Vermoilua joulun kunniaksi

Noniin, vihdoinkin siellä satoi vähän vähemmän. Kenttä ei ollut ihan niin litimärkä (no okei, oli se ihan märkä. Mutta tänään oli jopa muutama täysin kuiva kohta, edistystä siis!)

Ei tässä mitään, varmasti se ennen pitkää vaihtuu joksikin muuksi kuin pelkäksi vesisateeksi. Minä uskon siihen ainakin.

Tänään oli tosiaan viimeinen tunti ennen joululomaa. Huomenna on vielä tunnit ja sitten uudenvuoden jälkeen jatketaan. Minä tietysti ajattelin että olisi sinäänsä kiva mennä ilman satulaa - noin niinkuin joulun kunniaksi. Ja kun se kenttäkin oli edes kohtuullisessa kunnossa.

Mulla oli hevosena Kaisa, tunnilla myös Vinski, Evita ja Pomo. Kaisa jatkoi kaikille tunneille, mutta päätin silti olla ilkeä ja kysäistä voinko humputella ilman satulaa. Luvan sain, selvästi Mariannellakin oli joulufiilis yllä.

Harjasin suomiputen reippaasti ja vetäisin suitset päähän. Kaisa oli kovin iloisena tulossa mukaani, joten kipiteltiin kentälle iloisesti. Marianne heivasi mut kyytiin (säälittävää se mun selkään meneminen, heh) ja sitten alettiin kävellä.

"Vähän vähemmän märkä kenttä" ;)

Otettiin ihan vain rauhallista käyntiä. Käytettiin melkein koko kenttää, pidin Kaisan vähän poissa uralta ja matkustelin vain kyydissä. Tehtiin siinä jokunen volttikin, yritin hakea asetusta vähän läpi. Se on kauhean vaikeaa, varsinkin toiseen suuntaan kun heppa on niin vino. Saatiin silti edes jonkinlaista taipumista, ei käännytty ihan puupölkkyinä. Alkuun annoin puten kävellä vähän laiskasti, mutta lähdin lopulta pyytämään liikkumista eteenpäin. Ei sovi ihan jäätyä vaikka kenttä hiukan märkä onkin (ja vaikka ratsastaja ei koe oloaan yhtä tukevaksi ilman penkin luomaa turvaa). Saatiin vallan kivaa käyntiä ja muutenkin tuo oli kokonaisuudessaan oikein kelvollinen. Ei niin hirveästi väännetty tai täydellisyyttä haettu, kunhan fiilistelin pyöreää heppaa ja koitin saada edes jotain sinnepäin.

Meillä kävi vierailija! Tässä kohdassa se on Kaisan mielestä tosin jo "ihan superboring!"

Lopulta lähdettiin kevyt raviin. Mä otin sen keventelyn vähän siltä kannalta että "kevennän minkä pystyn ja jaksan". Toisin sanoen keventelin aina pari pätkää, mutta kun piti kääntää tai kun tahti heitteli niin sitten istuin alas. Ja lopulta istuin kokonaan alas, kun kyllästyin siihen avuttomaan ylös pomppimiseen.

Kevyt ravi oli kuitenkin oikein mukavaa. Kyllä mä sain sieltä jonkinmoista kevennystä aikaan, se vaan kun mun kevennykseen tulee aina mukaan erinäisiä pakkoliikkeitä, kuten käsien heiluttelu sivulta toiselle ja varpaiden alaspainaminen, heh. 

Näin alkuun oli ongelmana se, ettei Kaisa oikein viitsinyt liikkua. Se oli kovin löysää ja ravi tipahteli alas, enkä sitten ihan uskaltanut pamauttaa kunnolla kun en halunnut suomittaren räjähtävän liikaa. Pikkuhiljaa rouva kuitenkin lämpesi ja alkoi löytyä aina vain useammin sellaista etenevää ravia. Samalla tuli kyllä myös niitä pätkiä joissa Kaisa juoksi lähinnä alta, mutta sama kai tuo.

