Mutta eilenpä oli märkää, kylmää ja kamalaa, kenttä oli litimärkä ja räntää satoi oikein huolella. Minäkin julmana ihmisenä raahasin miehen mukanani jäätymään, mutta onhan se vain tosiasia että pieni jäätyminen karaisee! Mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Elvis, Nikkis ja Simo, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Olin vaihtelun vuoksi ajoissa, joten ehdittiin Mariannen kanssa pohtia vielä tiistain Artsi-episodia ja silti sain Jackin harjattua huolella ja rauhassa. Varusteet lensivät selkään ja lopulta lähdettiin uhmaamaan räntäsadetta ja kuralätäkköjä.
Kuvat ovat siltä viime kerralta kun Jackillä menin. Ja ilmeisesti könötys on vaan tosi trendikästä.
Poni kentälle ja akka kyytiin, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään reippaasti alkukäyntejä. Kuten todettua, kenttä oli märkä ja Jack oli tuttuun tyyliinsä reipas ja etenevä. Karvajalkaa ei paljon kentän märkyys tuntunut kiinnostavan, mitä nyt pientä tahtimuutosta kun jouduttiin kahlaamaan suurimpien lammikoiden yli. Tein sieltä iloisesti isoja voltteja, asettelin heppaa läpi ja fiilistelin kun vaihteeksi pääsi taas herkän ja kivan miehen kyytiin, sen ison Artsin sijaan. Ohjat keräilin rauhaksiin käteen ja tunnustelin lähinnä kuinka rennolta ja vastaanottavaiselta hevonen tuntuu. Ei siinä oikeastaan mitään vikaa missään vaiheessa ollutkaan, Jack oli mukava ja kuulolla. Kuten nyt yleensäkin.
Siirryttiin aika pian hölkkäämään kevyttä ravia. Se alkoi varsin vauhdikkaasti ja tahti heitteli ihan omiaan koko ajan. Jack kaahasi lätäköiden yli ja meikäläinen keventeli siellä kuin sekopää, jotenkin Jackien ravia on hankalampi keventää kuin vaikka Artsin ravia.
Kun lopulta löysin tasaisuutta omaan kevennykseeni ja istumiseeni, oli helpompi hakea sitä hevostakin tasaiselle tahdille ja tuntumalle, sen selättömän altajuoksemisen sijaan. Pyörittelin ympyröitä, hain asetuksia ja etsin yhteistä säveltä. Kun Jack sitten alkoi ravata enemmän alla, päädyin tekemään pieniä väistöyrityksiä. Ennen pitkää sivua käänsin ja sitten tuuppailin ne parit askeleet väistäen takaisin uralle. Vähän liikaa se taisi kaatua lapa edellä, mutta sinäänsä olin oikeinkin tyytyväinen näihin väistöihin - loivaa raviväistöä, vähän sinnepäin näin alkuverryttelyissä. Ei lainkaan paha mielestäni.
Vaan sitten lähtivätkin sekä rento ravi, että kivat väistöt tyystin harakoille. Marianne otti sadetakin just silloin kun me Jackin kanssa olimme tekemässä väistöä ja Jack miehisenä miehenä tietenkin järkyttyi tästä liikkeestä aivan suunnattomasti. Poni lähti juoksemaan alta vallan kauhistuneena, samalla kun täti yritti pitää erinäistä pakoreaktiotaan kurissa. Kyllä mä jännityin ehkä hiukan liikaa ja kökötin, mutta tällä kertaa toimintakyky säilyi. Pyörittiin ensin parit voltit, jotta päästiin edes suunnilleen sinne pelottavaan kulmaan ja seuraavilla kierroksilla otin asiakseni vaikka juntata sen hevosen sinne kammottavaan paikkaan, jonne ei muka mitenkään olisi voinut mennä.
Oletuksieni mukaan se toimi. Kun en antanut Jackin juosta ja pyysin sitä kyllin jämäkästi jatkamaan uraa pitkin, onnistui ravaaminen ihan kivasti. Kyllä se muutaman kierroksen ajan jännittyi ja yritti oikoa, mutta suostui silti esimerkiksi tekemään oikeinkin rentoja ravivoltteja pelottavassa kulmassa. Tuskinpa se siis ihan niin hirveä paikka oli, kuin poni yritti ensin vakuutella.
Kun oltiin päästy yli tästä jännityksestä, oli Jack tosi kiva. Kuulolla, pehmeä, pyöreä ja yksinkertaisesti niin mukava ja helppo, ettei mitään rajaa. Se vastasi täysin ja koko ratsastaminen oli yhtä ruusuilla tanssimista. Aivan loistavaa.
Otettiin käyntiin kierroksen ajaksi ja jatkettiin. Lyhyellä sivulla tehtiin kolme volttia käynnissä ja välimatka puksuteltiin harjoitusravissa. Kenttä oli niin märkä, että laukka jätettiin väliin, joten humputeltiin sitten tällaista.
Käyntivoltit aiheuttivat muiden kesken melkoista ruuhkaa, joten ratkaisin asian skippaamalla lähes joka kerta volttien teon ja vääntämällä sitä harjoitusravia sitten senkin edestä. Muutamat voltit tehtiin ja paria ulkopohkeen tömäytystä lukuunottamatta Jackie suoritti oikein mallikkaasti.
Harjoitusravikin sujui varsin letkeästi. Ei kiihdytelty, ei löntystelty. Tahti oli mukava, ravi oli rentoa, hevonen kääntyi hienosti ja minä istuin varsin hyvin. Pyörittelin ympyröitä, asettelin parhaani mukaan ja sitten vaan humputeltiin iloisesti.
Parasta antia koko tunnissa olivat kuitenkin ravi-käyntisiirtymiset. Lähes itkin ilosta siinä vaiheessa, kun Jack oikeasti teki siirtymiä istunnalla! Laukasta mä saan kyllä aika usein Jackin raviin, mutta pelkällä istunnalla se ei ole oikein onnistunut näin ravista, ainakaan ilman jatkuvia siirtymiä. Nyt heppa teki sulavia ja pehmeitä siirtymiä pelkällä istunnalla. Kyllä akalla oli varsin mairea fiilis, kerrankin mä osasin hidastaa istunnalla ihan oikein! Kyllä se tunne oli aika sanoinkuvaamaton, wau!
Siirryttiin siitä käyntiin harjoittelemaan kääntymistä salmiakkikuviolla. Jes! Kyllä vaan pienistä asioista voi pieni ihminen ilostua.
Aloitettiin taas pysähdyksillä ja osittaisilla käännöksillä takaosan ympäri. Ainoa ongelma olivat pysähdykset, sillä Jack meinasi fiksuna ponina kääntyä ihan omia aikojaan, eikä paikoillaan seisominen tuntunut sopivan herralle lainkaan. Kun oikein keskityin niihin suoriin pysähdyksiin ja valmistelin käännökset huolella, tehtiin me ihan loistavia käännöksiä. Takajalat tuntuivat, Jack pysyi aikalailla paikoillaan ja hevonen kääntyi napakasti. Olin todella tyytyväinen, aivan loistavia käännöksiä.
Myös käynnistä ne onnistuivat hyvin, mitä nyt välillä unohdin koota käyntiä alle tarpeeksi, jolloin käännöksistä tuli normaaleja käännöksiä, niiden takaosamaisten käännösten sijaan. Kun pyysin ja vaadin, saatiin vahvoja käännöksiä myös käynnistä. Jesjesjes!
Jäätiin kävelemään loppukäynnit uraa pitkin.
Marianne tuntui olevan oikein tyytyväinen vähän kaikkeen. Ja puhui se siitä Artsistakin. Valitettavasti vaan en ole sillä niin paljon ratsastanut, että olisin ihan niin tyynenrauhallisena voinut enää kahden lennon jälkeen olla siellä, heh.
Mutta jos nyt tätä kertaa mietitään, niin voi että kun Jack-mies oli taas niin hieno! Lopputunnista se tuntui väsähtävän ja painuvan liikaakin kuolaimen alle, mutta noin muuten. Voi vitsiläinen, niin upeita siirtymiä, varsinkin alaspäin. Ja niin pehmeä, pyöreä ja vastaanottavainen se taas oli, että periaatteessa ajatuksenvoimalla mentiin ainakin osa tunnista. Miten voikin olla niin yritteliäs ja mahtava karvajalka edes olemassa?
Keskelle ja alas selästä. Jack jäi raatamaan kuralätäköiden sekaan, kun taas minä huristelin takaisin kotiin penkinlämmittimet hohkaen. I-ha-naa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti