Mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Pomo ja Nikkis, Jack vain mun kanssani. Poni oli vähän levoton ja kaiken lisäksi joku oli jättänyt sen tukkaan letin, joka oli tässä päivien kuluessa muuttunut melkein kuin oikeaksi rastaksi. Aivan kamalan näköinen, joten olihan sille tehtävä jotain. Siellä mä sormet verille koitin kiskoa takkuja auki, ei meinaan ollut mitään hirveän helppoa puuhaa, enkä edes ehtinyt kaikkea avaamaan, ennen kuin oli jo tallusteltava kentälle aloittelemaan.
Pakkasta oli, tuulikin kai vähäsen, mutta oikeastaan ei edes ollut ihan niin kylmä kuin olisi voinut. Mulla nyt oli toppakuteet kerrankin päällä ja toppahousuissa oli jopa yllättävän kiva ratsastaa, vaikka paikat vastaan kinnasivatkin.
Kiipesin tosiaan siitä selkään, suorastaan innosta puhkuen tämän pitkän loman jäljiltä. Samaa vikaa näytti olevan Jackissäkin, sillä heti kun akalla oli takamus penkissä ja jalustin jalassa, lähti kirjava painelemaan tyylivapaata laukkaa pitkin kenttää. Kerrankin olin edes etäisesti tilanteen tasalla ja sain Jackin rauhoittumaan hyvinkin nopeasti - tosin rauhoittuminen meinasi tässä tapauksessa pikkuravin tahkoamista. No, edistystä silti, eipähän tällä kertaa viiletetty ympäri kenttää kunnes poni haluaa hiljentää.
Marianne käski ottaa hevosen heti kuulolle ja homma kuntoon. Vaikka kuinka on muurahaisia pöksyissä ja virtaa vaikka muille jakaa, niin ei silti ole sopivaa kirmata kuin villivarsa ja valssata piffejä eteenpäin. Tein Jackin kanssa pysähdyksiä ja voltteja, haettiin asetusta ja jonkinlaista rentoutta. Oli se vaan alkuun silti hankalaa, jokainen asetusta hakeva pohjeapu oli tietenkin käsky "juosta ihan täysii eteenpäin" ja pysähtyminen oli supermälsää, eikä sitä olisi millään jaksettu tehdä. Pienoisen veivaamisen jälkeen heppa kuitenkin malttoi rentoutua ja kuunnella, käynti muuttui jopa eteenpäinratsastettavaksi, pysähdykset tulivat kevein avuin ja hevonen tuntui hyvältä.
Käveltiin melko pitkään kylmän ilman ja loman takia, mutta lopulta varpaat kohmeisina päästiin hölkkäämään kevyttä ravia. Innosta piukeina lähdettiin taas matkaan, mutta olin suoranaisen ylpeä itsestäni kun sain Jackin niinkin hyvin ja nopeasti hallintaan. Se ei kaahotellut päättömästi, se hidasti ravia kun pyysin, käännökset olivat moitteettomia, ravi oli pehmeää, hevonen oli pyöreänä... Muutama pieni hiihtelykohtaus jotka saatiin lopetettua heti alkuunsa. Minä keventelin rentona ja rauhassa, jalat eivät heiluneet holtittomina, kädet nyt olivat suorina mielettömien toppausten takia, mutta muuten homma oli yhtä tajunnanvirtaa. Me vaan mentiin, missään ei ollut ongelmaa ja hevonen tuntui tosi kivalta. Jes!
Varpaat jäätyivät silti, joten jonkin ajan kuluttua päätin kylmästi istua alas harjoitusraviin (eikä sillä, heti sen perään Mariannekin käski istua alas). Hienoa oli se, ettei alas istuminen muuttanut mitään. Ensin Jack yritti siirtyä käyntiin, mutta pienellä pyynnöllä se jatkoi rentoa ja letkeää raviaan. Mä lähinnä vaan fiilistelin, kääntelin ympyröitä ja asettelin. Poni oli vallan magea, mä olin tosi tyytyväinen tähän.
Mutta varpaat kuolivat yhä edelleen, joten päätin kokeilla. Ravi sujui hyvin, joten ajattelin että antaa palaa - jalustimet ylös ja kokeillaan. Mitä haittaakaan siitä voisi olla, mennä vähän ravia ilman jalustimia? Vastaus olisi ettei mitään, mutta.. Jos jännittyy, on siitä vähän haittaa.
En ole ennen mennytkään Jackillä ilman jalustimia ja sen kyllä huomasi. Siinä missä jalustimien kanssa voin ratsastaa sillä pahemmin mitään ajattelematta, kun en nykyään enää jännitä tai takerru (paitsi kunnon kiitelykohtauksissa), niin ilman jalustimia... Se alkoi ihan hyvin, joo. Mutta teinpä siinä jonkin voltin, jolla hieman - ihan vähän vaan - keikahdin sivulle ja puristin toisella jalalla. Jack herkkänä herrana otti vinkistä vaarin ja lähti kaahaamaan ja pian kiidettiinkin täyttä laukkaa ympäri kenttää. Upeaa! Meni siinä hetki, en yksinkertaisesti pysty rentoutumaan kun poni juoksee täysillä, vaan se jaloilla takertuminen tulee niin luonnostaan. Kun oltiin pysähdytty, totesin että ei, ei saa jännittyä. Ihan vieläkään en asiaa pystynyt toteuttamaan, sillä Jack jännittyi Nikkiksestä, minä jännityin -> laukattiin taas holtittomina ympäri kenttää.
Sen jälkeen aloinkin takoa kallooni että mä en voi jännittyä. Ei ole syytä jännittyä tai keikkua etukenossa. Pitää vaan istua, ryhdissä. Jalat rentoina, istunta rentona. En voi tehdä muuta, jos haluan ettei poni räjähtele joka hetki. Ja mähän sitten istuin siellä vaikka väkisin. Tehtiin lyhyitä siirtymiä käynnin ja ravin välillä, Jack oli oikein hyvä. Se siirtyi rentona ja rauhallisena. Tuntui jo oikein hyvältä, mutta valitettavasti Jack pelkäsi Nikkistä ja vielä kertaalleen täräyteltiin sitä laukkaa pitkin ja poikin. Sen jälkeen taoin itselleni yhä rauhallisemman tavan, yhä vaativamman otteen (ja katsottiin vähän ettei Jack pääsisi ravaamaan Nikkistä karkuun, niin hurjan pelottava poni kun on ;))
Kyllä se sitten meni hyvin. Jackie jännittyi aika usein samassa kohdassa, mutta nyt se alkoi pysyä jo hallinnassa kun vaan otin pidätteitä ja olin rento. Ravailtiin rauhaisaa ravia, tehtiin välillä siirtymiä. Ajoittain uskalsin antaa kirjavaisen edetäkin vähän, sen pelkän pikkuhölkän sijaan. Kyllä se tuntui eräänlaiselta erävoitolta ja ainakin huomasi sen, että mulla on todellakin yhä tekemistä sen rauhallisen istumisen kanssa - ja toisaalta näki myös sen, että mä osaan olla rauhassa jalustimien kanssa, muutenhan heppa tekisi tuota kaahailua koko ajan.
Seuraavaksi otettiin laukkaa, joten mäkin otin jalustimet takaisin, ihan vaan yleisen turvallisuuden vuoksi. Vaikka siis hyvinhän mä siellä pysyin aiemminkin, muttamutta.
Nostettiin käynnistä laukkaa, lyhyitä pätkiä vaan. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja mitä voi sanoa? Mulla oli toppahousut joiden kanssa istuminen on aivan jumalattoman vaikeaa sillä ne eivät käyttäydy satulassa samoin kuin normaalit housuni. Sen lisäksi oikea on se Jackin huonompi kierros, johon poni muutenkin kaatuu ja kaahaa herkemmin. Käytännössä meidän kaksi ekaa laukannostoa olivat melkoista ampumista kun ratsastaja pomppi ja heilui, hevosen kaahatessa kuin pieni lehmänvärinen ferrari. Kolmas "nosto" taas oli Jackin oma lähtö, mutta jatkuvalla pidätyksellä onnistuttiin saamaan järkevää laukkaa. Vaikka laukka olikin ponin oma valinta, hmm.
Vaihdettiin suuntaa ja lähdettiin kokeilemaan vähän paremmin mielin. Eikä siinä mitään. Jack nosti rauhallisemmin, minä istuin alusta asti hyvin, laukka oli asiallista, ehkä vähän turhan reipasta, mutta pysyipä lapasessa. Jarrutusmatkat olivat normaalia pidemmät, kenties mun huonomman istumisen takia, mutta nyt siirryttiin käyntiin sentään suunnilleen oikeassa kohdassa. Ei ollenkaan huono siis.
Käveltiin siinä hetki toisten vielä laukkaillessa ja loppukäynnit tulin taluttamaan, jotten saisi itseäni paleltumien partaalle.
Marianne oli tyytyväinen. Toppavaatteiden syytä, ei voi mitään ;) Ja massaa pitäisi saada, lihasta vähän. Olen kyllä samaa mieltä tästä.
Jack oli oikein kiva. Hieno poni vaikka vähän kaahailtiinkin. Mutta olipahan energiaa, heh. Ja no, saatiin joka asiassa parannettua loppua kohden, mikä on aina hyvä. Ja tuo ilman jalustimia ratsastelu tosiaan näytti sen, miten olen kehittynyt, mutta toisaalta kuinka paljon vakaampi pitäisi edelleen olla. Suunta on kuitenkin ylöspäin ja olen kyllä kokonaisuutena vallan tyytyväinen pikkuiseen jänishousu Jackiin!
Tehtiin hiukan pysähdyksiä siinä taluttelun lomassa, sitten kipsuteltiin talliin ja Jack sai perusteellisen harjanselvityksen. Meni siinä aikaakin, mutta nyt se rasta on poissa ja ponilla hyvä tahto.
Heittelin karvajalan vielä loimen alle ja viskasin sen pihalle aikaansa viettämään, jonka jälkeen tulikin lähdettyä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti