Paluu poniloisten selkään

Muutto on hoidettu ja asiat alkavat pikkuhiljaa olla paikoillaan. Aivan loistavaa!
Se ei ole loistavaa, että tässä olen jo muutaman päivän ajan fiilistellyt alkavaa kevättä, kunnes sitten menin putoamaan pilvilinnoistani ja tajuamaan, että nythän onkin vasta tammikuu. Miksi siellä on kaikki ihan jäässä, tammikuussa?

No, ei se mitään. Ei se mitään että kenttä oli umpijäässä ja litimärkä, tuulen tuivertaessa niin ettei eteensä nähnyt, eikä hevosten kanssa voinut kuin sipsutella varovaista käyntiä kun kelit ovat niin järkyttävät. Ei se mitään, tärkeintä on, että pääsi taas pitkästä aikaa ratsastamaan.
Vaan olisi se silti mukavampaa jos olisi vaikka ratsastuskunnossa oleva kenttä. Tai vaikka + 20 astetta. Mutta kaikkea ei kai voi saada.

Mulla oli tänään Pomo, tunnilla myös Artsi, Simo ja Elvis, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille. Hyvin yllättävä valinta, kun silloin ennen joulua ponia pyytäessäni Marianne lähes käärmeissään kun hyvät hevoset eivät kelpaa ;) Mutta toisaalta Pomo oli suoranainen siunaus, en olisi välttämättä halunnut tsekata kuinka railakkaasti voinkaan jonkun Jackin kanssa vääntää tuollaisessa tuulessa ja tuiskussa. Hyih.
Pompeli oli tänään jopa verrattain hyvällä päällä, joten harjaus ja varustus sujui lähes ongelmitta. Kentälle meno oli toista maata, ADHD-poni kun ei jaksanut keskittyä ja minä taas keskityin lähinnä luistelemaan eteenpäin.

Uudet kuvat eivät ole vielä tulleet, joten menemme näillä. Aikalailla samalta siellä pihalla nytkin näyttää..

Kiipesin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Ja siis niin paljon kuin tykkäänkin Jackistä ja sen herkkyydestä, on se vaan niin kivaa aina välillä mennä näillä tasaisilla taapertajilla, jotka eivät välitä vaikka ratsastaja vähän veivaa itseään parempaan kuosiin siellä satulassa. Ja varsinkin siis nyt tämä tasainen ratsuvalinta oli varsin kiva - kenttä oli niin umpijäässä, että teki melkein pahaa pelkkä käveleminenkin ja kylmä tuuli ei ainakaan parantanut mielialaa. Oli siis kivaa, kun sai olla ihan rauhassa, ilman sitä täydellistä sataprosenttista keskittymistä omaan tekemiseen ja siihen, ettei vahingossakaan häiritse hevosta.

Alkukäynneissä vaan köpöteltiin. Hidasta ja tönkköä käyntiä, vähän ympyrää ja toivottiin että kentän pinta hiukan pehmenisi. Käytännössä se oli vaan käyntiä uralla, käyntiä ympyrällä. Välillä jouduin potkimaan ulkopohjetta läpi ja jopa raipalla muistuttamaan, mutta loppujen lopuksi sain tänään sen pohkeen aika kivasti läpi, ilman sitä hirveän pitkää veivaamista. Ponin pääkään ei tällä kertaa mennyt niin nurinniskoin kuin yleensä, sillä jotenkin tajusin enemmän ratsastaa sitä pohjetta kuin ohjaa läpi. Yleensä kai kiskon liikaa ohjalla, kun pohje ei mene läpi ja sitten vasta alan nykimään sillä jalalla.

Sen lisäksi ei ole juurikaan sanottavaa. Pomo käveli kivasti, mulla oli kädet ihan suorina koko ajan vaikka parhaani yritin.
Jäätiin siinä ympyrälle kävelemään ja tehtiin hiukan avontapaista ympyränkaarilla. Yllättäen multa löytyi ajatus tosi hyvin ja sain peräti Pomonkin tekemään. Välillä tuli pitkääkin pätkää, joskus vain muutamia askeleita. Ihan aina ei onnistunut mikään kun poni vain puksutti läpi ja ihan liikaa sähläsin taas ohjalla, sillä heppani kulki kamelin lailla menemään. Olin joka tapauksessa tosi tyytyväinen tähän suoriutumiseen, sillä sain onnistuneita askeleita, sain hidastettua ponia ja onnistuin - Pomon kanssa! Parannettavaa on, mutta oli se silti aiempaan vääntämiseen verrattuna oikein hyvää avontapaista.

Sen jälkeen jatkettiin uraa pitkin ja otettiin ihan varovaista harjoitusravia pitkillä sivuilla. Alkuun se oli hidasta hölkkää, mutta kentän hiukan pehmetessä Pompeli alkoi jopa lämpenemään. Vaan ei siinäkään mitään, siirtymät olivat superhyviä varsinkin alaspäin, jopa istunnan kautta tehtyjä. Minä istuin harjoitusravissa todella hyvin ja istuin jopa siirtymien läpi. Ja siis yksinkertaisesti oli niin helppoa ja kevyttä keikkua siellä selässä, kun oli pitkästä aikaa kunnon ratsastusvaatteet päällä :D

Kipsuteltiin ravia, käveltiin ja möngerreltiin vaan. Pidin Pomoa suorana, hain hiukan asetusta ja vain löllöttelin menemään, kunnes käveltiin loppukäynnit.

Kelirikko, nyt ihan tosissaan. Ei tule ihan heti mieleen milloin tuo kenttä olisi viimeksi ollut noin huono, aivan umpijäässä ja liukas. Tule kesä, lämpö, kärpäset, pliis.
Vaikkei paljon mitään tehty, olen sitä mieltä että tämä oli aika hyvä onnistuminen noin niin kuin Pomon kanssa. Sain pohkeen paremmin läpi ja poniin oli enemmän tatsia kuin vaikka viimeksi.

Keskelle, alas selästä ja poni jatkoon. Minä kävin kuvaamassa ja auttamassa hevoset kuntoon, jonka jälkeen takaisin kotiin.

Muuttomuuttomuutto

Siinä se yksinkertainen syy, että minä olin peräti unohtanut etten ollutkaan vielä kirjoittanut viime lauantaista. Tosin vaikka olisin muistanutkin, en olisi ehtinyt - eilinen meni verhoja asentaessa, maanantai tavaroita siirrellessä ja sunnuntaihin asti ei ajatus edes riitä! Tällä viikolla en tallille menekään, sillä se virallinen muutto on ylihuomenna: ja auta armias paljonko tekemistä on vielä jäljellä! Hauskaa on joka tapauksessa, joten pianhan se tuosta lutviutuu taas.

Muuttohäslingin takia jouduin lauantaina vähän soveltamaan ja menemään ilman ratsastusvaatteita tallille. Hyi kamala. Mulla oli Jack, tunnilla taisivat olla Evita ja Elvis, Jack vain mun kanssani.
Harjailin likaisen ponin reippaasti ja heittelin sen kuteisiin, jonka jälkeen sipsuteltiin ihanan lumiselle kentälle!

Kuvista kiitos Hennalle!

Ei siinä muuta kuin satulaan ja kävelemään! Se vaan että taas pääsi käymään niin, että heti kun heilahdin kyytiin, nin Jack lähti kipittämään alta. Sitten kun mun kengät olivat huonot, niin toinen jalustin ei vain pysynyt jalassa - heti kun sain sen, se tipahti uudelleen. Lopputulos olikin se, että poni kipitti jännittyneenä, samalla kun ratsastaja koukki jalustinta jalkaansa. Ei siis aikaakaan, kun Jack päätyi siirtymään laukkaan ja sitten väännettiin täyttä laukkaa ympäri kenttää. TAAS!
Se oli jonkin aikaa ihan naurettavaa. Väännettiin laukkaa, oltiin hallitsemattomia, mä en saanut heppaa rauhoittumaan, enkä jalustinta pysymään jalassa. Lopulta olin jo melkein sillä tasolla, että meinasin hypätä alas ja vajota itsesääliin kun ei niin mikään taas suju.

Kun hevonen kuitenkin lopulta siirtyi käyntiin siitä laukasta ja kun minäkin sain jollain tavalla jalustimet jalkaan, alkoi homma rauhoittui. Vedettiin Jackin kanssa paljon pieniä voltteja, vähän pysähdyksiä ja haettiin yksinkertaisesti rentoutta. Se alkoi helpottaa kun hevonen ei enää päässyt juoksemaan, tosin minä en missään vaiheessa kyennyt helpottamaan Jackin urakkaa. Istuin koko ajan jossain etukumarassa ja jännittyneenä, kyllä huonot vaatteet tekevät tosi paljon (mistä puheenollen, olisipa kesä!)

Kun oltiin kylliksi kävelty, niin homma alkoi taas vaikuttaa oikein hyvältä. Jack oli rento ja kiva, se ei kaahaillut ja minä olin edes etäisesti kyydissä siellä. Sitten siirryttiinkin kevyt raviin hölkkäilemään.

Ravi jännitti hiukan alkuun, sillä en tiennyt liukuvatko kengät jalustimista, jolloin Jack saisi taatusti taas kohtauksen. Otettiinkin ensin ravia ympyrällä ihan rauhassa, mutta mun kengät olivat jo paremmassa tasapainossa, eikä Jackiekään ollut mitenkään turhan railakas, joten pian päästiin ravaamaan ympäri kenttää. Ja siis joo, mitään ihmeellistä ei tehty, mikä sopi nyt paremmin kuin hyvin. Pyörittelin vaan ympyröitä ja hain rauhallisia linjoja. Eikä oikein mitään ongelmaa. Jack rentoutui aika nopeasti ja siitä tuli jopa laiska tuon paksumman lumikerroksen takia. Heppa oli kuulolla ja tuntui todella hyvältä, oikein vastaanottavaiselta ja kuuliaiselta. Oikein hyvä!

Käveltiin hetki välissä, jonka jälkeen lähdettiin humputtelemaan hieman harjoitusravia. Harjoitusravi oli ihan hyvää, Jack nyt toimi kiltisti ja oli oikein hyvä, tehtiin hiukan pysähdyksiä suoraan ravista, jotka olivat aivan loistavia. Nopeita, siinä missä halusin ja myös siirtymät raviin toimivat superhyvin. Muuten pyöriteltiinkin ympyröitä ja puuhasteltiin rauhassa. Pariin kertaan Jack lähti kaahaamaan enemmän tai vähemmän alta pelästyttyään Evitaa, mutta muutoin poni kulki kuin kello ja oli tositosi kiva.

Käveltiin ja loppukäynnit.
Marianne oli oikeastaan tyytyväinen. Kuten todettiin, vaatteet tekevät paljon ja toivottavasti ennen pitkää nämä mun ja Jackin alkuriekkumiset jäävät pois. Muuten se oli kuitenkin hyvin tyytyväinen, meni kivasti, poni oli kenties peräänannossa ja asiat sujuivat.
Mä olin itsekin oikein tyytyväinen. Alku oli epätoivoista, mutta sen jälkeen hommassa ei ollut mitään vikaa, vaan Jack oli yhtä kiva kuin yleensäkin.

Käveltiin ja keskelle, jonka jälkeen Jack sisälle ja harjauksen kautta tarhaan.
Ennen kuin lähdin, pääsin kuitenkin vielä taluttelemaan supersöpöä ja superpientä Pasi-ponia! Käytiin pikkuisen kanssa kävelemässä toisessa päässä kenttää, hölkkäiltiin hiukan lumihangessa ja tsiikailtiin kavereita. Se oli niin kiva ja niin pieni, aika mainio poni! :D

Mutta nyt minä siirryn jatkamaan muuttopuuhia, jos vaikka ensi viikolla saisin jo normi ratsastusvaatteet päälle.
...Tosin sitten ei enää voi peitellä osaamattomuuttaan huonojen vaatteiden alle. Hmm...

Tättähääräilyä ja istuntasulkeisia

Nyt on sitten talvi! Pikku (tai "pikku") pakkanen ei kuitenkaan meitä estellyt, onhan tässä jo kylliksi kotona istusteltukin.

Mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Pomo ja Nikkis, Jack vain mun kanssani. Poni oli vähän levoton ja kaiken lisäksi joku oli jättänyt sen tukkaan letin, joka oli tässä päivien kuluessa muuttunut melkein kuin oikeaksi rastaksi. Aivan kamalan näköinen, joten olihan sille tehtävä jotain. Siellä mä sormet verille koitin kiskoa takkuja auki, ei meinaan ollut mitään hirveän helppoa puuhaa, enkä edes ehtinyt kaikkea avaamaan, ennen kuin oli jo tallusteltava kentälle aloittelemaan.

Pakkasta oli, tuulikin kai vähäsen, mutta oikeastaan ei edes ollut ihan niin kylmä kuin olisi voinut. Mulla nyt oli toppakuteet kerrankin päällä ja toppahousuissa oli jopa yllättävän kiva ratsastaa, vaikka paikat vastaan kinnasivatkin. 

Kiipesin tosiaan siitä selkään, suorastaan innosta puhkuen tämän pitkän loman jäljiltä. Samaa vikaa näytti olevan Jackissäkin, sillä heti kun akalla oli takamus penkissä ja jalustin jalassa, lähti kirjava painelemaan tyylivapaata laukkaa pitkin kenttää. Kerrankin olin edes etäisesti tilanteen tasalla ja sain Jackin rauhoittumaan hyvinkin nopeasti - tosin rauhoittuminen meinasi tässä tapauksessa pikkuravin tahkoamista. No, edistystä silti, eipähän tällä kertaa viiletetty ympäri kenttää kunnes poni haluaa hiljentää. 

Marianne käski ottaa hevosen heti kuulolle ja homma kuntoon. Vaikka kuinka on muurahaisia pöksyissä ja virtaa vaikka muille jakaa, niin ei silti ole sopivaa kirmata kuin villivarsa ja valssata piffejä eteenpäin. Tein Jackin kanssa pysähdyksiä ja voltteja, haettiin asetusta ja jonkinlaista rentoutta. Oli se vaan alkuun silti hankalaa, jokainen asetusta hakeva pohjeapu oli tietenkin käsky "juosta ihan täysii eteenpäin" ja pysähtyminen oli supermälsää, eikä sitä olisi millään jaksettu tehdä. Pienoisen veivaamisen jälkeen heppa kuitenkin malttoi rentoutua ja kuunnella, käynti muuttui jopa eteenpäinratsastettavaksi, pysähdykset tulivat kevein avuin ja hevonen tuntui hyvältä.

Käveltiin melko pitkään kylmän ilman ja loman takia, mutta lopulta varpaat kohmeisina päästiin hölkkäämään kevyttä ravia. Innosta piukeina lähdettiin taas matkaan, mutta olin suoranaisen ylpeä itsestäni kun sain Jackin niinkin hyvin ja nopeasti hallintaan. Se ei kaahotellut päättömästi, se hidasti ravia kun pyysin, käännökset olivat moitteettomia, ravi oli pehmeää, hevonen oli pyöreänä... Muutama pieni hiihtelykohtaus jotka saatiin lopetettua heti alkuunsa. Minä keventelin rentona ja rauhassa, jalat eivät heiluneet holtittomina, kädet nyt olivat suorina mielettömien toppausten takia, mutta muuten homma oli yhtä tajunnanvirtaa. Me vaan mentiin, missään ei ollut ongelmaa ja hevonen tuntui tosi kivalta. Jes!

Varpaat jäätyivät silti, joten jonkin ajan kuluttua päätin kylmästi istua alas harjoitusraviin (eikä sillä, heti sen perään Mariannekin käski istua alas). Hienoa oli se, ettei alas istuminen muuttanut mitään. Ensin Jack yritti siirtyä käyntiin, mutta pienellä pyynnöllä se jatkoi rentoa ja letkeää raviaan. Mä lähinnä vaan fiilistelin, kääntelin ympyröitä ja asettelin. Poni oli vallan magea, mä olin tosi tyytyväinen tähän.

Mutta varpaat kuolivat yhä edelleen, joten päätin kokeilla. Ravi sujui hyvin, joten ajattelin että antaa palaa - jalustimet ylös ja kokeillaan. Mitä haittaakaan siitä voisi olla, mennä vähän ravia ilman jalustimia? Vastaus olisi ettei mitään, mutta.. Jos jännittyy, on siitä vähän haittaa.

En ole ennen mennytkään Jackillä ilman jalustimia ja sen kyllä huomasi. Siinä missä jalustimien kanssa voin ratsastaa sillä pahemmin mitään ajattelematta, kun en nykyään enää jännitä tai takerru (paitsi kunnon kiitelykohtauksissa), niin ilman jalustimia... Se alkoi ihan hyvin, joo. Mutta teinpä siinä jonkin voltin, jolla hieman - ihan vähän vaan - keikahdin sivulle ja puristin toisella jalalla. Jack herkkänä herrana otti vinkistä vaarin ja lähti kaahaamaan ja pian kiidettiinkin täyttä laukkaa ympäri kenttää. Upeaa! Meni siinä hetki, en yksinkertaisesti pysty rentoutumaan kun poni juoksee täysillä, vaan se jaloilla takertuminen tulee niin luonnostaan. Kun oltiin pysähdytty, totesin että ei, ei saa jännittyä. Ihan vieläkään en asiaa pystynyt toteuttamaan, sillä Jack jännittyi Nikkiksestä, minä jännityin -> laukattiin taas holtittomina ympäri kenttää. 

Sen jälkeen aloinkin takoa kallooni että mä en voi jännittyä. Ei ole syytä jännittyä tai keikkua etukenossa. Pitää vaan istua, ryhdissä. Jalat rentoina, istunta rentona. En voi tehdä muuta, jos haluan ettei poni räjähtele joka hetki. Ja mähän sitten istuin siellä vaikka väkisin. Tehtiin lyhyitä siirtymiä käynnin ja ravin välillä, Jack oli oikein hyvä. Se siirtyi rentona ja rauhallisena. Tuntui jo oikein hyvältä, mutta valitettavasti Jack pelkäsi Nikkistä ja vielä kertaalleen täräyteltiin sitä laukkaa pitkin ja poikin. Sen jälkeen taoin itselleni yhä rauhallisemman tavan, yhä vaativamman otteen (ja katsottiin vähän ettei Jack pääsisi ravaamaan Nikkistä karkuun, niin hurjan pelottava poni kun on ;))

Kyllä se sitten meni hyvin. Jackie jännittyi aika usein samassa kohdassa, mutta nyt se alkoi pysyä jo hallinnassa kun vaan otin pidätteitä ja olin rento. Ravailtiin rauhaisaa ravia, tehtiin välillä siirtymiä. Ajoittain uskalsin antaa kirjavaisen edetäkin vähän, sen pelkän pikkuhölkän sijaan. Kyllä se tuntui eräänlaiselta erävoitolta ja ainakin huomasi sen, että mulla on todellakin yhä tekemistä sen rauhallisen istumisen kanssa - ja toisaalta näki myös sen, että mä osaan olla rauhassa jalustimien kanssa, muutenhan heppa tekisi tuota kaahailua koko ajan.

Seuraavaksi otettiin laukkaa, joten mäkin otin jalustimet takaisin, ihan vaan yleisen turvallisuuden vuoksi. Vaikka siis hyvinhän mä siellä pysyin aiemminkin, muttamutta.

Nostettiin käynnistä laukkaa, lyhyitä pätkiä vaan. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja mitä voi sanoa? Mulla oli toppahousut joiden kanssa istuminen on aivan jumalattoman vaikeaa sillä ne eivät käyttäydy satulassa samoin kuin normaalit housuni. Sen lisäksi oikea on se Jackin huonompi kierros, johon poni muutenkin kaatuu ja kaahaa herkemmin. Käytännössä meidän kaksi ekaa laukannostoa olivat melkoista ampumista kun ratsastaja pomppi ja heilui, hevosen kaahatessa kuin pieni lehmänvärinen ferrari. Kolmas "nosto" taas oli Jackin oma lähtö, mutta jatkuvalla pidätyksellä onnistuttiin saamaan järkevää laukkaa. Vaikka laukka olikin ponin oma valinta, hmm.

Vaihdettiin suuntaa ja lähdettiin kokeilemaan vähän paremmin mielin. Eikä siinä mitään. Jack nosti rauhallisemmin, minä istuin alusta asti hyvin, laukka oli asiallista, ehkä vähän turhan reipasta, mutta pysyipä lapasessa. Jarrutusmatkat olivat normaalia pidemmät, kenties mun huonomman istumisen takia, mutta nyt siirryttiin käyntiin sentään suunnilleen oikeassa kohdassa. Ei ollenkaan huono siis.

Käveltiin siinä hetki toisten vielä laukkaillessa ja loppukäynnit tulin taluttamaan, jotten saisi itseäni paleltumien partaalle.

Marianne oli tyytyväinen. Toppavaatteiden syytä, ei voi mitään ;) Ja massaa pitäisi saada, lihasta vähän. Olen kyllä samaa mieltä tästä.

Jack oli oikein kiva. Hieno poni vaikka vähän kaahailtiinkin. Mutta olipahan energiaa, heh. Ja no, saatiin joka asiassa parannettua loppua kohden, mikä on aina hyvä. Ja tuo ilman jalustimia ratsastelu tosiaan näytti sen, miten olen kehittynyt, mutta toisaalta kuinka paljon vakaampi pitäisi edelleen olla. Suunta on kuitenkin ylöspäin ja olen kyllä kokonaisuutena vallan tyytyväinen pikkuiseen jänishousu Jackiin!

Tehtiin hiukan pysähdyksiä siinä taluttelun lomassa, sitten kipsuteltiin talliin ja Jack sai perusteellisen harjanselvityksen. Meni siinä aikaakin, mutta nyt se rasta on poissa ja ponilla hyvä tahto. 

Heittelin karvajalan vielä loimen alle ja viskasin sen pihalle aikaansa viettämään, jonka jälkeen tulikin lähdettyä kotiin.