyydissä, välillä pomppasin ilmaan ja liikaa sivulle ja kerkesin pelästyä että putoan sieltä, vaikkei se lopulta ollut lähelläkään. Mutta huh huh tosiaan, huh huh. Elvis näkyi tyystin unohtaneen että sen piti olla tasaisen varma mummokuljetin, ei mikään pikajuna joka kaahailee pitkin lumista tannerta.
Aloin tässä kyllä epäillä että ehkä se johtuu siitä, että aikaisemmin olen jännittänyt enemmän jolloin oon ehkä sitten huomaamattani jarrutellut ohjalla koko ajan. Tänään sitten ei mua kauheasti jännittänyt, joten ehken sitten jarrutellut ponia koko ajan? Tosin välillä teki mieli roikkua siellä ohjassa koko ajan jotta poni olisi kulkenut hiljemmin, mutta päätin sitten vain kärsiä. Tärkeintä on se, etten putoa. Mutta tämä olisi siis looginen päätelmä, Elvishän kuitenkin kulkee aina hitaasti kun sillä ratsastetaan käsijarru päällä. Ehkä mä oon aikasemmin jarrutellut, hyvin mahdollistahan se on. Ja kyllä poni varmasti oli tänään normaalia reippaampikin, ei sillä.
Joka tapauksessa, jos aiheesta vaikka jatkaisin. Raviväistöt olivat erittäin hankalia. Alkuun Elvis tosiaan juoksi aina alta, joten väistöstä ei oikein tullut mitään kun poni vaan baanaili miten sitä huvitti. Saatiin kaikesta huolimatta ehkä pari kivaa väistöaskelta aina välillä.
Kun sitten poni alkoi rauhoittua, saatoin minäkin keskittyä väistättämiseen paremmin. Tosin ei Elvis oikeastaan paremmin väistänyt, pari hyvää askelta aina johonkin suuntaan. Se oli vaan aika vaikeaa kun itse olin liian hidas, nopeampi pohje olisi pitänyt olla.
Sitten pienet välikäynnit, huh hei. Sitten Marianne päättikin perua puheensa. Sieltä se totes että hän muutti mieltään, ja laukataan sittenkin. Kuulemma pettymys oli loistanut kaikkien kasvoilta ja oltiin sitten keskitytty väistöihin niin hyvin että saadaan sittenkin myös laukata :D Tosin piti ottaa hillittyjä ja hallittuja nostoja vuoronperään, jotta kaikki varmasti pysyisivät kyydissä. Nosteltiin sitten vaan pitkälle sivulle ja sai tehdä halutessaan myös pääty-ympyrää. Pikkasen oli jännää, huih. Elviskin reipastui ja oli niin innoissaan sitä laukkaa odottamassa, joka jännitti mua sitten vielä lisää, huih. Mutta vain luuseri jättäisi kokeilematta, heh ;) Enkä oo muutenkaan mitenkään liikaa päässyt laukkaamaan ilman satulaa, joten ei pidä päästää tilaisuutta ikinä käsistä.
Aloitettiin siis vasempaan kierrokseen ja siitä sitten kävelin Elviksen kanssa ja nostin siitä sitten laukan. Se oli järkytys ekasta askeleesta lähtien. Siis Elvis taas oikeen kirjaimellisesti räjähti siihen laukkaan. Heti kun tuli se ensimmäinen laukkahyppy niin mä jo lausuin viimosia rukouksia että nyt tuli noutaja.
Laukattiin hyvinkin railakasta laukkaa sitten, mä itken mielessäni että nyyhkistä nyt petän Mariannen ja putoan täältä. Pitkän sivun puolessa välissä kuitenkin huomaan että hitsin pimpulat, mähän istun täällä! Elvis laukkasi reippaasti, mutta mä oikeasti vain istuin. Välillä pompin vähän vauhdin takia, mutta välillä istuin selästä irtoamatta. Wau. Pitkän sivun loppuessa aloinkin sitten pidätellä ponia ja otin vähän harjasta kiinni jotten muksahtais alas hiljennyksessä ja kaarteessa. Lyhyen sivun ajan jouduin ponia hiljentämään, jonka jälkeen se siirtyi nätisti raville ja mäkin onnistuin istumaan siinä ravissa ihan ihmeen hyvin.
Seuraava nosto meni aika samalla tavalla, tosin nyt olin varautunut vauhtiin ja oikeasti yritin istua. Se oli vaan vaikeaa, en oikein osannut. Poni siirtyi taas käyntiin vallan kauniisti, fiksu poni.
Mutta sitten! Käveltiin siellä odottelemassa kun Elvis näki jotain todella pelottavaa. Hui, kamalaa. Poni teki puolikkaan piruetin ja karautti sitten karkuun. Siinä se taas laukkasi niin kovaa kuin kavioistaan pääsi ja mä kökin siellä kyydissä että ei hemmetti, ei hemmetti, mä putoan, mä putoan. Koitin vähän pidätellä ponia ja pidin vähän tukasta kiinni. Kattelin kauhuissani että älä nyt juokse aitaa päin, en pysy sellasessa pysähdyksessä. Onnekseni viisas poni teki kaarteen ja sitten alkoi kiskoa päätään alas. Siinä kohdassa mä lennähdin vähän sään päälle istumaan jolloin ponikin sitten pysähtyi. Keräsin itseni takaisin oikeaan kohtaan ja jatkettiin elämäämme. Voi ponia, mutta minäpä en tippunut, njäh njäh.
Sitten vaihdettiin suunta. Hetken kävelin kunnes sain tilaa ja nosteltiin Elviksen kanssa sitten laukkaa taas. Vähän jänskätti, mutta tähän suuntaan Elvis laukkasikin todella rauhallisesti. Ensimmäinen pätkä oli hyvinkin rento ja mukava, ei tarvinnut pelätä tuleeko sieltä alas vai ei. Marianne tosin ei sitten katsonut tätä kaunista laukkaamme, kuinka törkeää.
Sitten vielä yksi tai kaksi nostoa. Nousi hienosti pelkällä istuinluun heilautuksella ja ponikin laukkasi mukavan rauhallisesti. Sitten loppukäynnit.
Hah, hah, hah. Enkä edes tippunut, buahah.
Tää on niin jännittävää, tää sujuu koko ajan paremmin. Nyt pysyin noin mielettömän hyvin vaikka mentiinkin ihan liian kovaa koko ajan, jeah. Tosin, poni voisi kyllä harkita rauhallisempaa kulkua, tuo oli aika vaikeaa jo.
Mutta tää meni oikein kivasti. En meinannut laukoissakaan tippua, se on aina positiivista.
Käveltiin, sitten keskelle ja alas pienen ponin selästä. Elvis talliin vaan ja kortin kirjoittelua ja yleistä siivoilua kun porukka eleli kuin sikolätissä.
Tää oli oikein kiva tunti, näissä tunneissa kun useampi menee satulatta on aina sellanen oma viehätyksensä, heh. Ja hei, täähän oli nyt oikein kiva tapa päättää tämä vuosi ratsastuksen osalta, seuraava tunti kun on vasta 1.1.-13 !
Mutta nyt, hei hei. Nähdään sitten ensi vuonna. Nyt tais vaan jäädä tää joulukuu aika tyhjäksi, mut ei se mitään (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti