Oikeastihan on aika outoa ajatella, että joskus on itsenäisyyspäivänäkin lunta. Lumi on aika kaukainen ajatus tällä hetkellä..
Eipä tuo mitään, keliä ja säätä uhmaten tallille. Mulla oli ratsunani Kaisa. Siis Kaisa! Melkoinen yllätys etten sanoisi, on siitäkin jo aika paljon aikaa kun viimeksi puttehevosella menin. Tunnillamme myös Vinski, Evita ja Elvis, Kaisa jatkoi vain viimeiselle tunnille.
Normaalista ajatusmaailmastani poiketen, ei mua tänään edes itkettänyt kun Kaisan selkään jouduin. Olin varsin hyvillä mielin tarttumassa haasteeseen. En tiedä - joko se johtui tauosta tai ehkä olin vain kovin riemuissani siitä tosiasiasta, että viime aikoina on sujunut hevosten kanssa.
Harjailin pikku-Kaisan nopeasti, iskin sen varusteisiin ja sitten käveltiin kentälle. Ja oli muuten märkää, hyi ällötys.
Paras kuva Kaisasta :D
Kiipesin siitä selkään ja lähdettiin kävelemään. Tosiaan, kentän pohja oli järkyttävä potenssiin tuhat. Tuntui kuin oltaisiin menty jossain kivikossa tai jotain, Kaisa ei päässyt eteenpäin, vähän väliä se tuntui kompuroivan (tilsoista johtuvaa haparointia) ja kura lensi varmaan kentän toiseen päähän asti. Että rauhallisesti otettiin, harvinaisen rauhallisesti.
Alkukäynneissä en sitten oikeastaan muuta tehnyt kuin kävellyt uraa pitkin, yritettiin parhaamme mukaan tallata lunta pois jotta jäljelle jäisi pelkkä märkä hiekka. Kaisan kävely oli hidasta matelua, mutten kauheasti viitsinyt pyytää sitä eteenpäinkään kun se liikkuminen tuntui niin vaikealta. Samatenkaan en halunnut tehdä voltteja, jottei tarvitsisi turhaan mennä lumisemmalle puolelle.
Kyllä mä sitten loppua kohden uskaltauduin hiukan ratsastamaan eteenpäinkin, kun tilsojen paakkuuntuminen alkoi loppumaan ja heppa pääsi eteenpäin vähän paremmin. Saatiin ihan mukavaakin käyntiä, jotta ei siinä mitään. Tosin vähän haparoivaa oli esimerkiksi tuo suoraan kävely, eihän pieni suomenhevonen voi millään kulkea suoraan kun on vettä ja kuraa, yöks.
Alettiin siitä ottaa hiukan harjoitusravia. Pitkät sivut tultiin ravissa, lyhyet sivut sitten käynnissä. Mentiin tositosi varovasti ja lähinnä siis viilattiin niitä siirtymiä kuntoon. Alkuun ravisiirtymät olivat ihan tuhottoman löysiä, aina sai kaivella ja näpäytellä ennen kuin suomirouva heräsi siihen raviin. Myöhemmin alkoi heppa lämmetä, mutta kyllä loppuun asti tuli myös niitä löysiä siirtymiä. En saanut pohjetta menemään kunnolla läpi, mutten toisaalta tainnut kunnolla uskaltaa edes viedä sitä, koska pohja oli millainen oli. No, ehkä löysät siirtymät ovat ihan okei tällä kertaa.
Ravi oli ihan sellaista kivaa. Tahti oli erittäin vaihteleva, välillä löysäiltiin ja välillä kaahailtiin. Itse istuin parhaani mukaan alhaalla ja pysyinkin ihan kohtuu hyvin pomppimatta ja rytkymättä. Tosin sitten kun otin pidätteitä ja tein siirtymän käyntiin, niin jotenkin kummallisesti onnistuin lähes aina irtoamaan siitä satulasta.
Käyntisiirtymät nyt olivat muutenkin hivenen heikkoja. Kaisa oli vähän reippaalla tuulella ja minä en ilmeisesti valmistellut tarpeeksi ja kun kaiken huipuksi irtosin siitä satulastakin. Aika usein kävi niin hassusti, että Kaisa puksutteli iloisesti viisi-kymmenen metriä ohi kulman, ennen kuin sain sen lopulta hidastamaan. Samaten meillä oli välistä hirmuisia ongelmia niissä kulmissa, kun vaikka kuinka käänsin niin heppa vaan puski ohi mun apujen ja pyyntöjen, jolloin kulma levisi.
Saatiin me lopulta se pohje paremmin läpi kun uskalsin oikein ratsastaa ja viedä sen jalan terävämmin kylkeen, joten kyllä sieltä tuli parempiakin kulmia. Vaan silti tuli loppuun asti myös niitä "leviänpä tänne kun ei huvita vielä kääntyä".
Myös se oikominen oli alkuun ihan jäätävä ongelma, putte vain kaatui sisälle ja minä olin aivan helisemässä. Se parani ja loppui pian kokonaan, mutten tiedä loppuikohan se sen takia, että vaihdettiin helpompaan suuntaan..
Jonkun ajan kuluttua otettiin pitkät sivut kevyt ravissa, missä olikin taas ne omat ongelmansa. Meinaan vain, että on se keventäminen sitten hankalaa ;)
Kyllä mä aika pian sain itseni hallintaan ja pysyin ihan mukana, joten ei tuossa mitään. Kaisakin alkoi todenteolla reipastua ja välillä suomitar lähti ihan omin lupineen raville, kun oli muka niin kauhea hätä mennä eteenpäin. Ekoilla kerroilla Kaisa pääsi yllättämään, mutta lopulta honasin, että kannattaisi varmaan ottaa pidätteitä jottei se lähde kaahaamaan ilman lupaa. Sen jälkeen mentiin aika asiallisestikin jopa.
Loppuaika tehtiinkin sitten niin, että käynnissä hiukan väännettiin jotain omatoimisia serpentiinejä ja otettiin ravia hiukan pitkillä sivuilla. Hyvin vapaamuotoista, joten kiusasin Kaisaa pyytämällä ravia silloin kun rouvaa ei huvittanut ja käyntiä silloin kun oli tuli hännän alla. Käyntikäännökset olivat oikein hyviä, Kaisa asettui ja taipui vallan nätisti ja kyllä tuo ravikin sujui.
Lopulta jäätiinkin käyntiin. Mä otin loppukäynneissä vähän tuota s-kirjainta ja kunnon ylitaivutusta. Oikealle kaula tuntui kääntyvän kivasti, mutta vasemmalle se olikin ihan mahdotonta. Olin ihan tyytyväinen kun sain muutaman kunnon taivutuksen ja Kaisa sai vielä hetken kävellä vapaasti.
Marianne oli oikein tyytyväinen. Kaisa meni kuulemma hyvin ja meitsi on petrannut kun menee isojen hevosten kanssa noin hyvin. Jees :)
Minäkin olin oikeastaan tyytyväinen. Toki tuo kenttä nyt rajoitti, joten ei pystynyt täysillä tekemään ja pyytämään. Mutta olosuhteisiin nähden olen varsin tyytyväinen. Tahti nyt heitteli ja minä olin välillä hukassa, eikä Kaisakaan aina ohjautunut just sinne minne piti. Nuo ovat kuitenkin asioita, jotka saattoivat johtua myös pohjasta.
Ja jos mietitään positiivisia juttuja, niin hei, tehtiin mitä piti, homma sujui varsin kivasti..
Mikä tärkeintä - tänään fiilis oli hyvä. Tuntui peräti siltä, että minä ratsastan ja ohjaan, ei siltä että roikun mukana kun Kaisa lenkkeilee.
..Mutta kyllä mä toivon että kelit paranisivat :D On tämä oikeasti aika hirveää tällä hetkellä.
Keskelle ja alas selästä. Vein suomineidon talliin ja harjasin hänet siistiksi.
Sitten kävikin jotain, kun Laki-poni päätti heittää käydä unten maille. Siellä hän pötkötti, mistään välittämättä. Lopulta mun oli pakko mennä herättämään pyörylä, kun piti alkaa varustamaan ponia. Kyllä Laki sieltä sitten lopulta nousi, oikein hitaaasti ja raukeasti venytellen.
Heh, ihana poni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti