Vain sattumaa?

Ah, sopiva itsenäisyyspäivän ilma - vettä sataa ja lämpöä on riittämiin. Hmm, ei ehkä parhaimmat fiilikset, mutta toisaalta lämpö on mukavaa. Joten mikäs tässä. Ainoa miinus nyt oli se, että kenttä oli jälleen tosi märkä. Ehkä me selvitään.

Tunnit olivat tänään mukavan tyhjiä ja yllätysten yllätys: minä sain ratsastaa Vinskillä! Mageeta eikös? Tunnillamme olivat myös Evita, Nikkis ja Seppo, Vinski vain minun kanssani. Harjailin ukkelin pikaisesti ja iskin sen varusteisiin, jonka jälkeen lähdettiin kahlaamaan kentälle. Vinski oli melkein innoissaan ja tuli oikein kiltisti mukana.

Tämähän oli aika jänskää. Mä olen halunnut mennä Vinskillä, koska olen palanut halusta kokeilla uudestaan. Viimeksi se meni niin mielettömän hyvin, paremmin kuin ikinä ja olen toivonut että pääsisin kokemaan sen saman tunteen uudemman kerran. Tosin toisaalta mua pelotti, jos se kuitenkin oli vain sitä sattumaa. Jos Vinskillä vain oli viimeksi niin hyvä päivä ja nyt tänään se kyntäisi uraa pitkin ja minä itkisin surkeuttani?

Kiipesin harvinaisen vaivalloisesti selkään, saappaat kun eivät oikein antaneet periksi. Sen jälkeen lähdimme kävelemään, odotuksena yhtä täydellinen suoritus kuin viimeksi. Toki pienellä varauksella asiaan suhtautuen, mutta kuitenkin. On hyvä lähteä positiivisen kautta edes kerran elämässään :D

(Kuvat jäävät tähän, olen nyt saanut tarpeekseni tästä netistä ja moukaroin seuraavaksi koneen säpäleiksi. Kiitos.)

Alkukäynneissä haettiin kivaa liikettä ja koitin pitää hepan parhaani mukaan poissa uralta. Hiukan annoin tosin anteeksi kun se kenttä oli kovin vetinen, mutta kyllä me aika hienosti pysyttiin suorana, vaikkei uraa kulutettukaan. Eteenpäin sain Vinskiä myös oikein kivasti, tuli kivaa ja aktiivista käyntiä, johon olin varsin tyytyväinen. Sen lisäksi tein jokusen voltin, en vielä tässä vaiheessa mitään asetusta liiemmin edes yrittänyt. Kunhan vain heppa kääntyi ja käveli suurinpiirtein eteenpäin myös kaarevilla urilla, se riitti vallan mainiosti.

Lähdettiin sitten käynnissä väkertämään vähän väistöjä. Toisella pitkällä sivulla tehtiin väistöä loivalla kolmikaarella, muualla eteenratsastusta ja voltteja. Piti saada aikaan niin hidastusta kuin liikettä, samoin kuin taipumista ja suoruutta.
Hiukan epäilytti, onhan valkea proomu kuitenkin aika iso ja jykevä. Alkuun olinkin ohjauksieni kanssa ihan hukassa, pitkä raippa heilui missä sattui, Vinski ei hidastanut ja itse keikuin mukana ihan hoomoilasena. Ensimmäiset väistöyritykset olivat sitä lapa edellä kaatumista ja kaula rusetilla kulkemista. Yllättäen kuitenkin aloin tehdä jotain oikein. En tiedä itsekään varmaksi että mitä, mutta ainakin tajusin pitää sen sisäpohkeen kyljessä, jottei hevonen pääse kaatumaan lapa edellä väistöön. Oivallukseni jälkeen väistöt alkoivat jopa muistuttaa ristiaskelia.

Oikeastaan se oli peräti hämmentävää. Muutos mun omassa ratsastuksessa oli niin pieni, mä vain siirsin toisenkin pohkeen kylkeen ja keskitin enemmän huomiota siihen sisäohjalla tukemiseen, silti sillä oli niinkin suuri vaikutus. Vinski ei enää kaatunut, kaula ei taipunut kaksinkerroin, vaan se pysyi suorassa ja kulki sivulle. Todella mieletöntä.
Siis joo, tietenkin meidän väistömme oli superloivaa ja muutenkin hakemista, mutta ainakin proomu pysyi suorassa ja risti kinttujaan. Vaikka väistöt rajoittuivat kolmeen-neljään askeleeseen, niin ne olivat sentään onnistuneita askelia. Tästä on hyvä jatkaa.

Muualla tehtiin niitä voltteja ja välillä haettiin hiukan boostia vanhan herran kävelyyn. Käynti kun pääsi kuolemaan ja aktiivisuus jäi kaukomaille. Mulla oli hirveä homma kun koitin oikein ajatella herran kaulaa lyhyeksi, päätä kevyeksi ja takajalkoja aktiivisiksi. Tässä vaiheessa kokonaisuus kuitenkin oli vielä hyvä - ratsu oli hiukan liian pitkänä, mutten joutunut rystyset valkoisina sen päätäkään kantamaan ja liikettäkin löytyi kun tarpeeksi kaivelin.
Volteille heppa kääntyi oikein hyvin ja lähdin innoissani hakemaan myös pienen pientä asetusta. Se jos mikä oli hakemista, onhan tuollaisen järkäleen asettelu ihan toisesta maailmasta kuin niiden pienten ponien. Olinkin siis ihan kyllin tyytyväinen kun sain ainakin ajatuksen tasolla sen nenän sisälle, ei me sentään ihan palikkana käännytty.

(Mutta kuten tiedämme, hakkaan päätäni seinään vaikka väkisin.. Vaikka vaan piruuttaankin.)

Seuraavana olikin vuorossa kevyt ravi. Raviin siirtyminen oli jälleen vähän kulttuurishokki, jalustimet olivat tosi pitkät joten meikäläinen lähinnä koikkaloikkelehti hallitsemattomasti ylös satulasta, kun Vinski kuuliaisesti puksutteli eteenpäin :D Käytettiin ekat hetket vain siihen, että koitin keräillä omat raajani kokoon ja keventää rauhallisesti mukana. Kun sain edes etäisesti hallinnan itseeni, lähdin noukkimaan valkeaa otusta ylös uralta. Ravihan nyt oli tosiaan se "the juttu", tiesin että tässä vaiheessa näkisin oliko se viimekertainen vain sattumaa. Mikäli Vinski nyt jämähtäisi uralle eikä kääntyisi, niin tietäisin että viimeksi se oli huumattu ja oikeasti olen edelleen aivan hukassa jättiläisen selässä.

No tuota.. Mä sain sen ylös sieltä uralta. Välillä vähän Vinski luikeroi ohi mun ajattelemien kulmien ja ajoittain valuttiin uralle, mutta pistän sen kyllä vesilutakoiden piikkiin. Suurimmaksi osaksi nimittäin sain proomun pois uralta ja saatiin ihan ookoo kulmiakin tehtyä. Näytti siis erittäin hyvältä ja kyllä mä lopulta uskaltauduin kokeilemaan myös volttien tekemistä.
Nekin onnistuivat. Heh. Jes!

Hyvä fiilis, oikein tosi. Vinski on kiva, olen mä aina siitä tykännyt. Nyt vaan tuntuu magealta, kaksi kertaa peräkkäin se hevonen on tehnyt mitä mä olen halunnut, se on kääntynyt ravissa ja kulkenut nätisti. Jotenkin olen kehittynyt ja jollain tavalla olen löytänyt Vinskin käyttöohjeitakin. Olen tyytyväinen.
Kevyt ravi oli muutenkin hyvää. Vinski eteni ihan superhyvin, me oikein liideltiin siellä menemään. Alkuun tosin se kostautui, en saanut heppaa hidastumaan kulmiin, vaikka se olisi tietenkin ollut hyvä kun pohja oli niin märkä. Muutaman kierroksen jälkeen pidätteet alkoivat mennä läpi ja saatiin tasapainoisempaa ravia kulmiin. Pitkillä sivuilla puskin ravia vielä vähän lisää, yritin oikein saada kunnon liitoa siihen askeleeseen. Heppa pisteli menemään varsin hienosti ja se tuntui oikeasti todella kivalta.

Tehtiin tosiaan noita ympyröitä, koitin hakea jotain minimaalista asetusta. En tiedä, on se vaan niin outoa kun oikeasti voin päättää missä vain että "nyt haluan kääntää" ja sitten se hevonen vain kääntyy :D Kun yleensä Vinski on kääntynyt vain kulmissa tai ei ole kääntynyt jos joku on edessä jne. Nyt se vain toimii, melkein liian helppoa koko ratsastus.
Ravissa voidaan sanoa että ainoa negatiivinen piirre oli se Vinskin ohjalla makaaminen. Se alkoi koko ajan painaa enemmän ja heppa vain piteni pitenemistään. Koitin kaikkeni, nostelin päätä, liikuttelin kuolainta ja boostasin liikettä. Silti se vain makasi ja mun piti kantaa herran pääpuolta mukana.

(In your face mokkula.)

Istuttiin lopulta alas ja tehtiin hiukan käyntisiirtymiä harjoitusravista. Nyt se Vinskin ohjalla lojuminen meni ihan kamalaksi, alkutunnista se oli vain hieman häiritsevää mutta näin harjoitusravissa se muuttui ihan järkyttäväksi. Kädet huusivat hoosiannaa kun jouduin kannattelemaan proomun päätä ja meinasin luopua toivosta useampaan otteeseen.
Enkä siis tiedä, tuo on todellinen ongelma. En vain saa sitä hevosta lyhenemään, mutten toisaalta voi ratsastaa millään pyykkinaruohjillakaan koko tuntia. Tosin, Pomon kanssa tuo sama ongelma on poistunut, joten ehkä oppisin sen Vinskinkin kanssa?

No, hammasta purren rytkytin sitä harjoitusravia. Istumiseni oli vähän sellaista ja tällaista - ihan ookoo muuten, mutta hiukan kyllä pompin. Kenties hiukan kökötinkin välillä sen ohjastuntuman kamaluuden takia.
Vääntelin muutamia voltteja tälleen harjoitusravissa, edelleen heppa kääntyi hyvin vaikka mun keskittyminen alkoikin herpaantua kun vatsalihakset sattuivat ja kädet olivat irrota sijoiltaan. Ja sitten tehtiin tosiaan niitä siirtymiä. Alkuun se oli kauhean löysää. Käyntiin valkea siirtyi kyllä ihan kivasti ja kaikkea, mutta raviin siirtyminen vaati aina sen näpäytyksen takapuolelle. Tuskallisten toistojen jälkeen alkoi pohjekin mennä läpi ja Vinski siirtyi takaisin raviin herkästi ja reippaasti. Se käynti oli hyvää ja reipasta ja siirtymät alaspäin tosiaan hyviä - lukuunottamatta sitä, etten aina saanut istuttua siirtymiä alas, vaan keikuin lievässä etukenossa.

Lopulta saatiin alkaa keventää, luojan kiitos! Heitin vähän ohjaa löysemmälle ja keventelin vain puolikuolleena. Ei me loppuraveissa mitään älykästä tehty, minä ratsastin eteenpäin, käänsin pari ympyrää ja pidin Vinskin poissa uralta. Heppa meni hienosti ja sipsutteli nättiä ravia eteenpäin.
Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Marianne oli kovin tyytyväinen, meni niin hyvin. Vinski liikkui kuulemma hyvin ja kaikkea.
Hihi, mäkin olin supertyytyväinen. Ihan mieletöntä, että toista kertaa peräkkäin valkea proomu meni paremmin kuin ikinä! Ja ääk, se kääntyi, se toimi, se liikkui. Me mentiin niin hienosti. Ainoa ongelma on se ohjalla makaaminen, mikä vaatii jotain vippaskonsteja. Ja tietenkin myös mun oma sählääminen on ongelma, mutta se johtuu vain siitä että Vinski on niin iso ja meikä on mennyt poneilla niin paljon :D

Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja ukko pääsi talliin. Hän oli oikein hieno.
Harjailin Vinskin, heitin takin päälle ja vein tarhaan. Sen jälkeen autoin hurjaa Laki-ponia, joka päätti ihan pukittaa tunnilla! Poni on villeyden multihuipentuma ;)
Sen jälkeen pääsinkin kotia kohti. Tappelemaan tämän netin kanssa. Selkeästikään itsenäisyyspäivä ei ole sen juttu..