Minä pysyin kyydissä oikein hyvin, hiukan lähdin rytkymään kun Kaisa tarpeeksi lähti kaahaamaan. Pidätteet menivät kuitenkin tosi kivasti läpi, ei tarvinnut kauheasti tapella että saatiin se ravi takaisin normaaliksi ja mukavaksi. Välillä tosin annoin hevosen vähän kipsutella reippaampaa ravia, se oli niin innoissaan että mikä jottei.

Ja jottei ihan lähdettäisi lapasesta, tehtiin me tietysti myös voltteja. Kaisa kääntyi kyllä varsin hyvin ja tehtiin oikein mukaviakin voltteja ja ympyröitä. Asetuksesta nyt ei tietenkään tarvi edes puhua kun keskityin lähinnä tahdin ylläpitoon ja hyvään reittiin, heppa kun lähti useimmiten hidastumaan liikaakin niissä käännöksissä. Vasempaan kierrokseen mennessä tosin huomasi erittäin hyvin, että kääntäminen oli hyperpaljon vaikeampaa. Kaisa oli siinä oikeassa ohjassa kiinni, joten kääntäminen oli varsinkin vasempaan kierrokseen oikeaa tahtojen taistoa. Tälleen alkuraveissa taisin kuitenkin joka kerta voittaa ja tamma toimi oikein nätisti.

Otettiin siitä käyntiin ja käveltiin hiukan välikäyntejä. Tässä välissä taisi vieraileva tähtikin saapua ja hepat ihailivat kummallista lehmää oikein rivissä. Kaverin lähdettyä Vinski tosin riemastui ja Kaisakin katseli kaihoisasti komean kirjavan perään. On se kauheaa kun pienten hevosten elämä noin järkkyy kun joku kehtaa kävellä ohi.

Koko tunnin taisin pitää raippaa oikeassa kädessä kun pohje saati ohja ei mennyt läpi. Siinä lie jonkin verran savottaa, sama ongelma oli viimeksikin.

Otettiin vielä vähän harjoitusravia. Nythän Kaisa sitten lopultakin oikein innostui! Siis pieni puttehevonen oli ihan varma että nyt kuuluu laukata ja mieluusti vielä täysillä :D Kyllä siinä oli tädillä tekemistä kun pieni suomenhevonen kaahaa maha hyllyen kuin Vermon takasuoralla.

Ravi alkoi kyllä ihan hienosti, mutta kun seuraava pitkä sivu aukesi, lykkäsi Kaisa ykkösen silmään ja lähti ojentelemaan sitä ravia eteenpäin. Ei siinä toki mitään, mutta hiukan tuntui turhalta roikkua kyydissä kun pikkuheppa ryykää eteenpäin, eikä itse voi oikein muuta kuin rytkyä kyydissä ja koittaa jarruttaa. Ja tuota samaa se meidän ravi ensin oli. Saatettiin saada ihan hetki sellaista nättiä ja rauhallista ravia, mutta sitten Kaisa keksi lähteä kiitämään ja liitämään, eikä siinä ratsastajalta paljon kyselty. Ravissa tosin pysyttiin, eikä kokeiltu sitä kolmatta askellajia, enkä pienestä pomppimisesta huolimatta meinannut sieltä tipahtaa tai mitään. Itseasiassa Kaisakin oli loppuviimeksi tosi hienosti hallinnassa kokoajan - se teki mielettömän hienoja käyntisiirtymiä kun pyysin, mutta hidas ravi tuntui olevan sula mahdottomuus. Tamman mielestä kun oli tasan kaksi vaihtoehtoa: täysillä tai "no ei liikuta sit ollenkaa, nih!"

Meille naureskeltiin kun Kaisa esitteli liikettään ja itse koitin keksiä keinon millä saada heppa pysymään housuissaan. Mikään ei tuntunut toimivan. Käynnissä käännyttiin volteillekin ihan tosi kauniisti, mutta auta armias kun ravista koitit kääntää.. Ei tapahtunut niin yhtään mitään, vauhtia tuli vain lisää ja lisää!

Lopulta taisin sitten luopua toivosta sen suhteen, että Kaisus rauhoittuisi käynnin aikana. Päätin että pysytään vain ravissa, tuskin se kauan alta juoksee. (Erittäin hyvä ajatus toki, heh.) Pidin ravia yllä, toivoin että pysyn kyydissä kun mamma pistelee parastaan ja lähdin sitten vain määrätietoisesti hidastamaan Kaisaa aina kun se alkoi kaahata. Ensin jouduin joka kerta suunnilleen potkimaan tammaa eteenpäin kun se koitti samantien heittää käynnille, mutta alkoi se työkin tuottaa lopulta tulosta. Saatiin aikaiseksi sellaista rauhallista ja järkevää ravia, ei kaahailua ja hidastelua. Pysyttiin tahdissa ja kuljettiin älykkäästi. Taisin saada vielä jonkun voltinkin käännettyä, ennen kuin siirryttiin loppukäynteihin. Oikein hyvä päätös raveille siis.

Oikein hyvä. Oikea ohja on vaikea, samoin oikea pohje. Kaisa on vino ja minä en ihan osaa sitä suoristaa. Kuitenkin, meni hyvin, vaikkakin vähän reippaasti hanateltiinkin välillä. Pysyin kuitenkin selässä ja oli oikein mukavaa.

Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja Henna kyytiin, jonka jälkeen menin taas harrastamaan kaikkea älykästä, kuten siivousta ja tuntien tuijotusta. Lopulta pääsin sitten auttamaan kirjavien shetlanninponien varustuksessa. Me Kaisan kanssa ilmeisesti tönäistiin liikkelle se lumipallo, joka sai kaikki oivaltamaan, että joulun kunniaksi olisi kiva mennä ilman satulaa. Seuraava tunti meni lähes täysin satulatta, samoin kuin tämä viimeinen tunti. Oikein hauskaa, kun pienet tytsyt rytkyttivät vähän ravia karvaisten ponien selässä ;) (Heh, Kaisa oli ekalla tunnilla ainoa satulaton, kun taas toisilla tunneilla hän oli ainoa satulallinen. Pääsi kokeilemaan molempia puolia. Samoin Kaisa vähän kuumeni liikaakin noilla viimeisillä tunneilla, ei se jaksa piipertää kun rouva haluaa vaan mennä täyttä laukkaa eteenpäin!)

Autoin pienet ponit pois ja sitten kotiin. 

Nyt tuleekin siis vähän pidempi tauko, mutta näkyillään joskus joulun jälkeen :)

Hyvää joulua!

Jotain löllöttelyä

Siis tänään kenttä oli varmaan hirvein ikinä! Aivan järkyttävä, oikeasti. Loskaa ja vettä, oli liukasta ja tuli tilsoja. Nyt toivoisin joko kesää tai vaikka kymmentä metriä lunta - olen aivan täynnä tätä perhanan märkyyttä, saati sitten tuota loskaa, yh.

Oikeastihan on aika outoa ajatella, että joskus on itsenäisyyspäivänäkin lunta. Lumi on aika kaukainen ajatus tällä hetkellä..
Eipä tuo mitään, keliä ja säätä uhmaten tallille. Mulla oli ratsunani Kaisa. Siis Kaisa! Melkoinen yllätys etten sanoisi, on siitäkin jo aika paljon aikaa kun viimeksi puttehevosella menin. Tunnillamme myös Vinski, Evita ja Elvis, Kaisa jatkoi vain viimeiselle tunnille.
Normaalista ajatusmaailmastani poiketen, ei mua tänään edes itkettänyt kun Kaisan selkään jouduin. Olin varsin hyvillä mielin tarttumassa haasteeseen. En tiedä - joko se johtui tauosta tai ehkä olin vain kovin riemuissani siitä tosiasiasta, että viime aikoina on sujunut hevosten kanssa.

Harjailin pikku-Kaisan nopeasti, iskin sen varusteisiin ja sitten käveltiin kentälle. Ja oli muuten märkää, hyi ällötys.

Paras kuva Kaisasta :D

Kiipesin siitä selkään ja lähdettiin kävelemään. Tosiaan, kentän pohja oli järkyttävä potenssiin tuhat. Tuntui kuin oltaisiin menty jossain kivikossa tai jotain, Kaisa ei päässyt eteenpäin, vähän väliä se tuntui kompuroivan (tilsoista johtuvaa haparointia) ja kura lensi varmaan kentän toiseen päähän asti. Että rauhallisesti otettiin, harvinaisen rauhallisesti.
Alkukäynneissä en sitten oikeastaan muuta tehnyt kuin kävellyt uraa pitkin, yritettiin parhaamme mukaan tallata lunta pois jotta jäljelle jäisi pelkkä märkä hiekka. Kaisan kävely oli hidasta matelua, mutten kauheasti viitsinyt pyytää sitä eteenpäinkään kun se liikkuminen tuntui niin vaikealta. Samatenkaan en halunnut tehdä voltteja, jottei tarvitsisi turhaan mennä lumisemmalle puolelle.

Kyllä mä sitten loppua kohden uskaltauduin hiukan ratsastamaan eteenpäinkin, kun tilsojen paakkuuntuminen alkoi loppumaan ja heppa pääsi eteenpäin vähän paremmin. Saatiin ihan mukavaakin käyntiä, jotta ei siinä mitään. Tosin vähän haparoivaa oli esimerkiksi tuo suoraan kävely, eihän pieni suomenhevonen voi millään kulkea suoraan kun on vettä ja kuraa, yöks.

Alettiin siitä ottaa hiukan harjoitusravia. Pitkät sivut tultiin ravissa, lyhyet sivut sitten käynnissä. Mentiin tositosi varovasti ja lähinnä siis viilattiin niitä siirtymiä kuntoon. Alkuun ravisiirtymät olivat ihan tuhottoman löysiä, aina sai kaivella ja näpäytellä ennen kuin suomirouva heräsi siihen raviin. Myöhemmin alkoi heppa lämmetä, mutta kyllä loppuun asti tuli myös niitä löysiä siirtymiä. En saanut pohjetta menemään kunnolla läpi, mutten toisaalta tainnut kunnolla uskaltaa edes viedä sitä, koska pohja oli millainen oli. No, ehkä löysät siirtymät ovat ihan okei tällä kertaa.
Ravi oli ihan sellaista kivaa. Tahti oli erittäin vaihteleva, välillä löysäiltiin ja välillä kaahailtiin. Itse istuin parhaani mukaan alhaalla ja pysyinkin ihan kohtuu hyvin pomppimatta ja rytkymättä. Tosin sitten kun otin pidätteitä ja tein siirtymän käyntiin, niin jotenkin kummallisesti onnistuin lähes aina irtoamaan siitä satulasta.

Käyntisiirtymät nyt olivat muutenkin hivenen heikkoja. Kaisa oli vähän reippaalla tuulella ja minä en ilmeisesti valmistellut tarpeeksi ja kun kaiken huipuksi irtosin siitä satulastakin. Aika usein kävi niin hassusti, että Kaisa puksutteli iloisesti viisi-kymmenen metriä ohi kulman, ennen kuin sain sen lopulta hidastamaan. Samaten meillä oli välistä hirmuisia ongelmia niissä kulmissa, kun vaikka kuinka käänsin niin heppa vaan puski ohi mun apujen ja pyyntöjen, jolloin kulma levisi.
Saatiin me lopulta se pohje paremmin läpi kun uskalsin oikein ratsastaa ja viedä sen jalan terävämmin kylkeen, joten kyllä sieltä tuli parempiakin kulmia. Vaan silti tuli loppuun asti myös niitä "leviänpä tänne kun ei huvita vielä kääntyä".
Myös se oikominen oli alkuun ihan jäätävä ongelma, putte vain kaatui sisälle ja minä olin aivan helisemässä. Se parani ja loppui pian kokonaan, mutten tiedä loppuikohan se sen takia, että vaihdettiin helpompaan suuntaan..

Jonkun ajan kuluttua otettiin pitkät sivut kevyt ravissa, missä olikin taas ne omat ongelmansa. Meinaan vain, että on se keventäminen sitten hankalaa ;)
Kyllä mä aika pian sain itseni hallintaan ja pysyin ihan mukana, joten ei tuossa mitään. Kaisakin alkoi todenteolla reipastua ja välillä suomitar lähti ihan omin lupineen raville, kun oli muka niin kauhea hätä mennä eteenpäin. Ekoilla kerroilla Kaisa pääsi yllättämään, mutta lopulta honasin, että kannattaisi varmaan ottaa pidätteitä jottei se lähde kaahaamaan ilman lupaa. Sen jälkeen mentiin aika asiallisestikin jopa.

Loppuaika tehtiinkin sitten niin, että käynnissä hiukan väännettiin jotain omatoimisia serpentiinejä ja otettiin ravia hiukan pitkillä sivuilla. Hyvin vapaamuotoista, joten kiusasin Kaisaa pyytämällä ravia silloin kun rouvaa ei huvittanut ja käyntiä silloin kun oli tuli hännän alla. Käyntikäännökset olivat oikein hyviä, Kaisa asettui ja taipui vallan nätisti ja kyllä tuo ravikin sujui.

Lopulta jäätiinkin käyntiin. Mä otin loppukäynneissä vähän tuota s-kirjainta ja kunnon ylitaivutusta. Oikealle kaula tuntui kääntyvän kivasti, mutta vasemmalle se olikin ihan mahdotonta. Olin ihan tyytyväinen kun sain muutaman kunnon taivutuksen ja Kaisa sai vielä hetken kävellä vapaasti.

Marianne oli oikein tyytyväinen. Kaisa meni kuulemma hyvin ja meitsi on petrannut kun menee isojen hevosten kanssa noin hyvin. Jees :)
Minäkin olin oikeastaan tyytyväinen. Toki tuo kenttä nyt rajoitti, joten ei pystynyt täysillä tekemään ja pyytämään. Mutta olosuhteisiin nähden olen varsin tyytyväinen. Tahti nyt heitteli ja minä olin välillä hukassa, eikä Kaisakaan aina ohjautunut just sinne minne piti. Nuo ovat kuitenkin asioita, jotka saattoivat johtua myös pohjasta.
Ja jos mietitään positiivisia juttuja, niin hei, tehtiin mitä piti, homma sujui varsin kivasti..
Mikä tärkeintä - tänään fiilis oli hyvä. Tuntui peräti siltä, että minä ratsastan ja ohjaan, ei siltä että roikun mukana kun Kaisa lenkkeilee.
..Mutta kyllä mä toivon että kelit paranisivat :D On tämä oikeasti aika hirveää tällä hetkellä.

Keskelle ja alas selästä. Vein suomineidon talliin ja harjasin hänet siistiksi.
Sitten kävikin jotain, kun Laki-poni päätti heittää käydä unten maille. Siellä hän pötkötti, mistään välittämättä. Lopulta mun oli pakko mennä herättämään pyörylä, kun piti alkaa varustamaan ponia. Kyllä Laki sieltä sitten lopulta nousi, oikein hitaaasti ja raukeasti venytellen.
Heh, ihana poni.

Vain sattumaa?

Ah, sopiva itsenäisyyspäivän ilma - vettä sataa ja lämpöä on riittämiin. Hmm, ei ehkä parhaimmat fiilikset, mutta toisaalta lämpö on mukavaa. Joten mikäs tässä. Ainoa miinus nyt oli se, että kenttä oli jälleen tosi märkä. Ehkä me selvitään.

Tunnit olivat tänään mukavan tyhjiä ja yllätysten yllätys: minä sain ratsastaa Vinskillä! Mageeta eikös? Tunnillamme olivat myös Evita, Nikkis ja Seppo, Vinski vain minun kanssani. Harjailin ukkelin pikaisesti ja iskin sen varusteisiin, jonka jälkeen lähdettiin kahlaamaan kentälle. Vinski oli melkein innoissaan ja tuli oikein kiltisti mukana.

Tämähän oli aika jänskää. Mä olen halunnut mennä Vinskillä, koska olen palanut halusta kokeilla uudestaan. Viimeksi se meni niin mielettömän hyvin, paremmin kuin ikinä ja olen toivonut että pääsisin kokemaan sen saman tunteen uudemman kerran. Tosin toisaalta mua pelotti, jos se kuitenkin oli vain sitä sattumaa. Jos Vinskillä vain oli viimeksi niin hyvä päivä ja nyt tänään se kyntäisi uraa pitkin ja minä itkisin surkeuttani?

Kiipesin harvinaisen vaivalloisesti selkään, saappaat kun eivät oikein antaneet periksi. Sen jälkeen lähdimme kävelemään, odotuksena yhtä täydellinen suoritus kuin viimeksi. Toki pienellä varauksella asiaan suhtautuen, mutta kuitenkin. On hyvä lähteä positiivisen kautta edes kerran elämässään :D

(Kuvat jäävät tähän, olen nyt saanut tarpeekseni tästä netistä ja moukaroin seuraavaksi koneen säpäleiksi. Kiitos.)

Alkukäynneissä haettiin kivaa liikettä ja koitin pitää hepan parhaani mukaan poissa uralta. Hiukan annoin tosin anteeksi kun se kenttä oli kovin vetinen, mutta kyllä me aika hienosti pysyttiin suorana, vaikkei uraa kulutettukaan. Eteenpäin sain Vinskiä myös oikein kivasti, tuli kivaa ja aktiivista käyntiä, johon olin varsin tyytyväinen. Sen lisäksi tein jokusen voltin, en vielä tässä vaiheessa mitään asetusta liiemmin edes yrittänyt. Kunhan vain heppa kääntyi ja käveli suurinpiirtein eteenpäin myös kaarevilla urilla, se riitti vallan mainiosti.

Lähdettiin sitten käynnissä väkertämään vähän väistöjä. Toisella pitkällä sivulla tehtiin väistöä loivalla kolmikaarella, muualla eteenratsastusta ja voltteja. Piti saada aikaan niin hidastusta kuin liikettä, samoin kuin taipumista ja suoruutta.
Hiukan epäilytti, onhan valkea proomu kuitenkin aika iso ja jykevä. Alkuun olinkin ohjauksieni kanssa ihan hukassa, pitkä raippa heilui missä sattui, Vinski ei hidastanut ja itse keikuin mukana ihan hoomoilasena. Ensimmäiset väistöyritykset olivat sitä lapa edellä kaatumista ja kaula rusetilla kulkemista. Yllättäen kuitenkin aloin tehdä jotain oikein. En tiedä itsekään varmaksi että mitä, mutta ainakin tajusin pitää sen sisäpohkeen kyljessä, jottei hevonen pääse kaatumaan lapa edellä väistöön. Oivallukseni jälkeen väistöt alkoivat jopa muistuttaa ristiaskelia.

Oikeastaan se oli peräti hämmentävää. Muutos mun omassa ratsastuksessa oli niin pieni, mä vain siirsin toisenkin pohkeen kylkeen ja keskitin enemmän huomiota siihen sisäohjalla tukemiseen, silti sillä oli niinkin suuri vaikutus. Vinski ei enää kaatunut, kaula ei taipunut kaksinkerroin, vaan se pysyi suorassa ja kulki sivulle. Todella mieletöntä.
Siis joo, tietenkin meidän väistömme oli superloivaa ja muutenkin hakemista, mutta ainakin proomu pysyi suorassa ja risti kinttujaan. Vaikka väistöt rajoittuivat kolmeen-neljään askeleeseen, niin ne olivat sentään onnistuneita askelia. Tästä on hyvä jatkaa.

Muualla tehtiin niitä voltteja ja välillä haettiin hiukan boostia vanhan herran kävelyyn. Käynti kun pääsi kuolemaan ja aktiivisuus jäi kaukomaille. Mulla oli hirveä homma kun koitin oikein ajatella herran kaulaa lyhyeksi, päätä kevyeksi ja takajalkoja aktiivisiksi. Tässä vaiheessa kokonaisuus kuitenkin oli vielä hyvä - ratsu oli hiukan liian pitkänä, mutten joutunut rystyset valkoisina sen päätäkään kantamaan ja liikettäkin löytyi kun tarpeeksi kaivelin.
Volteille heppa kääntyi oikein hyvin ja lähdin innoissani hakemaan myös pienen pientä asetusta. Se jos mikä oli hakemista, onhan tuollaisen järkäleen asettelu ihan toisesta maailmasta kuin niiden pienten ponien. Olinkin siis ihan kyllin tyytyväinen kun sain ainakin ajatuksen tasolla sen nenän sisälle, ei me sentään ihan palikkana käännytty.

(Mutta kuten tiedämme, hakkaan päätäni seinään vaikka väkisin.. Vaikka vaan piruuttaankin.)

Seuraavana olikin vuorossa kevyt ravi. Raviin siirtyminen oli jälleen vähän kulttuurishokki, jalustimet olivat tosi pitkät joten meikäläinen lähinnä koikkaloikkelehti hallitsemattomasti ylös satulasta, kun Vinski kuuliaisesti puksutteli eteenpäin :D Käytettiin ekat hetket vain siihen, että koitin keräillä omat raajani kokoon ja keventää rauhallisesti mukana. Kun sain edes etäisesti hallinnan itseeni, lähdin noukkimaan valkeaa otusta ylös uralta. Ravihan nyt oli tosiaan se "the juttu", tiesin että tässä vaiheessa näkisin oliko se viimekertainen vain sattumaa. Mikäli Vinski nyt jämähtäisi uralle eikä kääntyisi, niin tietäisin että viimeksi se oli huumattu ja oikeasti olen edelleen aivan hukassa jättiläisen selässä.

No tuota.. Mä sain sen ylös sieltä uralta. Välillä vähän Vinski luikeroi ohi mun ajattelemien kulmien ja ajoittain valuttiin uralle, mutta pistän sen kyllä vesilutakoiden piikkiin. Suurimmaksi osaksi nimittäin sain proomun pois uralta ja saatiin ihan ookoo kulmiakin tehtyä. Näytti siis erittäin hyvältä ja kyllä mä lopulta uskaltauduin kokeilemaan myös volttien tekemistä.
Nekin onnistuivat. Heh. Jes!

Hyvä fiilis, oikein tosi. Vinski on kiva, olen mä aina siitä tykännyt. Nyt vaan tuntuu magealta, kaksi kertaa peräkkäin se hevonen on tehnyt mitä mä olen halunnut, se on kääntynyt ravissa ja kulkenut nätisti. Jotenkin olen kehittynyt ja jollain tavalla olen löytänyt Vinskin käyttöohjeitakin. Olen tyytyväinen.
Kevyt ravi oli muutenkin hyvää. Vinski eteni ihan superhyvin, me oikein liideltiin siellä menemään. Alkuun tosin se kostautui, en saanut heppaa hidastumaan kulmiin, vaikka se olisi tietenkin ollut hyvä kun pohja oli niin märkä. Muutaman kierroksen jälkeen pidätteet alkoivat mennä läpi ja saatiin tasapainoisempaa ravia kulmiin. Pitkillä sivuilla puskin ravia vielä vähän lisää, yritin oikein saada kunnon liitoa siihen askeleeseen. Heppa pisteli menemään varsin hienosti ja se tuntui oikeasti todella kivalta.

Tehtiin tosiaan noita ympyröitä, koitin hakea jotain minimaalista asetusta. En tiedä, on se vaan niin outoa kun oikeasti voin päättää missä vain että "nyt haluan kääntää" ja sitten se hevonen vain kääntyy :D Kun yleensä Vinski on kääntynyt vain kulmissa tai ei ole kääntynyt jos joku on edessä jne. Nyt se vain toimii, melkein liian helppoa koko ratsastus.
Ravissa voidaan sanoa että ainoa negatiivinen piirre oli se Vinskin ohjalla makaaminen. Se alkoi koko ajan painaa enemmän ja heppa vain piteni pitenemistään. Koitin kaikkeni, nostelin päätä, liikuttelin kuolainta ja boostasin liikettä. Silti se vain makasi ja mun piti kantaa herran pääpuolta mukana.

(In your face mokkula.)

Istuttiin lopulta alas ja tehtiin hiukan käyntisiirtymiä harjoitusravista. Nyt se Vinskin ohjalla lojuminen meni ihan kamalaksi, alkutunnista se oli vain hieman häiritsevää mutta näin harjoitusravissa se muuttui ihan järkyttäväksi. Kädet huusivat hoosiannaa kun jouduin kannattelemaan proomun päätä ja meinasin luopua toivosta useampaan otteeseen.
Enkä siis tiedä, tuo on todellinen ongelma. En vain saa sitä hevosta lyhenemään, mutten toisaalta voi ratsastaa millään pyykkinaruohjillakaan koko tuntia. Tosin, Pomon kanssa tuo sama ongelma on poistunut, joten ehkä oppisin sen Vinskinkin kanssa?

No, hammasta purren rytkytin sitä harjoitusravia. Istumiseni oli vähän sellaista ja tällaista - ihan ookoo muuten, mutta hiukan kyllä pompin. Kenties hiukan kökötinkin välillä sen ohjastuntuman kamaluuden takia.
Vääntelin muutamia voltteja tälleen harjoitusravissa, edelleen heppa kääntyi hyvin vaikka mun keskittyminen alkoikin herpaantua kun vatsalihakset sattuivat ja kädet olivat irrota sijoiltaan. Ja sitten tehtiin tosiaan niitä siirtymiä. Alkuun se oli kauhean löysää. Käyntiin valkea siirtyi kyllä ihan kivasti ja kaikkea, mutta raviin siirtyminen vaati aina sen näpäytyksen takapuolelle. Tuskallisten toistojen jälkeen alkoi pohjekin mennä läpi ja Vinski siirtyi takaisin raviin herkästi ja reippaasti. Se käynti oli hyvää ja reipasta ja siirtymät alaspäin tosiaan hyviä - lukuunottamatta sitä, etten aina saanut istuttua siirtymiä alas, vaan keikuin lievässä etukenossa.

Lopulta saatiin alkaa keventää, luojan kiitos! Heitin vähän ohjaa löysemmälle ja keventelin vain puolikuolleena. Ei me loppuraveissa mitään älykästä tehty, minä ratsastin eteenpäin, käänsin pari ympyrää ja pidin Vinskin poissa uralta. Heppa meni hienosti ja sipsutteli nättiä ravia eteenpäin.
Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Marianne oli kovin tyytyväinen, meni niin hyvin. Vinski liikkui kuulemma hyvin ja kaikkea.
Hihi, mäkin olin supertyytyväinen. Ihan mieletöntä, että toista kertaa peräkkäin valkea proomu meni paremmin kuin ikinä! Ja ääk, se kääntyi, se toimi, se liikkui. Me mentiin niin hienosti. Ainoa ongelma on se ohjalla makaaminen, mikä vaatii jotain vippaskonsteja. Ja tietenkin myös mun oma sählääminen on ongelma, mutta se johtuu vain siitä että Vinski on niin iso ja meikä on mennyt poneilla niin paljon :D

Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja ukko pääsi talliin. Hän oli oikein hieno.
Harjailin Vinskin, heitin takin päälle ja vein tarhaan. Sen jälkeen autoin hurjaa Laki-ponia, joka päätti ihan pukittaa tunnilla! Poni on villeyden multihuipentuma ;)
Sen jälkeen pääsinkin kotia kohti. Tappelemaan tämän netin kanssa. Selkeästikään itsenäisyyspäivä ei ole sen juttu..